Ei hemmetti taas! Kuvitteletko sinä hyötyväsi puolituttujen ammatista?
Tänään taas näitä puolituttuja asiakkaita, jotka kuvittelevat saavansa ilmaisen hiustenleikkuun ja värin ihan vain siitä syystä, että sattuvat tietämään mun nimen ja naaman pintapuolisin puistotuttuna.
Olipas taas näppärä perhe. Äiti oli varannut koko porukalle ajat hiustenleikkuuseen klo 14 alkaen. Äiti siis tuli 2 lapsen kanssa ensin kampaamooni. Äidin hiukset leikattiin ja laitettiin väri päähän, siinä välissä tasoitettiin 2 lapsen hiukset ja laitettiin ranskalaiset letit molemmille + kimalletta. Sitten äidin leikkaus viimeisteltiin ja muotoiltiin. Tässä vaiheessa paikalle ryykäsi myös perheen isä suoraan töistä ja hänenkin hiuksensa leikattiin.
Kun sitten kaikki olivat valmiina, ihan pokkana alkoivat vetää palttoita päälle. Hihkaisin, et jonkun pitäisi tää ikävämpi laskupuolikin hoitaa. Tämä nainen oli aivan tyrmistynyt, siis että mä laskutan heitä??? Ei kai he nyt kalliille kampaajalle mee, jos tuttu voisi ihan hyvin leikata ilmaiseksi.
Siis mitä?? Minä tunnistin naamat tutuiksi, en edes nimeä tunnistanut aikaa varattaessa. Miten joku voi olettaa, että mä ihan hyvää hyvyttäni ihan vaan äkkiä ilmaiseksi laitan? Maksaahan ne aineet, tilat ja työkin jopa puolitutulle yksityisyrittäjälle!
Kommentit (58)
jos joku naamatuttu varaa ajan sun työpaikallesi, ei ole mitään syytä olettaa, että ilmaiseksi irtoaa. Olisi edes soittanut sulle suoraan ja kysynyt tarjousta, kertomasi käytös on erittäin härskiä. Pidä pintasi, teit oikein!
ja tuttua on. On tuttuja joidenka ilmaiseksi pitäisi kaikki saada.Eikä kiinnosta se että jos me ensin ne kakut väännetään niin vielä omasta pussista pitäisi tarvikkeetkin maksaa.
Eli maksumiehiksi jäätäisiin siitä hyvästä että he saavat kakkunsa.
No vanhemmilleni ,sisaruksille ja parhaille ystäville teen kyllä ilmaiseksi. Sukulaiset saa maksaa tarvikkeet ja tuttavat myös tekopalkkaa.
päivittelyn aihe sitten kun hinnan ilmoitan on se että onpa kallista. Kyllä jos itse tekisin ei maksaisi lähellekkään noin paljon!
Ja tutuillekkin kuitenkin alennusta normaali hinnoista annan.
t.48
mutta maksan myös just sen mitä se kaveri hinnaksi sanoo kun kysyn että mitä maksaa. Ja EN edes pyydä alennusta, jos kaveri haluaa alea antaa niin se on hänen asiansa.
Mä pidän joka vuosi glögi-illan ja yhden kerran ystäväni kysyi voiko tulla serkkunsa kanssa kun oli tulossa heille kylään. Vieraita on n 30, ovet ovat auki monta tuntia ja kaikki tulevat miten parhaaksi näkevät. En ollut ikinä jutellut serkun kanssa, en tiennyt onko nainen vai mies.
no, he kun tulivat, alkoi tämä sisustussuunnittelijaksi opiskeleva serkku marmattaa kun joka paikassa häneltä tivataan neuvoja ja täälläkin on lehtiä näkyvillä. Oikeesti !
Yritin laskea leikkiä ja kun toinen vaan yltyi sanoin hyvin painokkaasti jos haluan neuvoja palkkaan sinut. Tänään ei puhuta sisustuksesta vaan vedetään viinaa.
Tämä serkku opiskeli jossain iltakoulussa, eli oli ns harrastus työn ohella.
Itse olen kondiittori ja nyt kun lapset ovat 5 ja 3, meillä on synttäreitä vähintään joka kk. Äidit ottavat yhteyttä, sanovat monta henkeä ja kertovat aikataulun. Juhlapäivänä yleensä kummatkin lapset haetaan samalla kun haetaan kakku ja yleensä myös heidät tuodaan takaisin + mulle pala kakkua. Saan palkaksi 20 € + äiti ostaa lahjan lapselleen meidän lapsilta. Mä saan vapaan iltapäivän, palan kakkua, enemmän kuin raaka-ainekustannukset ja lapset juhlia.
