Kun lasten lyhyt hoitopäivä on ainoastaan äidin

Minä tosin en ole yrittäjä, mutta mieheni on. Hänen elämässään yritys tulee aina ensimmäisenä, lapset jossain tosi kaukana sen jälkeen.



Minä olen taiteillut vuosikausia, tehnyt lyhennettyä työpäivää ja lyhennettyä työviikkoa ja ollut ottamatta vastaan tarjottua haasteellista ylennystä jne. jotta lasten ei tarvitsisi olla päivähoidossa yli 8,5 - 9 tuntia, lyhemmäksi en työmatkani takia päiviä saa. Muutto lähemmäs minun työpaikkaani taas ei tule kyseeseen, koska asumme nyt noin puolimatkassa minun työpaikan ja miehen yrityksen välissä.



Mies ei kuulemma pysty lyhentämään omaa työaikaansa (bullshit, tunnen homman ja yrityksen ja kyse on vain prioriteeteista!) ja ei se lapsille nyt niin paha ole, jos päivät venyy esim. 10 tuntisiksi... Tästä aiheesta on keskusteltu, riidelty, huudettu, itketty ja taas keskusteltu, mutta mikään ei muutu. Vain minä ajattelen lapsia, ja jos mulla kerran on ongelma lasten hoitopäivän pituuden kanssa, niin mun täytyy sitten tehdä jotain muuttaakseni sen ongelman... =( Mies ei myöskään ole ollut yhtään ainutta päivää kotona lasten sairastaessa, vaan joko minä tai minun hankkimani hoitaja ovat lapset hoitaneet.



Tänne tulee varmaan niitä kaikentietäviä, jotka kysyy, miksi lapset on moisen miehen kanssa tehty... No, kyllä mä oletin, että lapset sulattais isänsä sydämen ja että kuka tahansa fiksu ihminen asettaisi lapsensa työn/yrityksen edelle - toki käytännön rajoissa. Sitäpaitsi niinhän mäkin olen tehnyt. Ennen tein 10-12 tuntisia työpäiviä ihan oman kunnianhimoni ja täydellisyydentavoitteluni vuoksi, mutta lapset sai tämän entisen työnarkomaanin paranemaan ja nyt olen sitä mieltä, että riittää, kun teen kaiken niin hyvin kuin omissa resursseissani on mahdollista.

mutta silti lasten hoitoaika oli 6-7 h/pv. Olimme hyvin tarkkaan sopineet miehen kanssa sen, että toinen vie ja toinen hakee (katsoimme viikottain sopivat vuorot molemmille). Minä jouduin reissaamaan työssäni ja niinä päivinä miehen oli pakko sekä viedä että hakea, mutta tämä kompensoitiin jonain toisena päivänä, niin että minä sekä vein että hain. Olimme siis jyrkän tarkkoja siitä, että kaikki tapahtuu ehdottoman tasapuolisesti. Lisäksi tarhaan oli ilmoitettu lasten hoitoajaksi tuo max. 7 h per päivä, joten ei ollut mahdollista jäädä töihin iltapäivästä liian pitkäksi aikaa tai viedä aamulla muksut liian aikaisin hoitoon. Tämä voi olla liian tiukan kuuloista joillekin perheille, mutta meillä toimi loistavasti. (eikä niitä lasten päiväkotivuosia nyt niin montaa ole)

ihan helposti onnistuisi. Sitähän tässä ruikutan kun rankkaa on olevinaan. Miestäni en voi mihinkään pakottaa, aikuinen ihminenhän hän on. Miten toista voisi pakottaa mihinkään?

Meillä mies lupasi alunperin että yrittäjyys saa odottaa kunnes lapset ovat kouluikäisiä, mutta kun tilaisuus tuli niin se vei mennessään sitten. Ja puheet 8-16 työstä samalla haudatiin.

t ketjun aloittaja

"ihan helposti onnistuu lasten lyhyet hoitopäivä" -mammoista. Eli mammalla on utopistinen pyrkimys johon pakotttaa myös miehensä ja molempien työt kärsii.