Lue keskustelun säännöt.
Omia ajatuksiani omasta tulevaisuudesta.
11.05.2023 |
Tervehdys!
Olen kohtapuolin 35-vuotias mies Turusta, ja joka on kärsinyt aikoinaan koulukiusaamisesta ja lapsuudenkodissa 4 vuotta vanhempi isosisko kohdisti sekä fyysistä, että henkistä väkivaltaa, ja peruskoulun 6-luokasta alkaen koin koulukiusaamista, enimmäkseen henkistä. Vuonaa 2011 13-vuotiaana minulla diagnosoitiin Touretten oireyhtymä (mikä varmaan osaltaan aiheutti koulukiusaamista silloin, koska siihen aikaan minulla oli paljon erilaisia pakkoliikkeitä) , ja sittemmin olen kärsinyt myös masennuksesta, johon söin lääkkeitäkin yhdessä kohtaa, tosin viimme kerta oli vuoien 2013 keväällä. En ole ollut näiden peruskouluaikaisten kiusaajieni kanssa sittemmin missään tekemisissä, (voisin sinänsä ehkä antaa heille anteeksi, jos ovat kasvaneet ns. aikuisiksi mutta he eivät vissiin halua olla vielä nykyäänkään missään tekemisissä kanssani edes Facebookissa, siskolleni olen antanut anteeksi jo ajat sitten, mutta hänenkään kanssa emme ole nykyäänkään ikävä kyllä kovin läheisissä väleissä). Parisuhdetta en tähän mennessä ole koskaan päässyt kokemaan, (hyviä naispuoleisia ystäviä kyllä toki omaan), ja työelämäni on ollut enimmäkseen palkkatuettuja paikkoja, niissä tosin esimiehet ja työkaverit ovat aina olleet todella mukavia. Kysmys (ehkä varmasti tyhmä sellainen) kuuluu, onko minun tyyppisellä ihmisellä enään mahdollisuus saavuttaa ns. hyvä elämä? Olen siis merkonomi koulutukseltani suuntautunut toimistopuolelle, suurin osa työsätni tosiaan tähän mennessä on ollut työharjoitteluja ja palkkatuettua työtä, kaikki työpaikat kuitenkin paikkoja, misä on ollut mukavat esimeihet ja työkaverit.. Mitään kovin hyväpalkkaista työtä en vaadi, kunhan vaan palkalla elää, ja saan hyviä ihmissuhteita, ja saan peruslämän asiat maksettua, mielummin kuitenkin töitä kuin vain kotona olemista. Olen kyllä harkinnut ottavani yhteyttä johinkin sosiaalityön puolelle, mutta tiedä sitten kuinka paljon he voivat minunlaista henkilöä auttaa, varmasti toki tekevät työtään parhaansa mukaan.
Enkä edes oikeastaan tiedä, miksi tein tämän aloituksen, teki vaan mieli purkaa tuntoja, itsellä loppui tuossa huhtikuussa taas palkkatuettu työpaikka, eli jäin taas työttömäksi ja pitäisi hakea taas uusia paikkoja, niin teki ehkä tosiaan vaan mieli purkaa vähän tuntoja, jos jollain olisi samanlaisia kokemuksia. Mitenkään täydellinen ihminen en toki koe olevani, (eihän kukaan sellainen ole), mutta pidän tärkeänä sitä, että ihmiset puhuvat rohkeasti omista ongelmistaan, ja meiltäpainavista ajatuksistaan.
Pahoittelut, jos tekstini on epäselvää, en ole ehkä kovin hyvä kertomaan näitä asioita selkeästi kirjallisesti. Tarkentavia kysymyksiä saa toki esittää, vastaan niihin parhaani mukaan. Ja kritiikkiäkin saa esittää :)
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä aloitustasi. Kyllä sinulla on kaikki mahdollisuudet, olet kouluttatunut merkonomiksi ja sinulla on työkokemusta. Ota vaan yhteyttä sosiaalityöntekijään. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Rohkeasti työnhakuun, pyydä suositukset edellisistä jobeista. Työpaikan mukana saa uudet ystävät. Onnea tulevaan!!!!
Kiitos ja kumarrus mukavasta viestistäsi :). Tosiaan, nyt kun tuo palkkatuettu työni loppui huhtikun lopussa, niin siellä lähin esimieheni ja paikan pääjohtaja lupasivat toimia minulle suosittelijoina, kun haen taas uutta työpaikkaa. Eli sinänsä varmaan tuo uuden työpaikan haku on omalla kohdalla ihan lupaavaa, kun on ns. 2 eri suosittelijaa samaan aikana.
