Lue keskustelun säännöt.
Luuletteko entiset koulukiusaajat, että välitän teidän kakaroistanne paskan vertaa?
23.03.2010 |
Olin tänään lapseni kanssa puistossa, jossa myös entinen koulukiusaajani oli kakaroidensa kanssa(joista muuten näki jo, että äitiinsä ovat tulleet)... Oletti luultavasti, että kyllä minä hänen kakaraansa vahdin kiipeilytelineessä, koska oma lapseni sattui juuri samaan aikaa leikkivän siellä...Miksi ihmeessä välittäisin kakarasta, jonka äiti on lopullisesti pilannut elämäni?(ihan sama mulle vaikka lapsi ei olis syyllinen tähän)En välittänyt eikä kyllä vähempää olis voinu kiinnostaa, että tämän paskiaisen kakara putosi...Kakaroista näki, mitä on elämässään saavuttanut(kakaroita pyöri jaloissa niin että ois voinu muille jakaa, ja kaikki vielä ihan erinäköisiä). Näköjään oli muija jakanut itseään useammallekin miehelle...Hyi helvetti mikä halpa, likanen huora!
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin käymässä kuukausittaisella sossureissulla sossutoimistossa sossuamassa rahaa.
Sossuntäti oli kiusaajani kouluvuosilta. Meni hetki aikaa kunnes tajusin miksi sydämeni hakkasi niin julmetusti ja en meinannut saada henkeä. Kauhukohtaukseni syy oli lapsuuteni koulukiusaaja sossuntätinä.
Hän ei minua ilmeisesti tunnistanut, mutta pian menetin tajuntani. Olen mennyt shokkiin. Kiusaajani oli vienyt minut terveysasemalle hoitoon ja sain happea. Hän oli tosin poistunut takaisin töihinsä.
Sain sossunrahani 4 päivänä aivan kuin joka kuukausi aijemminkin. Ostin itselleni suklaata lohdutukseksi ja pehmeän paketin nenäliinoja.
Mutta ihmettelen, miksi pitäisi antaa anteeksi jos kiusaaja ei ole pyytänyt.
Tulen inhoamaan tätä ihmistä lopun elämääni ja ei todellakaan ole tarkoitus ystävystyä hänen kanssaan. Niin ja en ole pitänyt suutani kiinni ja suojellut häntä vaan olen avoimesti nimellä kertonut, mitä tämä ihminen teki minulle kun oli lapsi. On hiukan vaikeuttanut hänen työllistymistään hänen kotipaikkakunnallaan. Itse en enää asu siellä, mutta käyn aika usein.
Luokkakokouksen järjesti pahin kiusaajani. En kätellyt, kävelin paikalle ystävieni luo. Kiusaaja oli nolo, kaikkien näiden lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Onneksi olen menestynyt elämässä, mutta pätkääkään jalommaksi ihmiseksi ei tuo kiusaaminen minua ole tehnyt. Vihaan kiusaajaani hautaan saakka, anteeksi en anna. Traumasta olen päässyt aika hyvin yli, olen vain hysteerinen omien lasteni asioissa - kiusataanko heitä koulussa. Ei ainakaan toistaiseksi.
Ja tekemään niin kuten haluaisitte hänen tekevän teille.
mutta en anna katkeruudelle valtaa ja olen käynyt puhumassa ihan ammatti-ihmisen kanssa, se auttaa vähän. Koen että jos annan katkeruuden ja vihan vallata nyt itseni, annan koulukiusaajien ottaa taas kerran vallan minusta ja pilata nykyisyyttäni entistä enemmän. Rankkaa hommaa tämä on mutta kannattaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ihmettelen, miksi pitäisi antaa anteeksi jos kiusaaja ei ole pyytänyt.
Anteeksi kannattaa antaa ihan oman hyvinvointinsa vuoksi. Jos kantaa katkeruutta, niin se haittaa vain omaa elämää. Kun antaa anteeksi, pystyy elämään paljon paremmin täyttä elämää nykyhetkessä ja nauttimaan siitä. Anteeksi antaminen tavallaan vapauttaa menneisyyden taakoista.