Välillä menee vähän mönkään, äidit kuvittelevat 20 € saa mitä vaan, mutta siinä vaiheessa kun käydään läpi aikataulua, kummatkin tajuavat mikä homman nimi on.
Käytiin ystäväni luona kylässä, soitin aikaisemmin voidaanko tulla. Vein mukanani kakkua ja siellä oli yks perhe kylässä, tytär opiskelee kampaajaksi.
Hän leikkasi perheen lasten hiukset ja tietty mun muksut halus kanssa. Sanoin heti mulla ei ole kuin 20 € mukana, voiko laittaa tekstiviestillä tilinron, maksan tilille loput. Kävi ja kun oli laskun aika, kampaaja kysyi voinko leipoa kakun rahan sijasta. No, 2 pv myöhemmin vietiin kakku suoraan työpaikalle.
puolin ja toisin sukulaisia, ystäviä, naapureita lasten hoidossa, arjen jutuissa sun muissa. MUTTA ansiotyö on täysin eri asia- siinäkin voi auttaa jos tilanne on sopiva, mutta kaikenmaailman kumminkaimojen auttamiseen ei tarvitse omaa vapaa-aikaansa käyttää. Ihmisellä on oikeus laittaa raja työnsä ja vapaa-ajan välille, ja kuka sitä rajaa vahtii jos ei itse. Toinen asia on se että vastavuoroisuuden periaate toimii kunhan se ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet, eikä käytä hyväkseen vain heitä jotka ovat kilttejä. Jos kutustaan juhliin, eikä siibnä vaiheessa ole mitään toivetta jostain auttamisesta on todella moukkamaista ja pöyristyttävää kuvitella että juhlavierailta pyytää apua. On eri asia juhlia vapaalla kuin tehdä työtä. JOka ainoa työ ottaa vaivansa ja aikansa, semmoista työtä ei olekaan, missä ohimennen vaan autellaan ilmaiseksi.
Olen aivan eri mieltä. Jokainen henkistä työtä tekevä venyy varmasti työssään äärirajoille jaksamisen ja osaamisen suhteen ja haluaa vapaa-aikansa viettää vapaa-aikana. Ajattelutyön ylikuormittaminen aiheuttaa mm. psykoosia ja vähentää loogista päättelykykyä ja aiheuttaa masennusta ym
Siis, jos on vaikka lääkäri, niin sitten neuvoo ja katsoo vaikka kipeää silmää. Mun vanhemmat ovat lakimies ja kauppatieteen maisteri, jolla veroasiantuntemus. Paljon ovat naapurit kyselleet kaikenlaista ja totta kai ovat neuvoneet ja auttaneet. Itse olen diplomi-insinööri ja monet kyselevät minulta asiantuntija-apua ja autan, minkä voin ja yritän ottaa selvää, jos en heti tiedä. Puolituttujakin neuvon. Minusta sellaiset ihmiset ovat ääliöitä, jotka eivät voi omalta ammattialaltaan auttaa. Luulen, että ap on provo. Tuollainen tuntien työ ja ainekulut ovat sentään jo liikaa. Joku kymmenen minuutin työ silloin tällöin on ok.
Mä olen täysin pöyristynyt ap:n tapauksen perheestä. Todella törkeää toimintaa.
Ja mun mielestä on täysin käsittämätöntä että tässäkin ketjussa on ääliöitä jotka eivät muka tajua mitä kauheeta siinä oli. Auttaminen kavereiden kesken on ok jos se perustuu vapaaehtoisuuteen ja sovitaan etukäteen.
Mutta itse ilmiö on kyllä tuttu. Olen itse töissä elintarviketeollisuudessa, ja ajoittain tulee niitä soittoja puolitutuilta että "olen menossa naimisiin ja järjestelen häätarjoiluja, voisitko sä hommata töistäsi tuotetta X sadalle hengelle?"
En tajua mistä ihmiset kaivavat sen pokan noihin pyyntöihin.
Ja julkeinta on pyytää: siis sähän olit JOSKUS siellä ja siellä, kai sä vielä voit sieltä hankkia meille tuotetta X. Siis edellisestä tai sitä edellisemmästä työpaikasta...
