Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rohkaiskaa: vauva 6kk ja uudestaan raskaana.
21.03.2010 |
Ensinnäkin ei tarvitse saarnata, tiedettiin kyllä miehen kanssa mihin lähdettiin kun ehkäisyttä hommailtiin ja raskaus on sinänsä ihan toivottu. Ainoastaan vähän aikainen.
Ensimmäistä lasta yritettiin useampi vuosi, ja nyt sitten napsahti ekasta hutiloinnista toinen raskaus. Olen onnellinen, mutta kyllä rehellisesti järkyttynyt myös. Kertokaa kahden pienen äidit miten olette selvinneet? Millaiset vaunut teillä oli? Oliko jaksaminen tosi kortilla raskauden lopulla ja lapsen synnyttyä? Mitä hyviä ja huonoja puolia tilanteessa on?
Kiitos. Jännittää!
Kommentit (31)
Kyllä sinä/te klaaraatte, onhan noita kaksos,-kolmos jne perheitäkin ;)
Me annoimme toiselle ns luvan tulla kun esikoinen oli 8kk ja heti tärppäsi toinenkin eli ikäeroksi tuli 1v5kk ja 3 päivää.
Oikein hyvin meni ja on mennyt, nyt ovat jo 2-luokkalainen ja eskarilainen:))
Se ensimmäinen vuosi ei edes ole automaattisesti rankin, itse koin että se toinen vuoksi eli kun esikoinen oli 2+v ja kuopus 1v-> niin silloin oli raskainta. Oli nimittäin 2 vailla järkeä joka suuntaan sinkoavaa taaperoa käsissä:)
Hyvin se menee, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä hengissä selviää. Kuinka pitkällä raskaus on, eli paljonko ikäeroa tulee? Meillä ikäeroa kahdella ekalla 1v3kk ja alkuun oli tuplavaunut käytössä. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmaa, mies luonnollisesti osallistui paljon, lähinnä esikoisen hoitoon, käytti ulkona jne että sain sitten vain imettää ja levätä iltapäivisin. Vauva nukkui vieressä, isompi omassa sängyssään. Näin oli ainakin meillä paras tapa saada mahdollisimman paljon unta yöaikaan. Hyviä puolia on, että ovat kuin paita ja peppu, niin leikeissä kuin riidoissakin ;) Ovat nyt 10v ja 8v9kk.
Jos ei ehkäise voi tulla raskaaksi, piste.
Turha sitä on tänne tulla valittelemaan sen jälkeen. Omapahan on vika!
Seuraavat vuodet tulevat menemään sumussa, mitään et tule muistamaan kun ikuisen väsymyksen. Ja kun väsymys helpottaa niin saat olla erotuomarin aamusta iltaan ikuisesti nahistelevien lasten välillä.
Kannattaisko ensin miettiä ennen kun tällaisiin typeryyksiin rytyy??!?!?
sillä oikeasti elät elämäsi parasta aikaa. Joo, vähän rankkaa välillä väsymyksen takia, mutta oma asenne ratkaisee paljon! Ja viiden vuoden päästä on jo toooosi helppoa, lapsista on paljon seuraa toisilleen. Älä aseta itsellesi mitään turhia suorituspaineita, vaan eläkää täysipainoista lapsiperhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisin lapset suht lyhyellä ikäerolla.
Olisi seuraa toisista kun tulevat leikkiikään.
Väsymys riippuu paljon myös millainen vauva on valvottaako vai onko helppo hoitoinen ja millaiset miehen työajat onko paljon kotosalla.
Hyvinhän sinä tulet pärjäämään jos niin haluat. Kaksosten rattaat hankintalistalle niin pääsette helposti ulkoilemaan.
lapsia tuollaisella välillä ja ihan tarkoituksella, ja tuo on oikeasti tosi hyvä juttu. Jaksaminen on aivan kiinni siitä millaisia vauvat sattumat olemaan, nuorempi varsinkin. Voihan yhdenkin kanssa olla aivan lopussa.
Vaunut oli meillä molemmilla Oran Duolettet, ja ne ovat kyllä tosi toimivat vuoden ikäerolla. Eka vuosi ei välttämättä edes ole täyttä katastrofia, asennetta se ehkä vaatii joissakin kohdissa. Melko piankin tuo pieni ikäero vaan alkaa maksaa itseään takaisin, lapset ovat niin ihania kun leikkivät keskenään ja saavat seuraa toisistaan, ja varsinkin jos ovat samaa sukupuola, ovat todella hyvät kaverit keskenään vaikka välillä tappelevatkin ;o) Ja meillä ei ainakaan oikeastaan koskaan kuulu valitusta että ei ole ketään kaveria eikä tekemistä, kaveri on aina ja tekemistä sen mukana.