Ja tosiaan on meinasin jossain kohtaa kesä ainakana varata aika sosiaalityöntekijälle, ja jutella hänen kanssa näistä ajatuksistani, joskus nuorempana (ei tarkalleen vuonna 2012) tuli juteltua yhden sosiaalityöntekijän kanssa livenä, ja hän oli ainakin silloin todella mukavan oloinen ihminen. Ja sitäkin meinasin, että vaikka en ole kovin hyvä matematiikassa, niin tein kirjanpitohommia, tässä nyt päåttyneessä palkkatuetussa työpaikassani, ja tämä nyt päättyneen palkkatuetun työpaikan varajohtaja (jolla itsellä on minun mielestä todella hyvä matikkapää) sanoi minulle ennen lopettamistani, että pärjäisin varmasti hyvin myös kirjanpito-hommissa, niin niitäkin paikkoja meinasin hakea tässä tulevaisuudessa.
Eli sinänsä toivon mukaan ihan lupaava alku :).
T: ketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tosiaan tämä viime vuonna tullut uusi aktiivimalli vähän kyllä kieltämättä ahdistaa tässä kohtaa.
T:ketjun aloittaja.
Olisiko sulla kiinnostusta tai mahdollisuutta opiskella vaikka joku uusi ammatti? Vaikka joku sosiaalialan, jossa voisit itsekin auttaa muita, joilla on ollut vaikeuksia elämässään? Mä uskon, että sulla on mahdollisuudet kaikenlaisiin hyviin juttuihin. Jos opiskelu ei kiinnosta, niin hurjasti tsemppiä sulle työnhakuun. Toivon, että saat kirjanpitäjän paikan tai jonkun muun mieleisen työn. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sulla kiinnostusta tai mahdollisuutta opiskella vaikka joku uusi ammatti? Vaikka joku sosiaalialan, jossa voisit itsekin auttaa muita, joilla on ollut vaikeuksia elämässään? Mä uskon, että sulla on mahdollisuudet kaikenlaisiin hyviin juttuihin. Jos opiskelu ei kiinnosta, niin hurjasti tsemppiä sulle työnhakuun. Toivon, että saat kirjanpitäjän paikan tai jonkun muun mieleisen työn. 😊
Kieltämättä sosiaalityöntekijän työ on joskus kiinnostanut, mutta tiedä sitten olisinko siinä ns. liian empaattinen, eli ottaisin asiakkaiden murheet liian henkilökohtaisesti.
Mutta muuten kyllä tosiaan myönnän, että sosiaalityöntekijä hommat ovat ainakin hiukan kiinnostaneet, enkä ole täysin poissulkenut että alkasin joskus opiskella sitä yliopistossa. :) Minua on monesti ystävät ja sukulaiset kehuneet minua siitä, että tykkään kuunnella ihmisten murheita, ja otan toiset ihmiset hyvin huomioon. Eli sinänsä ehdotuksesi sosiaalityöntekijän työstä on todella hyvä, kiitos siitä. :)
T: ketjun aloittaja
Ja tosiaan tarkennuksena vielä, niin tosiaan ole luonteeltani ihminen sellainen ihminen, joka tykkää esim. kuunnella toisten ihmisten murheita, esim. moni tuttuni niin miespuolinen, kuin naispuolinen tuttuni ovat kertoneet minulle ongelmistaan, ja kehuneet minua siitä, että olen todella hyvä kuuntelija. Eli kieltämättä tuo on herättänyt minussa ainakin pientä kiinnostusta siihen että hakisin sosiaalityöntekijä-alalle, olen tosiaan vaan pohjakoulutukseltani "vain" merkonomi, niin en ihan tarkaan tiedä voiko sillä päästä opiskelemaan esim. yliopistoon sosiaaityöntekijäksi, ilam lukio-pohjaa. Muuten kyllä tosiaan kiinnostaisi kyllä se ala. :)
T: Ketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa ihan fiksulta ihmiseltä, jolla on ehkä varmaan jotain inhimillistä epävarmuutta työhaussa, mutta kuitenkin fiksu ja motivoitunut työhakija, joka ei halua jäädä vain lepäämään laakereilla, vaikka elämä on potkinut ikävästi päähän vuosien saatossa. Suosittelen itse, että harkitset tuota mainitsemaasi sosiaalityöntekijän hommaa koska kerta tuttaviesi kertoman mukaan sovit siihen työhön. Tsemppiä!
Vaikutat kivalta tyypiltä, ja sellaisilla on mahdollisuuksia mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ ei ole yhtä kuin hyvä elämä. Kannattaa muiden murheiden kuuntelemisen sijaan kuunnella itseäsi ja tutustua itseesi. Kerrot näissä teksteissäsi itsestäsi koko ajan muiden kautta. Olet muodostanut käsityksesi itsestäsi sen mukaan miten muut näkevät sinut ja tästä asetelmasta on aika vaikeaa lähteä rakentamaan omaa hyvää elämää.
