Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua masentaa tällä hetkellä eniten?
Kommentit (28)
ja minun sosiaalisten kontaktien puute
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ (on töitä, mutta niin epämielekästä).
Tyytymättömyys omaan itseen.
on viime aikoina muuttunut agressiiviseksi ja ilkeäksi humalassa. Siskollani on syöpä. Nämä masentavat....
Vesalassa oon asunut ja ei masentanut silloin=)
Osa-aikainen työ loppuu juuri silloin kun vanhenpainrahakausi päättyy - olen siis sovitetulla vanhenpainrahalla, työskentelen sivutoimisena tuntiopettajana.
Toisaalta, olen alalla jossa voi työllistää itsensä aika hyvin jos vain energiaa uusien projektien kehittämiseen löytyy. Nyt tarvitsisin sitä energiaa, onneksi on ihana perhe. Ei tämä elämä hassumpaa ole kuitenkaan! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olisikin aikaa (rentoutumisen lisäksi) vaikka kuurata kylppäri ja sauna, järjestää sekainen varastohuone ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin aloittaa kuntoilun, mutta en tiedä onko siihenkään nyt varaa. Parisuhteessa ongelmia, pitäisi jaksaa lapsen takia, vaikka olisi kevättä rinnassa toisaalle....
miehen tytär on viime ajat kieltäytynyt käymästä meillä, koska meillä kiellettiin jokaisen vaihtuvan poikaystävän tuominen yöksi ja kaljan juominen. tyttö on pian 16-vuotias ja sekä isänsä (mieheni) että äitinsä on lahjoneet häntä muutamalla tölkillisellä olutta viikonloppuisin, jotta tytön kanssa olisi "kivaa". tyttö on melko hankala nuori, joka osoittaa mieltään, mikäli ei saa tahtoaan läpi ja ilmeisesti sekä isä että äiti ovat kokeneet helpommaksi mennä siitä missä aita on matalin. melko pitkään annoin miehen jatkaa omaa kasvatustapaansa, mutta vihdoin omatunto ei enää antanut enempää myöten. oli pakko puuttua asiaan.
minusta tyttö on liian nuori tuollaiseen elämään ja pitkien keskustelujen jälkeen saimme miehen kanssa sovittua, että meillä ei osteta lapselle alkoholia eikä joka yö (päivä, yöt tyttö vietti kaupungilla viikonloppuisin) ole eri poikaystävä samassa sängyssä hänen kanssaan. lisäksi tytölle asetettiin jollain tapaa järjelliset kotiintuloajat, enää ei kadota koko viikonlopuksi johonkin ja tulla sunnuntai-iltana vasta syömään ja nukkumaan kun on perjantaina lähdetty.
nyt siis on niin, että tyttö selvästi kapinoi vastaan. olen edelleen sitä mieltä, että 15-vuotias on vasta lapsi ja tarvitsee aikuisia eikä kavereita vanhemmistaan. tyttö on siis viikonloput äitinsä luona, joka tosin on itse miesystävänsä luona 100 kilometrin päässä sen sijaan, että tulisi meille, koska "äiti sentään ostaa kaljaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen tytär on viime ajat kieltäytynyt käymästä meillä, koska meillä kiellettiin jokaisen vaihtuvan poikaystävän tuominen yöksi ja kaljan juominen. tyttö on pian 16-vuotias ja sekä isänsä (mieheni) että äitinsä on lahjoneet häntä muutamalla tölkillisellä olutta viikonloppuisin, jotta tytön kanssa olisi "kivaa". tyttö on melko hankala nuori, joka osoittaa mieltään, mikäli ei saa tahtoaan läpi ja ilmeisesti sekä isä että äiti ovat kokeneet helpommaksi mennä siitä missä aita on matalin. melko pitkään annoin miehen jatkaa omaa kasvatustapaansa, mutta vihdoin omatunto ei enää antanut enempää myöten. oli pakko puuttua asiaan.
minusta tyttö on liian nuori tuollaiseen elämään ja pitkien keskustelujen jälkeen saimme miehen kanssa sovittua, että meillä ei osteta lapselle alkoholia eikä joka yö (päivä, yöt tyttö vietti kaupungilla viikonloppuisin) ole eri poikaystävä samassa sängyssä hänen kanssaan. lisäksi tytölle asetettiin jollain tapaa järjelliset kotiintuloajat, enää ei kadota koko viikonlopuksi johonkin ja tulla sunnuntai-iltana vasta syömään ja nukkumaan kun on perjantaina lähdetty.
nyt siis on niin, että tyttö selvästi kapinoi vastaan. olen edelleen sitä mieltä, että 15-vuotias on vasta lapsi ja tarvitsee aikuisia eikä kavereita vanhemmistaan. tyttö on siis viikonloput äitinsä luona, joka tosin on itse miesystävänsä luona 100 kilometrin päässä sen sijaan, että tulisi meille, koska "äiti sentään ostaa kaljaa".
Ei todellakaan tarvitse alaikäiselle kaljoja hankkia, olette aivan oikeassa. Tsemppiä!
t.toinen uusperheen äitipuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään murhe ei tunnu sen rinnalta enää miltään.
täällä on paljon mahatautia liikenteessä ja tuntuu että kukaan ei muusta puhukaan kuin taudeista. Kai se meillekin ohta iskeee... stressi tulee kun yrittää pitää lapset terveinä. Justiin ollaan toipumassa kovasta flunssasta. Koko viime viikko oltiin sisällä kuumeessa. Ei jaksais enää yhtään sairastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koko ajan on ähky olo.
t. 165 cm, 65 kg
epäily :( ja miehen lapsellisuus/itsekkyys parisuhteessa.
otan osaa kokemusta on niiltä ajoilta vieläpä kun siellä ammuttiin joku lähitalossa... Ja sitä rataa.
Itsellä surettaa nyt kun äippäri loppui ja on palattava töihin. Se ei oikestaan ole muuten niin kamalaa, mutta 10-kuisen vieminen tarhaan ja koko päivän ero 5pvää viikossa kyllä ahdistaa.
Mies ei halua kanssani naimisiin, ei ole koskaan halunnut ja nyt se on ajanut minut tuskan partaalle, miksi olen suhteessa jossa toinen osapuoli ei selvästikkään halua minua loppuelämäkseen?
Lisäksi masentaa työttömyys, lasten ongelmat, rahattomuus..
olen onnistunut saamaan vain yhden lapsen, vaikka toiveissa oli 3. Olen jo 47-v, joten tuskin enää tärppää helposti.
Lapsen sain 36-vuotiaana ja keskenmenoja on 5 kpl. Minulla ja miehelläni ei ole sisaruksia. Kurjan yksinäistä siis.
1. työ. töitä siis on, mutta ei työkavereita :(
2. ei oo muutenkaan liikaa ystäviä :(
3. parisuhde ei just nyt toimi, kun molemmat ollaan ihan burn out :(
ja vauva on vain 6 vkoa vanha... Lisäksi vauvalla on rs-virus ja jotain häikkää maksa-arvoissa. :(