G: pahin ulkonäköäsi koskenut loukkaus, joka yhä sattuu?

Muutimme ja jouduin vaihtamaan koulua. Uudessa koulussa kuulin yhtäkkiä olevani pusuhuuli ja tätä kesti 7 vuotta! Ja oikeasti - huuleni muistuttavat suuresti Michelle Pfeifferin huulia, ja ovat mielestäni sensuellit ja kauniit! Aikuiseksi tultuani lähes kaikki miehet ovat ihailleet huuliani ;o)



Tästä ei jäänyt traumoja. Mutta: mieheni on urheilija ja tavatessamme olin 168/52. Nyt 13 vuotta myöhemmin 168/62. Mies huomauttelee jatkuvasti syömisistäni ja alkoi jo vuosia sitten sanomaan, että "kunhan paino ei mene yli 55." ja seuraavaksi: "kunhan paino ei mene yli 58" ja niin edellen. Mies kyttää painoani - samoin omaansa - koko ajan ja huomauttelee lähes joka viikko jotain siitä. Itse olen sinut vartaloni kanssa ja pidän itseäni sopusuhtaisena. Rakastan miestäni, mutta hänen huomauttelunsa on raastavaa. Olen pyytänyt häntä lopettamaan, mutta hän ei lopeta! Itselläni ei suuremmin ole motivaatiota laihduttaa tuohon 52 kg:n, joten kai sitten kuulen loppuelämäni huomauttelua painostani :´(

nykyinen mieheni sanoin minun olevan liian lihava, ja että jos laihduttaisin, meidän seksielämämme parantuisi.



Siihen asti seksielämämme oli ollut aivan mahtavaa minulle, sen kommentin jälkeen omat orgasmini muuttuivat harvinaisiksi. Ennen tuota kommenttia saldo oli ehkä suurin piirtein 3 orgasmia per 4 yhdyntää, sen jälkeen ehkä 1 orgasmi per 20 yhdyntää.



Menin silti hänen kanssaan naimisiin, kun toivoin että pääsisin yli tuosta loukkauksesta. Mutta nyt meidän seksielämä sitten on mitä on.

ja uskon sen vaikuttavan minuun läpi elämän : (

Ohimennessään sanoi: "Kato x, maailman rumin tyttö."



Ulkomailla asuessani jouduin säännöllisen kiusauksen kohteeksi (poikakaverin ex ja hänen kaverinsa). Nämä kutsuivat minua (selän takana, mutta pari satuin kuulemaan) kaljuksi. Hiukseni ovat suomalaiseen tyyliin varsin ohuet. Nimittely aiheutti minussa vainoharhaisuutta, tarkkailin ehkä kymmenisen vuotta vähän väliä sitä, olenko kaljuuntumassa vai en....

sitä en unohda ikinä.

näin kolmekymppisenä. olin neljännellä luokalla ja menin kesken tunnin terottamaan kynää. kun kumarruin roskiksen ylle, eräs tyttö kuiskasi "x:llä on iso pylly" muuten minua ei ole kiusattu, ei a-kupistani eikä isoista silmistäni

ja kesätöissä vaihtamassa työvaatteisiin kun 40+ työkaveri tokaisi "Voi kun sulla on noita raskausarpia jo noin paljon. Ei mulla vaan koskaan tullut, ei edes raskausaikana." Kasvoin nopeasti teininä ja siitä arvet. Lihava en ole ollut koskaan. Arpia en ollut juuri huomannutkaan ennen tuota kommenttia. Myöhemmin kuin raskauduin tuli arpia vatsaan vielä iso kasa lisää ja siinähän nuo kunniamerkit ovat vieläkin. Eivät ehkä kauniita, mutta muistona kuitenkin onnellisesta odotuksesta.



27-vuotiaana uudessa työpaikassa minulta tiedusteltiin KOLMEN eri henkilön taholta milloin on laskettu aika. 160cm/60kg on kai liikaa jos omaa sektion jälkeisen pömppävatsan. Ikävintä kuitenkin oli se, että lasta oltiin yritetty silloin jo 10 kk tuloksetta eli vaikka oli kova halu olla raskaana, en sitä ollut ja silti vielä luultiin, että olen kuitenkin.

teini-ikäinen minua kiusattiin luokkamme poikien taholta. Yksi pääaihe oli se, että olen hyvin tumma ja tästä syystä minua haukuttiin "manneksi". Lisäksi puhuttiin ja huudeltiin mustalaisäänellä tyyliin "hoi sie" ja räkäiset naurut päälle.