Olen itsekin entinen koulukiusattu, joten tiedän, mistä puhun.
pahoinvoinnin kierteen, joka siirtyy seuraavallekin sukupolvelle. Totta kai ongelmia pitää käsitellä (terapiaa jne.), mutta siitä katkeruudesta on OMAN ja PERHEEN (=lasten) hyvinvoinnin takia päästävä yli -> elämän on jatkuttava. Kiusatulla on paha olla, mutta se ei silti oikeuta kaatamaan sitä pahaa oloa toisten niskaan.
Ketä katkeruuden kantaminen haittaa - sitä kiusaajaa vai itseä?
Mutta ihmettelen, miksi pitäisi antaa anteeksi jos kiusaaja ei ole pyytänyt.
Anteeksi kannattaa antaa ihan oman hyvinvointinsa vuoksi. Jos kantaa katkeruutta, niin se haittaa vain omaa elämää. Kun antaa anteeksi, pystyy elämään paljon paremmin täyttä elämää nykyhetkessä ja nauttimaan siitä. Anteeksi antaminen tavallaan vapauttaa menneisyyden taakoista. Olen itsekin entinen koulukiusattu, joten tiedän, mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en anna katkeruudelle valtaa ja olen käynyt puhumassa ihan ammatti-ihmisen kanssa, se auttaa vähän. Koen että jos annan katkeruuden ja vihan vallata nyt itseni, annan koulukiusaajien ottaa taas kerran vallan minusta ja pilata nykyisyyttäni entistä enemmän. Rankkaa hommaa tämä on mutta kannattaa
Mulla on vähän sama tilanne kuin sulla. Kiusaamisen loppumisesta on jo aikaa, mutta olen vasta lähiaikoina jutellut siitä terapeutin kanssa. Asian läpikäyminen on ehdottoman tärkeää, sillä vain siten voi vapautua menneisyyden taakasta.
Itse olin 90-luvulla työpaikassa, missä pari työntekijää otti asiakseen tehdä minun elämästäni helvetin. Jatkuvaa takana haukkumista ja mollaamista. Vaihdoinkin työpaikkaa ja lopulta miehen mukana paikkakuntaakin. Tosi kiva oli äitiysloman jälkeen mennä takaisin töihin, kun toinen näistä kuisaajista olikin palkattu samaan työpaikkaan. Itse käyttäytyy nyt mua kohtaan kuin oltaisiin tosi hyviä kavereita. Itse en haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Enkä jaksa alkaa asiaa enää setvimään yli 10 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi.
Pelottaisi minuakin jos tietäisin, että joku vihaa minua silmittömästi ja haluaisi pahaa lapsillenikin.
Mutta ihmettelen, miksi pitäisi antaa anteeksi jos kiusaaja ei ole pyytänyt.
Anteeksi kannattaa antaa ihan oman hyvinvointinsa vuoksi. Jos kantaa katkeruutta, niin se haittaa vain omaa elämää. Kun antaa anteeksi, pystyy elämään paljon paremmin täyttä elämää nykyhetkessä ja nauttimaan siitä. Anteeksi antaminen tavallaan vapauttaa menneisyyden taakoista.
Olen itsekin entinen koulukiusattu, joten tiedän, mistä puhun.
on kiusaaja, ei kiusattu.
Ei MINKÄÄNLAISTA ymmärrystä löydy kiusaajille, olivatpa sitten lapsia tai aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan ensimmäiseksi sanoa, että minua on kiusattu todella rankasti koko peruskoulun, tilanne oli todella erikoinen ja tukala.
En minäkään vahtisi kiusaajani lasta tai ajattelisi kiusaajastani hyviä ajatuksia. En kuitenkaan tekisi omasta lapsestani kiusaajaa sanomalla, ettei toista lasta saa mennä puolustamana mikäli häntä kiusataan tai pahoinpidellään. Voit pahimmassa tapauksessa tehdä omasta lapsestasi kiusaajan kehoittamalla häntä tuohon käytökseen.