Usko pois, jos sulta joku kysyy vastaavaa kysymystä kymmenen vuoden kuluttua, vastaat suurinpiirtein samoja asioita kuin minä nyt.
Ja isäänpä vielä että meillä nuo vauvat eivät olleet mitään helppoja tapauksia, kaikki tosi pahasti ruoka-aineallergikkoja ja itkeskelivät kovastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuuntele tuollaisia pahansuopia viestejä. Onnea vain kovasti! Minulla on 10 kk ikäinen vauva ja olen raskaana. Ikäeroksi tulossa 1,5 kk. Minusta täytyy olla onnellinen, että on tullut raskaaksi ja jos kaikki vielä menee hyvin (jos on siis alunperinkin kuitenkin toivonut toista lasta edes joskus).
Jaksaminen on suhteellista ja riippuu paljon asenteesta ja muusta elämästä. Meidän päähuomio tulee olemaan seuraavat vuodet lapsissa - ei siis ole koiria, vanhaa omakotitaloa, paljon matkustelua vaativaa työtä jne. Eli varmasti jaksaa ja pärjää jos vielä luo olosuhteet sitä tukemaan!
Paljon onnea vielä! JA mieti miten ihanaa sitten kun lapset molemmat vanhempia ja pääsette tekemään kaikkia isojen lasten juttuja koko perhe!
Jos ei ehkäise voi tulla raskaaksi, piste.
Turha sitä on tänne tulla valittelemaan sen jälkeen. Omapahan on vika!
Seuraavat vuodet tulevat menemään sumussa, mitään et tule muistamaan kun ikuisen väsymyksen. Ja kun väsymys helpottaa niin saat olla erotuomarin aamusta iltaan ikuisesti nahistelevien lasten välillä.
Kannattaisko ensin miettiä ennen kun tällaisiin typeryyksiin rytyy??!?!?
Jos asia todella olisi noin musta-valkoinen, ei kannattaisi hankkia lainkaan lapsia, tai enintään se yksi...
T: neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä vaikuta miltään älyköltä. Itse olen saanut yllätyspikkusiskon ollessani vielä hyvin pieni, ja ihan normaali (mies voi olla eri mieltä, mutta tykkää musta silti) musta on tullut.
Muistatte vaan, että se eka on ihan pieni viuelä, eikä muutu isoksi, kun pikkusisarus tulee. Olimme parhaat leikkikaverit siskon kanssa toosi pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tulee mieleen kuinka läheisiä meidän lapset ovat kun ikäeroa on vain 1,5v. Ovat olleet kuin paita ja peppu kokoajan vaikka eri sukupuolta.
Meillä oli jo kaksi lasta ennenkuin kolmas syntyi pienellä ikäerolla. Mulla oli tavalliset vaunut joihin ostin sisaristuimen ja esikoinen seisoi laudalla. En viitsinyt laittaa rahaa uusiin vaunuihin kun edellisilläkin pärjättiin.
Ensimmäinen puoli vuotta vauvan synnyttyä meni sumussa eli ei pahemmin ole muistikuvaa asioista. Toki muuttokin tuli siihen saumaan joten tavaroiden pakkaaminen ja kolme lasta niin ei ainakaan ollut tekemisen puutetta. Meillä on onneksi kaikki lapset nukkuneet hyvin jolloin ylimääräisiä yövalvomisia ei ole ollut. Imetys meni siinä sivussa ja varmaan sen takia kun en ottanut stressiä asiasta se sujui paremmin kuin edelliset.
Mitään varsinaisesti huonoa en löytänyt pienestä ikäerosta vaikken siihen enää olisikaan valmis.
Aika menee niin nopeasti että se vauva-aika on hujauksessa ohi. Nuku kun lapset nukkuu, kaupasta saa valmisruokia jos ei jaksa ruokaa laittaa. Kodin ei aina tarvitse olla tiptop. Oma jaksaminen on tärkeämpää kuin esim pölyjen pyyhkiminen.
Onnea odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ehkäise voi tulla raskaaksi, piste.
Turha sitä on tänne tulla valittelemaan sen jälkeen. Omapahan on vika!
