Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tiukka kroppa tavoitteena - vaimo vain ei välitä
24.03.2010 |
Varmaan meillä kaikilla iskee 30 ikävuoden jälkeen jonkinlainen kriisi omaan kroppaan liittyen (ainakin jos se ikinä on ollut kovin keskeinen osa itsetuntoa) ja nyt on sellainen iskenyt. Perheen perustaminen ja talon rakentaminen sai aikaan totaalisen stopin urheiluun ja nyt olen tullut tieni päähän tämän suhteen. En kerta kaikkiaan halua vanheta ja lihoa vielä. Olen palannut entiseen urheilurytmiin ja yrittänyt saada treenin kautta takaisin lihaksikasta kroppaani. Tulostakin alkaa jo pikku hiljaa tulla.
Mutta se mitä oikein viimeisen päälle ihmettelen on vaimon suhtautuminen tähän kaikkeen. Jos itse varaan salilla käyntiin aikaa vaikka kolmena kertana viikossa (tunti per kerta), niin vaimo vaatii että pitää päästä shoppailemaan kolme kertaa viikossa.... Mitä helvetin yhteistä shoppailulla on punttiksen kanssa. Jos se menisi jonnekin lenkille tai jumppaan niin taatusti löytyy aikaa. Mutta se että minun pitäisi jostain taikoa monen tunnin shoppailuille aikaa, ei kerta kaikkiaan mahdu kaaliin.
Muutenkin tuntuu, että vaimolla on todella negatiivinen suhtautuminen tähän treenaukseen. Nauraa kaikille ruokavalion parantamisille ja muille jutuille, kun yritän tosissani laittaa omaa kroppaa kuntoon. Todellakin vahvistuu tunne, että pelkästään itselleni tätä kuntoilua teen vaikka kai terveessä parisuhteessa tämä olisi myös asia jota puolisolle tehtäisiin???
Näillä kiireillä treenaaminen vaatisi mielestäni positiivista asennetta, jota itse yritän vaimooni viljellä. Siitä ei taas sitten saa kuin haukut, kun otetaan vittuiluna läskeistä tai jotain muuta (Jos yritän sanoa, että voit hyvin mennä urheilemaan tänä viikonloppuna).
Vituttaa...
Kommentit (46)
että minkälaisia ovat ihmiset, jotka eivät niin kauheasti välitä puolisonsa ulkomuodosta:
Itse olen normaalikuntoinen nainen, BMI 22. Käyn päivittäin koiran kanssa lenkillä kävellen, juoksulenkillä n. kerran-kolmesti viikossa. Jonain viikkoina en kertaakaan. Joskus teen lihaskuntoliikkeitä, joskus viikoittain, joskus en. Jos lähden Lappiin tai Alpeille, niin kova vaellus ei tee tiukkaa, aerobista kuntoa on.
En käy kampaajalla enkä meikkaa. Mieheni ei urheile, hänellä on ylipainoa. Se ei ole terveyden kannalta hyvä, tietää sen itsekin. Pyrkii syömään terveellisesti, mutta ei ole kovalla dieetillä.
Meillä on sellainen asenne, että emme viitsi stressata turhista. Ei meitä kumpaakaan kiinnosta ruveta kuntoilemaan montaa kertaa viikossa eikä ole mitään syytä käyttää meikkiä tai juosta kampaajalla. Haluamme elää rauhassa ja onnellisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohon uuteen elämäänsä. Puhuu jatkuvasti asiasta, hehkuttaa, huomauttelee että mikset sinäkin, koita sinäkin, on tämä niin mahtavaa. Aivan kuin joku hihhuliuskoon hurahtanut (tai pyramidihuijaukseen)
Minä olen nimittäin kerran tehnyt saman hurahduksen. Tulihan siinä timmimpään kuntoon, mutta parisuhde pääsi happanemaan. Hehkutukseni v*tutti miestäni ja sai hänet tuntemaan huonommuutta. Ei ollenkaan hyvä juttu.
Kun lopetin ylettömän vouhotuksen, rauhottui meillä tilanne. Ja nyt on oltu onnellisia ja tyytyväisiä. Minä pääsin kuntoon ja mies sai mielenrauhansa kun pidin turpani kiinni.
joiden mielestä ap on narsisti ja ulkonäöllä ei ole mitään väliä, minkänäköisiä olette itse? Harrastatteko mitään liikuntaa? Mun veikkaus on, että lasten saannin jälkeen olette lihoneet väh. 15 kg, kampaajalla ei jaksa käydä, selluliittia löytyy vatsasta, perseestä ja reisistä, A- kupin rinnat roikkuu navassa. Olenko oikeassa? Mun mielestä ap:n vaimon pitäisi lopettaa aiheesta nalkutus ja vittuilu, omaa aikaahan silläkin toki pitää olla, joten ap:n pitää vaan kestää ylimääräinen rahanmeno. Ja meneehän urheiluunkin rahaa.
harrastan liikuntaa, en ulkonäön vuoksi vaan hyvän kunnon, normaalin näköinen ihminen, kampaajilla en käy parturissa kyllä, paino on 5 kg enemmän kuin ennen lapsia (=normaalipaino),
selluliittia jossain, c-kupin rinnat.