Haluatko todella, että tuo kiusaajan lapsi kokee saman lapsuuden kuin sinä? Lapsi ei ole voinut valita äitiään - vaikka äiti on kusipää. Miltä sinusta olisi tuntunut jos sinun kiusaamisesi olisi johtunut siitä, että sinun äitisi olisi ollut kiusaaja?
En ole kiusaajan puolella, enkä halua suututtaa tai provosoida sinua. Itse pidän kiusaamista niin vakavana ja epäreiluna asiana etten halua sitä kierrettä lisätä yhtään, edes niitten kusipäitten lapsille.
Voit ajatella hänet huorana ja vaikka miten haluat, mutta älä hyvä ihminen mene ainakaan kaupungille huutelemaan että hän on halpa huora. Jos et tiedä onko ne lapset hankittu jokainen eri isälle tai et tiedä hänen olevan "huora", niin älä hanki itsellesi hankaluuksia.
Olen itse sanonut muutamalle ihmiselle etten siedä X:ää sen takia, että hän on kiusannut minua rankasti joten en voi ajatella hänestä mitään hyvää. Ihmiset ovat sen ymmärtäneet, mutta eivät pääse minusta sanomaan että haukun ihmisiä pitkin katuja ja nimittelen. Se on oikeasti lapsellista ja epäkypsää.
Sinulla on varmasti paljon rankempi menneisyys kuin tällä kiusaajalla ja olet vahvempi ihmisenä. Näytä siis että olet aikuisempi ja fiksumpi, omalla käytökselläsi. Nimittelemällä ja räyhäämällä täällä ihmisestä jota en tunne alennat itsesi kiusaajan tasolle ja sitä sinä tuskin oikeasti olet.
ette ole päässeet pitkälle synnyinseuduiltanne.
Luultavasti (oletan) näette joka sunnuntai kiusaajia ja entisiä koulututtuja kirkossa yhteisessä jumalanpalveluksessa.
Voi miten pienet piirit. Minä olen matkustellut enkä todellakaan muuttaisi takaisin kotikonnuilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heidän aikuistuttuaan. yhden kanssa olen ystävystynyt hyvinkin läheisesti. hänen lapsiaan olen hoitanut useastikin. kuten hänkin minun lapsiani.
Sattuvat olemaan samassa koulussa lasteni kanssa ja olen sanonut, ettei tarvi mennä puolustamaan kun kiusaajan lapsi on joutunut kiusatuksi.
Kiusattiin minuakin koulussa. Eikä minua kovin paljon liikuta kiusaajieni jälkikasvun hyvinvointi, vaikka lapset ovatkin syyttömiä vanhempiensa tekoihin. Mutta onko pakko alentaa itsensä kiusaajien kanssa samalle tasolle? Katkera huorittelu täällä ei muuta mitään, ja aikuisen ihmisen pitää kyllä katsoa, kuinka kiipeilytelineestä pudonneen lapsen kävi. Ei sitä kersaa tarvitse paapoa, muttei saa jättää heitteillekään. Ja vaikka olisit kuinka katkera toiselle lapsen vanhemmista, yritä vaikka ajatella, että toinen sen lapsen vanhemmista on kunnon ihminen.
Sori vaan, mutta mun ei ole pakko vahtia muita kakaroita(varsinkaan entisten kiusaajien). Vaikea uskoa, että sellasen muijan kanssa kukaan "kunnollinen"kakaroita rupeis tekemään...Tai no voihan olla, että se huora ei edes tiedä, ketkä lasten isejä ovat...En yhtään ihmettelis...
olis tarvinnu pikkasen enemmän vie antaa turpaan et olis loppunu tuo huorittelu!!
Säälittävä läski paska huora olet itse ja ansaitsit täysin kiusatuksi tulemisen.
Lisää! Hain popcornia ja nauran katkerille kommenteillenne.... Kyllä teillä on huono elämä, ei voi muuta sanoa.
Jatkakaa siis.
ei armoa!!! lasisiruist o kiusatun polku tallattavaks tehty.
T: punKkaRi äIti
... eivät voisi persukoulukaverien kuulumiset vähempää kiinnostaa.