Oletko koskaan ollut nälkäinen siksi, että ei ole ollut rahaa?
Kommentit (47)
Ja sentään elätin kaksi lasta yh:an opiskellessani. Toki sain lapsilisiä + elatusmaksun (tai itse asiassa elatustukea kunnalta), mutta siltikin.
Ruoka ei ole kallista. Perusruokaa saa halvalla, kunhan sitä laittaa itse. Puurohiutaleet ovat halpoja, samoin jauhot. Leipää voi leipoa itse. Ruokaa saa erittäin halvalla itse laittaen.
Meillä opiskeluaikoinani makaroni oli halvinta halpakaupasta saatavaa makaronia, ei siis mitään pastaa ;-). Lapset söivät sujuvasti porsaan kieltä (ihan ok keitettynä muuten). Pizzatäyte oli kuullotettua sipulia ja porkkanaa (ei siis jauhelihaa tms). Kaikki ruoka tehtiin itse, koskaan ei ollut eineksiä. Katsoin _kaikesta_ hinnan, mitään erityistä ja poikkeavaa ei ostettu.
Rahan saa riittämään kun elää kukkaron nyörit tiukalla eikä osta _mitään_ mihin ei ole varaa.
t. 35, joka ei ostanut bussilippua kuin ihan talvipakkasilla, muuten liikuttiin toki pyörällä lasten kanssa
kyllä..
Mies 0 tuloilla, ite kotihopidontuella, 2 lasta ja velekaa, että siinäpä se..
Onneksi tämä on väliaikaista, mutta on saanu pakastimen koluta pohjia myöten ja yrittää keksiä ruokaa pöytään ihan tosissaan.. Onneksi lapsilla ei ole ollut ruoasta puute ennemmin ite tingin syömisistä kuin että tämä rahattomuus vaikuttaisi lapsiin mitenkään.. On leivottu leipää ite ja senttiä venytetty ihan äärimmilleen :(
Ajat sitten olin opiskelija ja päätin hakea lääkikseen. Piti ostaa pääsykoekirjat (myös lukion kirjat pääsykokeeseen liittyen) ja olin pelkällä opintorahalla. Söin puuroa monta kertaa päivässä sen kevään. Ajattelin, että kestän, kun on rajallinen aika. Töissä en tietenkään kerinnyt käydä, kun piti sekä opiskella, että lukea niihin pääsykokeisiin.
Kannattihan se. Nyt toimin lääkärinä :).
opiskeluaikana ja sen jälkeen ollessani työtön ruokavalioni oli kyllä välillä surkea. Rahaa oli joskus vain kaurapuuroon ja perunoihin, joista tein muusia.
hintoja ja olipa välillä kaapit (tai se ainoa kaappi :{) tyhjä ja piti odottaa seuraavaa "tilipvää". Tein kyllä hanttihommia minkä jaksoin, mutta kun mitään apuja ei kotoa tullut, niin tiukkaa teki. Opiskelu ja köyhäily kuitenkin kannatti, nyt fyffeä on riittävästi.
masennuin ja rahat oli vähissä, ulosotossa ja mietin jo kuinka kävisin dyykkaamassa ja ostin varalle teltan. Asunto meni alta ja jouduin olemaan vanhemmillani. Aikaa kesti yhden syksyn ja tiedän mitä on olla aika pohjalla.
Vanhempani eivät aina muistaneet tai viitsineet ostaa kotiin ruokaa. Koulussa sain toki ruokaa, mutta iltapäivinä, iltoina ja joinain viikonloppupäivinä olin yksin kotona eikä ruokaa ollut. Käytin viikkorahojani, keräsin pulloja ja kaikkialta metsästämiäni kolikoita siihen, että sain lähikaupoista ostettua halpaa suklaata tai kermaa nälkääni. Muistan, että suunnittelin kolikkojeni käyttöä niin, että niistä riittäisi monelle päivälle. Muistan myös sen, että kävin useissa eri kaupoissa, koska minua olisi hävettänyt käydä samassa kaupassa niin usein. Kävelin ennemmin monta kilometriä toiseen kauppaan.