Mun elämänarvot pyörii silti ihan eri sfääreissä kuin vatsamakkaroissa.
minua täytyy kunnioittaa, kun olen alkanut harrastaa liikuntaa. vaimollekin suon omaa aikaa, kunhan hän alkaa harrastaa just sitä samaa kuin minäkin, eikä itse päätä ajankäytöstään.
hienoa, että ap on alkanut liikkua ja pitää itsestään huolta. onnetonta on se, että ap kuvittelee sen olevan ainoa tapa elää.
Jos mies käy salilla (tai sanotaan missä vaan noin ylipäätään), minkä ihmeen takia toisen pitää saada minuutilleen sama aika "oma aikaa"? Ja kuten AP yhdessä viestissään mainitsi, mies on tunnin salilla, vaimo kaks tuntia shoppaamassa.Onko se nyt oikein jos kerta mennään sen mukaan, että "sulla on omaa aikaa, ni mäkin haluan".
AP ei voi velvottaa vaimoaan harrastamaan liikuntaa "omalla ajallaan" jos vaimo ei halua, mutta minkä ihmeen takia tarvii myös mennä se kolme kertaa viikossa shoppaamaan (ja tuhlaamaan)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä dissaa sitä urheilun hyväksi.
Menkää yhdessä vaikka lisäksi kävelylenkeille koko perheen kanssa. Osallistu kotitöihin ja tee itse ruokaa mollaamatta vaimon keitoksia.
Älä kouhota liikunnasta ja ruokavaliosta. Teet sen vain.
Kyseessä on pariskunta jossa mies haluaa puntille ja nainen shoppailemaan. Molemmat saa toki tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan tajua jatkuvaa shoppausintoo ja sitä että mollataan jos toinen haluaa syödä terveellisemmin.
Enkä tajua ylipäätään suhteissa sitä että kaiken pitää mennä täysin tasan.Ollaan kun pieniä lapsia "sää sait ton verran, määki haluan".
Mä en vaan tajua jatkuvaa shoppausintoo ja sitä että mollataan jos toinen haluaa syödä terveellisemmin.
Enkä tajua ylipäätään suhteissa sitä että kaiken pitää mennä täysin tasan.Ollaan kun pieniä lapsia "sää sait ton verran, määki haluan".
naisen täytyy kyllä kunnioittaa ap:ta, mutta toisinpäin asian ei tarvitse olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitovapaalla, mies tekee 12-tuntisia yövuoroja n 4 yötä viikossa.
Olen sairastanut pitkään ja nyt kun lääkitys saatiin kohdalleen ja sain luvan liikkua, aloitin jumpat ja salikäynnit.
Käyn n. kolme kertaa viikossa, 2-3 tuntia kerrallaan (matkoihin menee aikaa). Yhden kerran viikossa otan vanhemman lapsemme mukaan, kun on lasten jumppa.
Mieheni "joutuu" vahtimaan 1-2 kertaa viikossa lapsiamme tämän ajan, joinain päivinä käytän lapsenvahtia.
Työpäivinään mies on uniaika mukaan laskettuna pois kotoa iltapäivä 17.30sta seuraavaan päivään klo 14.00 asti.
Vapaapäivinään haluaisi käydä autohommissa. Siellä vierähtää 4-8h kerrallaan.
Koska minäkin pääsen 3 kertaa viikossa pois kotoa, pitäisi miehenkin omasta mielestään päästä useammin kuin kerran viikossa. Miehelle jää työnsä jälkeen n 36h viikossa, jolloin on kotona lasten käytettävissä. Minä sen sijaan olen lasten kanssa 98h viikossa (laskin lasten hereilläoloajan)
Nyt kun minä olen sen 3*3 tuntia pois, jää vielä 89 tuntia olla lasten kanssa. Miehellä jäisi 27 kotituntia samalla harrastetuntimäärällä (Käytännössä vieläkin vähemmän, kun vapaapäivinään ei pysty kääntämään rytmiään).
Mulle se olisi periaatteessa OK. Mutta vanhempi lapsi ikävöi isäänsä jo nyt, on niin paljon pois tai nukkuu.
Mutta minähän olen paska ihminen, koska välillä on päästävä pois kotoa. Mieskin pääsee töihin!
On sillä nyt sellainen merkitys, että itselle tulee hyvä ja rauhallinen oli. Puhumattakaan siitä, mitä se tekee ulkonäölle.
Me treenaamme miehen kanssa yhdessä ja erikseen. Vähintään 5x/vko. Ja voin sanoa, että kun liikunta on elämäntapa, niin se tarttuu myös lapsiin :)
Läski on ällöttävää. Ja jos sairauksia ei lasketa, niin läski=laiska.
Anteeksi rehellisyyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikille vihaajilleni tiedoksi, että en mitenkään vastusta shoppailua. Se on mielestäni (rahatilanne huomioon ottaen) todella kiva juttu, että vaimoni on kiinnostunut esim. siitä miltä kotimme näyttää jne. Kaikki fiksut varmaan ymmärtävät lukemalla mistä tässä ketjussa oli kysymys.
