Miksi ET luovuttaisi elimiäsi
kuolemasi jälkeen? Tai kieltäisitkö puolisosi tai lapsesi elimien ja kudosten hyödyntämisen heidän kuolemansa jälkeen?
Onko av-mammoissa kiellon kannattajia? Ei kai nyt sentään?
Kommentit (74)
kaikkia mahdollisia keinoja itsekkyttänne puolustellaksenne. Munuaissiirteistä esim. puolet toimii yli 20 vuotta. Maksansiirtopotilaista yli 80 prosenttia on elossa viiden vuoden päästä. Sarveiskalvojen siirrot on yksi parhaiten onnistuvista. Googlettakaa. Tai ainiin, älkää googlettako. Jeessus on paras auktoriteetti tässäkin.
"Aivokuolemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivojen toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat. Aivokuolemassa aivojen sähkötoiminta ja refleksit lakkaavat täydellisesti ja pysyvästi. Myös hengitys on lakannut, ja tilaa voidaan pitää yllä ainoastaan hengityskoneen avulla.
Aivokuolemasta ei voi toipua, sillä verenkierron loputtua alkaa autolyysi ja solukudoksen hajoaminen. Aivokuolleena ei voi olla viikkoja, puhumattakaan kuukausista tai vuosista. Koska aivojen verenkierto on pysyvästi lakannut, aivot alkavat hajota. Myöskään verenpainetta ja sydämen toimintaa ei voida pitää yllä muutamia vuorokausia pitempään tehohoidonkaan avulla, vaan aivokuolleen sydämen toiminta lakkaa joka tapauksessa muutamien vuorokausien kuluessa.
Aivokuolleen henkilön aivotoiminta on peruuttamattomasti ja täydellisesti lakannut, jolloin tämä on Suomen lain mukaan kuollut. Aivokuolleen henkilön hengitystä ja verenkiertoa voidaan tilapäisesti ylläpitää, jos häneltä on tarkoitus ottaa elimiä luovutettavaksi."
lasaruksen herättämiseen verrattaa ihmettä jumalan toimesta, jos kerran taivaassa on niin kivaa?
siitä hyötyy että "tapettas" toinen ihminen jotta toinen saa elimen? Helpompaahan se heille olis ettei tarvis tehdä näitä isoja leikkauksia. Saavat palkkansa muutenkin. Ei se elinluovutus sitä palkkapussia sen enempää lihota kuin laihduta.
Vähänkö taas mielukuvitus laukkaa. Hoh hoijaa..
ottaa mukaan ulkomaille jos pelottaa että joka kadunkulmassa vaanii elintenryöstäjä :DD?
todettu olisikin vielä palanut normaaliksi? Muistakohan väärin, että onko tämmöstä juttua ollut? No joka tapauksessa, juuri siksi, että aivokuolemisen raja on niin häilyvä, olisi parempi että kukin pitäisi omat elimensä loppuun asti.
se kyllä kovin häilyvä ole :)
Minä annoin luvan mieheni elintenluovutukseen kun mieheni oli kuolemaisillaan. Aivokuolema todettiin kun aivoissa ei enää kiertänyt veri (ensin kiersi vaan enää osassa aivoja, lopulta ei enää missään osassa). Että ei se kovin häilyvä ole ;) Ja jos aivoissa ei kierrä veri, ei ihminen siitä kyllä enää mitenkään palaudu normaaliksi. Ajattelepa nyt vähän.
Eli minulla on elinluotutuskortti allekirjoitettuna itsellänikin. Miehelläni ei ollut, mutta minä annoin luvan kun kysyttiin. Oltiin asiasta puhuttu joskus ja tiesin, että se on mieheni tahto.
kuin oikeankaan kuoleman. Eihän kuolleiden ihmisten ruumiitakaan jätetä mätänemään sairaalasänkyyn, jos vaikka ihme tapahtuu.
Kooma on sitten eri asia, siitä on näitä hyvin harvoja heräämisiä tapahtunut.
Ymmärrän ja hyväksyn sen, jos vakaumus on oikeasti sellainen, ettei voi elintä luovuttaa - mutta silloin sitä ei kyllä voi ottaa vastaankaan.
Jos täällä on yksikin joka olisi valmis ottamaan elimen itselleen, mutta ei luovuttamaan.. en voi ymmärtää!
Joku tuolla kyseli, miksei me luovutustestamentin tehneet sitten luovuteta tällä hetkellä selkäydintämme, palaa maksasta tai munuaisia. Tuo selkäytimenluovutusprosessi on hankala, mutta olen silti miettinyt, että seuraavan kerran verta luovuttaessani voisin ilmoittautua rekisteriin. Munuaisen tai palan maksasta luovuttaisin ehdottomasti, jos sitä joku tuttuni tarvitsisi. Periaatteessa voisin luovuttaa tuntemattomallekin, mutta niistä nyt ei taida mitään rekisteriä pitää tai mitään muutakaan luovutussysteemiä olla.
Miksi luovuttamiseen tarvitaan lupa? EIkö pitäisi olla niin, että ne hörhöt ja uskontojen aivopesemät itsekkäät ja ilkeät ihimiset, niin siis kun niiden pitäisi tehdä sellainen kieltolappu tai kieltokortti? Jotenkin on outoa että tuollainen pitää erikseen kertoo.
sairauteni eteni niin pahaksi, jolloin ainoa vaihtoehto oli elinsiirto.
Vaiika itse oli vuosia ollut elinluovuttaja, niin
oli kovapaikka ajatuksena ottaa vaastaan toisen ihmisen elin.
Minun elämäni jatkuu, hänen päättyi
toki moni kuolee leikkaukseen ja vuoden sisään siirrosta, takeita ei ole,
moni kuolee odottaessaan siirtoelintä,
mitä ihminen kuoltuaan tekee elimillänsä ?
ne mätänee kaikki pian kuoleman jälkeen tai poltetaan,
ei ns lahalliseela ruumiilla mennä taivaaseen tai paratiisiin tai yhtään mihinkään kuoleman jälkeen
ne ovat henkimaailman asioita, jos ei olisi niin miten kävisi ihmiselle, joka sattuu kuolemaan esm tulipalossa ?
tutustukaa oikeesti asioihin mikä on aivokuollut, mikä koomassa oleva, mikä tajuton
kyseessa on todella kolme eri tilaa
vain aivokuolleelta voidaan elimiä ottaa luovutukseen
Moni elinsiirto potilas elää vuosia täysin normaalia elämää, käy töissä, hoitaa lapsiaan jne
urhelee, jopa akviiviurheilee elinsiirtopotilaille on jopa omia kansinvälisiä kisoja
eli kyllä elintenluovutus on lahja, sitä ei voi edes sanoin kuvailla,
itsekin olisin jo ollut kuollut pitkän aikaa, ja pieni tyttäreni äiditön, mies leski jne
Tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa
mutta kannattaa aina ajatella asioita toisinkin päin; mitä jos lapseni tarvitsisi hengissä säilyäkseen luovutuselimen, minä itse, mieheni, siskoni jne
tilanne on heti toinen
Elinsiirtoja ei varmaankaan tehdä tilanteessa, jossa siitä ei katsota seuraavan suurella todennäköisyydellä merkittävää hyötyä. Elimistä on niin huutava pula.