Aina ei lapsella tietenkään ollut kolikoita. Niinä päivinä olin sitten syömättä ja seurana oli väsymys, kun ei jaksanut paljon muuta tehdä kuin maata sängyssä. Silloin muistan myös olleeni surullinen ja itkeneeni paljon. Ja niiden päivien iltoina sain kuulla olevani erityisen vaikea lapsi. ;(
ollut opiskeluaikoina tosi tiukilla, mutta nälkä oli silti vain ajoittaista.
Ostin asunnon, jossa piti olla lyhennyserät puolen vuoden välein. Unohtivat kertoa eka lyhennys onkin 4 kk päästä ja siitä sitten alkoi 6 kk välein pyöriminen.
Mulle jäi rahaa varmaan n 100 mk per kk ruokaan seuraavan 4 kk ajan. Mä sitten söin puuroa 3 krt päivässä. Äiti oli tuonut pakkaseen marjoja ja töihin oli kesätyöntekijä jättänyt maitojauhetta, jonka vein mukanani. Onneksi asuin työpaikkani vieressä ja lounastunti oli todellakin tunnin mittainen. Kerkesin käydä kotona syömässä puurolounaan.
Kivasti sitä tuli laihduttua ja jos joskus oli työillallinen, tuli syötyä muittenkin edestä. Muistan vieneeni hedelmiäkin jälkkäripöydästä kotiin.
Sitä tuli keksittyä vaikka mitä. Esim kävin VR.n kirpparilla myymässä tavaroita. Myyntiaika kun alkoi klo 08, menin klo 10 ja matkalaukun tyhjensin tyhjälle pöydälle. Näin en maksanut paikkavuokraa lainkaan. Mutta kaikki laskut tuli maksettua ajoissa ja onneksi se 4 kk meni aika nopeasti.
Olin sinkku ja opiskelin.
Yhdestä maksalaatikosta sain kahden pvän ruuat.
Kun työ loppui yllättäen, ja piti elää 3-4 kk pelkillä pienillä säästöillä, niin joskus ei ollut varaa kuin pulloveteen (vesijohtovettä ei voi juoda) jonka maustoin lihaliemellä, ja ranskanleipään josta piti riittää kolmeksi päiväksi. Onneksi siellä oli ihania ystäviä, jotka kutsuivat luokseen syömään.
Suomessa en ole ollut nälkäinen rahojen vähyyden vuoksi. Ei se olisi mahdollista täällä.
Opiskeluaikoina.
Ja nyt yksinhuoltajana Helsingissä.
rahat oli tiukilla, isäni joi ne vähätkin rahat.
Itse on osannut hoitaa raha-asioita vähän päälle parikymppisenä, kävin kyllä töissä ja asuin omillani mutta yhdessä vaiheessa rahat kului bilettämiseen ja etelänmatkoihin. Välillä rahat saattoi loppua viikonkin ennen tilipäivää.
Ylpeys ei antanut myöten että olisin pyytänyt äidiltäni tai siskoltani, näin sitten mieluummin nälkää tai paremminkin elin tonnikalalla ja riisillä.
oikein tiukkaa 3 lapsen yh:na teimme usein iltapalaksi popcorneja. Lapset olivat innoissaan eivätkä tajunneet ettei ollut leipää tarjolla:D Onneksi popparit on suht tervellisiä...
eix ois ollu halvempaa leipoo leipä itse..
Ulkomailla viimeisenä lomapäivänä kun rahat loppuivat juuri ennen kotiinlähtöä. Ei ollut varaa ostaa edes vesipulloa ja kauhea jano. Piti odottaa kunnes pääsi koneeseen.
Edelliseen lisäys, että opintotukeen sai hyvillä perusteluilla lisätukikuukausia, joten nyt voi taas nälkäkuurin unohtaa. Kyllähän pienilläkin tuloilla paljon tekee, kun laittaa itse ruat ja ostaa vain taropeellisen ja käytettynä. Halit muille ruokakuluista säästäville.