Millaisia lapsia ihailet leikkipuistoissa, kaupassa,

Silti tulen lasten kanssa toimeen hyvin. Luonne on mulle se tärkein.

Tykkään juuri niistä räkäisistä, kuraisista, nauravista silmistä, vitsikkäistä jutuista.

Lapsista jotka lutraa juuri nyt noissa kuraisissa vesissä rakastaen elämää.

Pikkuisista pojista, jotka möyrivät lumikasoissa kantaen puupalikkaa silmät välkkyen.

Jotka juttelevat asiansa silmät välkkyen, elehtien ja heistä jotenkin paistaa sellainen vilpittömyys ja suoruus, ja se että heidän elämänsä on vielä niin kovin huoletonta. Tuollaisia katsellessa tulee hyvä olo "tuollainen lapsuus, hyvät eväät elämään"

Omat käyttäytyvät yleensä tosi nätisti ja kuulemme kehuja. Kolme lasta, eikä ole koskaan tullut vastaan tilannetta, että lapsi vaatii kirkuen kaupasta jotain karkkia tms.

Varmaankin kaikkia lapsia, jotka yleensä ottavat kontaktia. Kuka ujosti, kuka sosiaalisemmin. Ja useimmathan ottavat. Joskus olen katsonut hellyyden vallassa sellaistakin lasta, joka kiukkuaa hurjana, jos lapsi on jotenkin muistuttanut omiani tai ollut muuten vain söpö.



Olen todella lapsirakas ihminen. :)