Ilmaisia palveluksia pyytävät "verenimijät" voi aina potkia ulos omasta elämästään. Kuka tuollaisia tuttavia tarvitsee?
Sitä saa mitä tilaa. Jos olet kynnysmatto ja jees-mies (tai jees-nainen) joka ei osaa sanoa EI, niin varmasti sinua yritetään käyttää hyväksi.
Itsekin kampaajana olen tämän monet kerrat kokenut.
Paras tapaus oli, kun tuttava pyysi tekemään itselleen kampausta häihini. Sanoin, että taitaa morsian olla vähän kiireinen hääpäivänsä aamuna. Ei olisi kuulemma mennyt kauaa. Kieltäydyin kuitenkin kunniasta.
Itsekin kampaajana olen tämän monet kerrat kokenut.
Paras tapaus oli, kun tuttava pyysi tekemään itselleen kampausta häihini. Sanoin, että taitaa morsian olla vähän kiireinen hääpäivänsä aamuna. Ei olisi kuulemma mennyt kauaa. Kieltäydyin kuitenkin kunniasta.
ja ihan mielelläni autan pienissä asioissa kavereita, esim. jos resepti pitäisi uusia (riippuu tietenkin millainen lääke) tai jos on selvä pissatulehdus tms. johon tarvitaan kuuria. Suostun myös joskus jonkun lapsen korvat katsomaan, mutta harvoin tuollaista edes pyydetään.
Sen sijaan mitään aikuisten ystävieni kotivastaanottoa en ala pitämään, enkä ota kantaa sukulaismummojen moninaisiin kremppoihin - siinä on pakko pitää tiukka linja sillä muuten kaikki lasten juhlat ym. menisivät vastaanottohommissa...
Onneksi voin aina vedota että "ei kuulu mun erikoisalaani" sillä erikoistumisalani on sellainen että harva sen sortin vaivoja tutulle tilittää ;)
On ihan eri asia auttaa ilmaiseksi ihmisiä joista oikeasti välittää ja jotka ovat valmiita itsekin auttamaan. Minä olen tosi huono pyytämään apua, samoin kuin kieltäytymään avunpyynnöistä.
Välillä olin hätää kärsimässä kun yksi ystävä pyysi milloin mitäkin apua, siinä vaiheessa kun alkoi soitella yöllä että voitko käydä heille huomenna kaupassa, oli pakko opetella sanomaan EI.
Tätä nykyä naapurissa asuu lääkäri, ja pari kertaa olen joutunut kysymään häneltä neuvoa. Olen kyllä "maksanut" tuon avun takaisin vähintään kaksinkertaisena. Hän on luvannut auttaa ihan milloin vain, ja kun itse tietää olevansa vastavuoroisesti avuksi, kehtaa ehkä taas joskus pyytää sitä reseptin uusintaa, tai haavan tarkistamista.
Enpä ole moisesta ennen kuullut! Minäkin käyn tuntun luona, hänen kotonaan, mutta aina kysyn että paljonko varaan rahaa jne, ei tulisi mieleenkään että ihan vaan hyvän mielen takia hiuksiani laittaisi.. ei ole todellista!
juuri tuollainen. Kun jossain tilaisuudessa on vaihtanut pari sanaa vaikka sähkärin kanssa on oikeutettu tinkimään omakotitalon sähkötyöt puoleen hintaan. Jostain syystä lanko onnistuu vielä järjestämään asian siten että vastapuoli kokee olevansa kiitollisuuden velassa eikä kehtaa kieltäytyä. Mun mielestä törkeää.
Yksi puolituttuni soitti minulle ja pyysi että suostuttelisin veljeni hänen raksalleen töihin veljeni kesälomalla. Hyvällä ruoka- ja juomapalkalla tietenkin!
Olin että öhöm..kysypä kuule itse veljeltäni, luulenpa että hänellä voi olla muuta puuhaa kesälomalla...perheellisellä miehellä.
Niin tää vielä siihen että etkö sä nyt kuitenkin voisi kysyä kun hän ei kehtaa..
No en kehdannut kyllä minäkään :-DD!
Olen kokki ja melkeinpä joka päivä yksi tuttava soittaa ja kyselee mitä söisivät, miten se tehdään jne. Röyhkeät tutut kuvittelevat että teen heidän juhliin ym tarjottavat ilmaiseksi. Aineetkin hankkisin omasta pussista, koska pakkohan minula on olla suhteita. WTF?!