Seuraavat vuodet tulevat menemään sumussa, mitään et tule muistamaan kun ikuisen väsymyksen. Ja kun väsymys helpottaa niin saat olla erotuomarin aamusta iltaan ikuisesti nahistelevien lasten välillä.
Kannattaisko ensin miettiä ennen kun tällaisiin typeryyksiin rytyy??!?!?
kyllä sä tulet saamaan ja muistamaan ihania muistoja -tosin yhtä lailla niitä kamaliakin mutta niitähän on kaikilla äideillä, varmaan yhdenkin kanssa.
Mulle käsi niinkuin sulle, ja tiedän miltä se tuntuu. Että kun ei ole vahinko, mutta kuitenkin.. meillä lapsilla ikäeroa 1v 6vko. Ei se helppoa ollut, mutta kun en muusta tiennyt, niin se vaan oli sitä meidän elämää, ja that's it. Aina olis voinut/vois olla pahemmin. Yritin aina huonoina päivinä muistaa iloita siitä, että minulla on terveet lapset!
Kyllä meillä ainakin on iloittu pienestä ikäerosta, näin vuosia myöhemmin etenkin.
Pää pystyyn, hyvin se menee :)
Eipähän oo liikaa ikäeroa!!
Mun kaveril vanhin oli 2,5 ku tuli kolmas... :)
Ja itelle tulee ny toinen ja ikäeroa ehtii tulla 1v 4kk. Ja oon vaan tyytyväinen.
Mekin tehtiin ekaa yli 5 vuotta.
Muistat vaan nyt nauttia ja pitää itestäs huolta. :)
ja mukavasti on mennyt. Vanhempi täyttää toukokuussa kolme, nuorempi elokuussa kaksi.Lapset ovat olleet melko terveitä ja nukkuneet hyvin, eli mitään "täydessä sumussa" elämistä ei todellakaan ole ollut. Kai se on tuurista kiinni, mutta miksi turhaan odottaa pahinta.Onnea teille!
Kävin tuosa välissä laittamaan tuon meidän tulevan esikoisen nukkumaan. Tulee melkein tippa linssiin kun sitä katsoo, tulee reppana isosiskoksi niin pienenä! Olen ihan tosi onnellinen tästä, toivoin niin etten joutuisi uudestaan yrittämällä yrittämään. Esikoista tehdessä tuli keskenmenojakin (eikä tästäkään tietenkään ihan varmaksi tiedä ettei mene kesken), eli on ihana tulla tällälailla yllätyksellisesti raskaaksi.
Olen aina ajatellut tahtovani useamman lapsen, ja salaa toivoin tätä tapahtuvaksi. Noin vaan tänään piirtyi kaksi vahvaa viivaa tikkuun, ja nyt on siis 4+jotain. Laskettu aika on marraskuun lopussa, esikoinen on syntynyt lokakuun alussa.
Kiitos kannustuksesta, me yritetään miehen kanssa sulatella tätä iloista uutista!
ap
Kaikella on aikansa ja paikkansa. Usko pois kaikki tulee menemään hyvin, omalla painollaan. Toki hieman saattaa aika ajoin väsyttää, mutta tuleepahan tuo vaipparumba vaihe ohitettua kerta rysäyksellä.
Tiedätkös, se hyvä puoli on myös se, että tuo esikoinen sa olla "vauva" pienokaisen syntyessä. 2-3v voidaan jo odottaa sitä sun tätä. Teillä on kaksi vauvaa kerrallaan.
Meillä ikäeroa 1v1kk ja nyt lasten ollessa 3 ja 4v ovat kuin paita ja peppu. Toki ajoittain taisi olla rankkaa, mutta aika multaa/kultaa muistot. En voisi edes kuvitella, että ikäeroa ois ollu 2-3v. Ois jäänyt kuopus tulematta...
suht sama, ikäero oli 1 v 3 kk. Alku on tosi raskasta joten ota kaikki apu vastaan mitä tarvitaan. Pienen ikäeron huonot puolet on kaikki alussa mutta sen jälkeen pienestä ikäerosta ei ole kuin hyötyä (ei mustasukkaisuutta, samat mielenkiinnon kohteet etc.).
Itse pidin AINA periaatteena että isompikin on pieni eli en ikinä sanonut tai edes ajatellut että isonvenjen olisi oikeasti pitänyt olla ISO. Nyt olen asiasta tosi onnellinen, koska vasta jälkeenpäin sitä vasta tajusikin kuinka pieni se isompikin oli.
Alue: Aihe vapaa
Voi luoja mitä tyyppejä. Menikö oma elämäsi noin?