Nykyään tummuuteni on minulle ennemminkin ylpeyden aihe ja saan kuulla siitä positiivista kommenttia. Muutoinkin koen olevani ihan kaunis ja näin ajattelee selvästi myös mieheni. Silti vieläkin jos esim. ihmisjoukossa olen kuulevinani jonkun sanovan "manne" olen varma, että minua pilkataan.



Lisäksi sain kuulla mm. tällaista "sulla on hyvät tissit ja perse muuten oot ihan vitun ruma". Lisäksi "hyi vittu" ja "läski" kommentit ovat minullekkin nuoruudesta tuttuja.



Mutta ei tässä mitään. Nuo sanojat ovat lähes järestään elämässään epäonnistuneita luusereita toisin kuin minä josta kasvoi menestynyt ja ihan kaunis nainen.

Vaikka olin ilman kavereita ja syrjitty ja pilkattukin kouluaikoina, en muista yhtään ulkonäköön kohdistunutta loukkausta. Kerran yksi poika sanoi turbohuuleksi, mutta otin sen kohteliaisuutena (vaikka tuskin tarkoitettu sellaiseksi). Sen sijaan yksi eksäni onnistui lannistamaan suhteeni rintoihini täysin. Sitä ennen olin pitänyt niitä ihan hyvinä, nyt mulla on pakkomielle niiden pienuudesta, vaikka pitäisi olla ihan normaali C-kuppi. Muutenkin olen hyvin epävarma ulkonäöstäni, vaikka kukaan ei ole sen kummemmin mitään sanonut mistään.

ku tyyppi sano(meinattii alkaa olee) että etkö saa mahaas pienemmäks.siihen loppu.kyseli viä perään ett eiks kiinnosta enää.totesin ett miettii sitä...vittuaks mun maha kuuluu kellekää...:D lapsii oon tehny nii en laiha voi olla...

Ala-asteella. Ja joskus on sanottu laudaksi (b-kupit). Mitään negaa aikuisilta miehiltä en muista kuulleeni koskaan, enkä kyllä naisiltakaan.

Muutimme ja jouduin vaihtamaan koulua. Uudessa koulussa kuulin yhtäkkiä olevani pusuhuuli ja tätä kesti 7 vuotta! Ja oikeasti - huuleni muistuttavat suuresti Michelle Pfeifferin huulia, ja ovat mielestäni sensuellit ja kauniit! Aikuiseksi tultuani lähes kaikki miehet ovat ihailleet huuliani ;o)

Tästä ei jäänyt traumoja. Mutta: mieheni on urheilija ja tavatessamme olin 168/52. Nyt 13 vuotta myöhemmin 168/62. Mies huomauttelee jatkuvasti syömisistäni ja alkoi jo vuosia sitten sanomaan, että "kunhan paino ei mene yli 55." ja seuraavaksi: "kunhan paino ei mene yli 58" ja niin edellen. Mies kyttää painoani - samoin omaansa - koko ajan ja huomauttelee lähes joka viikko jotain siitä. Itse olen sinut vartaloni kanssa ja pidän itseäni sopusuhtaisena. Rakastan miestäni, mutta hänen huomauttelunsa on raastavaa. Olen pyytänyt häntä lopettamaan, mutta hän ei lopeta! Itselläni ei suuremmin ole motivaatiota laihduttaa tuohon 52 kg:n, joten kai sitten kuulen loppuelämäni huomauttelua painostani :´(

Eräs tuttavani sanoi minua rumaksi, se jäi mieleen. Oli tosin aika kusipäinen tyyppi, joka haukkui esimerkiksi tyttöystäväänsä säännöllisesti läskiksi.



Kaverini vihjaili aikanaan paljon negatiivista ulkonäöstäni, ei ole onneksi kaveri enää.



Humalaiset miehen tuntuvat myös pitävän oikeutenaan huomautella joskus, vaikkain useimmiten positiivista. Tosin en hirveästi välittäisi kommenteista tyyliin "on sulla ainakin hyvä vartalo".



Tämä on tosiaan surullinen ketju aika vähän puhutusta asiasta. Ulkonäön haukkuminen on selvästi tosi tehokas keino alistaa naisia, ja sattuu varmasti eniten, jos haukkuja on oma perheenjäsen. Aika monen tämän ketjulaisen mies vaikuttaa täydelliseltä kusipäältä, josta kannattaisi hankkiutua eroon. Hyvässä suhteessa mies ei koskaan oma-aloitteisesti pilkkaa naisensa ulkonäköä. Se on sitten eri asia, jos alkaa tivaamaan "olenko liian lihava" tms.