Erimieltä olevat vihaavat sinua ja ne jotka on samaa mieltä, on fiksuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 kertaa viikossa ja mulla on liikkuva työ. Silti olen läski. Pitäiskö treenata yötkin?
hurahtaisi vaikkapa korkeakulttuuriharrastamiseen (teatteri, taidenäyttelyt ym.) ja vaatisi päästä niihin kolme kertaa viikossa? Sitten hän nurisisi sinun saliharrastuksestasi tyyliin "ymmärtäisin, jos mies tarvitsee aikaa sydämen sivistykseen ja itsensä henkiseen ja älylliseen kehittämiseen, mutat että helvetti rautaa pitää päästä pumppaamaan kolmesti viikossa"? Mitä, jos vaimosi suostuisi järjestämään sinulle aikaa vain itse tärkeäksi tai hauskaksi kokemilleen asioille?
On ikävää, jos sinun terveitä elämäntapojasi vähätellään, eikä vaimosi arvosta sinun liikuntaharrastustasi. Siinä asiassa olet kuitenkin yksiselitteisen väärässä, että vaimosi jotenkin "kiristäisi sinua ajallisesti". Sinulla on yksi kolmen tunnin oma harrastus viikossa, vaimollasi on perheen tasapuolisen työnjaon ja oman ajan käytön puitteissa oikeus ihan samaan. Ja sinun tehtäväsi ei todellakaan ole arvottaa vaimosi harrastuksia.
Voit toki lempeästi kannustaa vaimoasikin liikkumaan, mutta se, mitä vaimosi tekee omalla ajallaan, on hänen oma asiansa. Ja jos sinulle järjestetään omaa aikaa perhearjesta tärkeäksi kokemaasi kuntosaliharrastukseen, myös vaimollesi tulee järjestää omaa aikaa hänen järkeväsi ja rentouttavaksi kokemalleen toiminnalle!
36. Mene sä töihin niin "pääset" myös pois kotoa.
ja nautin joka hetkestä. Harmillista on se, että mies joutuu vahtimaan lapsia mun työvuorojen ajan, siis paljon enemmän kuin nyt. Molemmilla kun on vuorotyö...
On sillä nyt sellainen merkitys, että itselle tulee hyvä ja rauhallinen oli. Puhumattakaan siitä, mitä se tekee ulkonäölle.
Me treenaamme miehen kanssa yhdessä ja erikseen. Vähintään 5x/vko. Ja voin sanoa, että kun liikunta on elämäntapa, niin se tarttuu myös lapsiin :)
Läski on ällöttävää. Ja jos sairauksia ei lasketa, niin läski=laiska.
Anteeksi rehellisyyteni.
vaan siitä, että ap ei haluaisi vaimon tekevän sitä mitä vaimo haluaa tehdä.
Jos sinä käyt salilla, niin miksei vaimo muka saa käydä missä itse haluaa? Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Jos vaimosta tuntuu, että salilla käyntisi vie liikaa aikaa perheeltä, niin kannattaisi ehkä kysyä vaimolta itseltään, eikä netissä tilittää.
Ikävää on toki, jos ruokavaliollesi naureskellaan.
Meidän perheessä minä olen se, joka harrastaa liikuntaa 2-3 kertaa viikossa. Itse olen iloinen siitä että mies antaa minulle mahdollisuuden harrastaa.
Siksi suon hänellekin mahdollisuuden omiin menoihinsa enkä yritä määrätä kuinka hän oman aikansa käyttää. Pari kertaa vuodessa hän käy 1-2 viikon laskettelureissulla ja muutaman kerran vuodessa kavereidensa kanssa jossain pubissa oluella ja minusta se on ok. Tuntuisi hölmöltä alkaa vaatimaan häneltä samanlaisia harrastuksia tai ajankäyttöä kuin itseltäni.
Ruokavaiolle naureskelu on vaimosi puolelta typerää.
Minkäikäiset lapset? Mun (naisena) oli lähes mahdotonta harrastaa kuntosalilla käymistä, kun lapset olivat vauva/taaperoiässä. Mies koki, että on liikaa, jos olen pois kotoa 3x vko, pari tuntia kerrallaan. Nyt muutama vuosi on kulunut, ja on saanut pari lisäkiloa, koska liikunnan määrä on romahtanut lasten myötä, osasyynä juuri tuo puolison totaalinen tuen puute.
Tällä hetkellä mies ei ikinä sano, etten voisi mennä salille. Lapset ovat jo isompia, ja hänkin on varmaan huomannut, ettei kroppa pysy tässä iässä itsestään kuosissa. Pidä puolesi!! ja anna vaimollesikin niitä vapaahetkiä, eri asia, onko tuo shoppailu se juttu sitten.
Alue: Aihe vapaa
Ja kaikille vihaajilleni tiedoksi, että en mitenkään vastusta shoppailua. Se on mielestäni (rahatilanne huomioon ottaen) todella kiva juttu, että vaimoni on kiinnostunut esim. siitä miltä kotimme näyttää jne.
Kaikki fiksut varmaan ymmärtävät lukemalla mistä tässä ketjussa oli kysymys.