Hölmöt huutelijat kannattaa ihan oikeasti jättää omaan arvoonsa ja sanoa jotain takaisin. Esim. läskimaha sopii lähes joka tapaukseen.

Mutta luomeni roikkuvat eli näytän väsyneeltä koko ajan. Lisäksi minulla on joku häiriö, joka aiheuttaa sitä että sanat menevät sekaisin, kieli ns. takertuu helposti ja puhun epäselvästi. Anyway amiksessa joku kundi vittuili ja aloin sille selittää miksi on tyhmää kun se vittuilee noin. Tämä sitten katsoi "änkytystäni" inho kasvoillaan ja alkoi sössöttää kovaan ääneen, perään vielä heitti vihaisena että "vitun ruma lehmä". Tuo inhon ilme ei ole unohtunut eikä se, että olen nähnyt sen muidenkin miesten naamalla.



Eräänä kesänä olin lihonut sydänsurujen takia ja kun nostin housujani, perässäni kävelevät ulkomaalaiset ukot alkoivat huudella isosta perseestäni. Tästä päästiinkin kätevästi sitten siihen, kuinka olen huora ja tyhmä ja ruma ja miksen laihduta jne. sylkivät viereeni koko matkan, taas se inhoava ja vihainen ilme kaikilla. Uskomatonta miten paljon inhoa epämiellyttävän näköinen nainen voi aiheuttaa...



Ainoat "positiiviset" kommentit nuoruusvuosina (15-20) tulivat isoista tisseistäni ja nekin rumasti sanottuna. Esim. vanha pappa tokaisi keskellä päivää "onpa sulla isot tissit", tuttu perheenisä jutteli hiprakassa "purjeistani" jne. Luottamus miehiin on mennyt kokonaan ja tänäkin päivänä pelkään+vihaan kaikkia, myös omaa miestäni vaikka tämä on kiltein ihminen maailmassa :(.

että syyllistytäänkö me naiset samaan? Kun jotenkin tuntuu vaikealta kuvitella, että baaaritiskillä joku nainen sanoisi miehelle, että tolla kaljamahalla en kyllä käyttäis noita housuja. Tai kadulla sanois vastaantulevalle tuntemattomalle miehelle että Vitun ruma äijä.



Ehkä näin tapahtuu. Tai sitten ei. Miksi nimenomaan naisen ulkomuoto on julkista riistaa?

Olin tapaillut muutaman kuukauden yhtä miestä ja olin aikomuksessa mennä sänkyyn tämän kanssa. Siinä sitten jossain vaiheessa (onneksi ennenkuin mitään ehti tapahtua) mies tuumasi, että oletpa todella kaunis. Ja jatkoi: "Olen kanssasi pelkästään sen takia."



Se siitä, siihen paikkaan jäi se mies.

Ensimmäistä lasta odottaessa laihduin hieman rankan pahoinvoinnin takia. Anoppi sit tokaisi että "olet tosi kalpea, kuin kuollut".

ja toisen raskauden aikana(taas pahoinvoinnin laihduttamana) "olet kuin luuranko, jolla on iso pallo tuossa edessä" maha oli siis jo kasvanut näkyvästi. ja monesti sanoo muutenkin että "olet sinä kyllä laiha". minun on vaikea saada lisää painoa yrityksistä huolimatta ja olen ihan normaalipainoinen, painoindeksi 20! haluan ja yritän lihoa muutaman kilon ja tuntuu pahalle että joku koko ajan kommentoi miten riutuneelta näytän.

Todella julmasti sanottu.

Muistan kun olin joku 8 vuotias ja minulla sattui tulemaan jalkoihini aina mustelmia ja haavoja kun mellastin niin kovasti, ja kun suurin osa haavoista oli kuitenkin hävinnyt, ja laitoin mekon niin isäni sanoi siinä naapureiden kuullen kun olin pyörällä lähdössä että ''Hyvänen aika noita sun jalkojas, kun että on rumat'' Jotain tuon tapaista lähdin vaan äkkii pois.



Ei jaloissani enään oo haavoja, mut niistä jääneitä jälkiä mitä ei kyllä oikeestaan huomaa, mut en muutenkaan tykkää jaloistani. ;D

Kiitti vaan.

sanoi minun olevan Tanja Poutiaisen näköinen. =(

T. Eräs brunette

että Riia Katajan näköiseksi. :(