Kuka olet omasta mielestäsi? Mistä pidät? Mitä hyviä ominaisuuksia ja vahvuuksia sinulla on omasta mielestäsi?
Te-palveluilla on uraneuvojia, joiden puoleen voi kääntyä, jos on vaikea löytää työelämässä suuntaa.
Näillä tiedoilla sanoisin, että sosiaalipuolen työntekijänä palaisit loppuun. Asiakkaat on asiakkaita ja rajat asetetaan työnantajan toimesta ja niiden mukaan on toimittava. Asiakkaiden asiohin ei myöskään saisi syntyä tunnesidettä. Mitä jos kohtaat vaikean asiakkaan? Miten se vaikuttaa siihen miten näet itsesi?
Tutustu itseesi ole rehellinen itsellesi ja jatka matkaa. Täältä ei kannata hakea neuvoja sen enempää, eikä miehenä varsinkaan naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ ei ole yhtä kuin hyvä elämä. Kannattaa muiden murheiden kuuntelemisen sijaan kuunnella itseäsi ja tutustua itseesi. Kerrot näissä teksteissäsi itsestäsi koko ajan muiden kautta. Olet muodostanut käsityksesi itsestäsi sen mukaan miten muut näkevät sinut ja tästä asetelmasta on aika vaikeaa lähteä rakentamaan omaa hyvää elämää.
Kuka olet omasta mielestäsi? Mistä pidät? Mitä hyviä ominaisuuksia ja vahvuuksia sinulla on omasta mielestäsi?
Te-palveluilla on uraneuvojia, joiden puoleen voi kääntyä, jos on vaikea löytää työelämässä suuntaa.
Näillä tiedoilla sanoisin, että sosiaalipuolen työntekijänä palaisit loppuun. Asiakkaat on asiakkaita ja rajat asetetaan työnantajan toimesta ja niiden mukaan on toimittava. Asiakkaiden asiohin ei myöskään saisi syntyä tunnesidettä. Mitä jos kohtaat vaikean asiakkaan? Miten se vaikuttaa siihen miten näet itsesi?
Kiitos viestistäsi. Ajatuksesi ovat sinällään ihan osuvia ja hyviä. Itsellä on kieltämttä ehkä vähän sellainen vika, että otan toisten kertomat ongelmat ehkä ns. liian henkilökohtaisesti, eli liian empaatisesti, eli itselle tulisi varmasti huono omatunto, jos en pystyisi auttamaan ihmistä hänen omassa elämässään (joskus siviilielämässä kaverueden juttuja kuunnellessa tulee sellainen tunne), itsellä on aina ollut periaatteena sellainen "kohtele ja auta muita, kuten itse haluaisit muiden kohtelevan ja auttavan sinua", mutta tosiaan siinä on ehkä ongelmana juuri tuo että pyrin auttamaan muita ehkä liiankin tarkasti. Itsellä tosiaan kun on ollut elämän aikana kaikkea kiusaamista, masennusta ja muita ongelmia, niin ehkä vaan olen noissa asioissa liaan ns kiltti, ja haluan auttaa muita, etteivät he koe samaa kuin minä olen joskus kokenut. Jos siis ymmärrät mitä tarkoitan. Muuten kyllä ajatuksesi ovat ihan hyviä (joita olen itsekin joskus pohtinut), enkä kieltämättä osaa vielä tässä vaiheessa arvioida miten reagosin joihinkin todella ikäviin asioihin, joita sosiaalityön asiakkaat kertoisivat minulle, todennäköisesti olisin ns. liian empaattinen siinä kohtaa, eli ottaisin asiat liian henkilökohtaisesti.
T: ketjun aloittaja.
Ap, johdatusta sulle tuleviin vuosiin.
Hyvää tulevaa kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet fiksu ihminen. Tulet pärjäämään elämässä. Itse taas olen tyhmä ihminen. En ikinä tulisi pärjäämään. Sen takia luovutan.
N21
Sosiaalityö ehkä voisi sopia sinulle, ainakin sen perusteella, miten kuvailet itseäsi ja persoonaasi. Siinä työssä tosin pitää jossain määriin pitää niinsanotusti pää kylmänä, eli joutuu kuulemaan paljon ihmisten ikäviä elämäntarinoita ja -tilanteita. Eli pitää auttaa ihmisiä, mutta liian henkilökohtaisesti ei kannata ihmisten kertomuksia ottaa.
Tsemppiä, etköhän varmasti löydä vielä mielekkään uuden työn.
N39
Sosiaalityössä joutuu kuulemaan ja näkemään paljon sellaisiakin ihmisten elämäntarinoita, jotka ovat hyvin ahdistavia ja raskaita. Miten uskot selviäväsi tällaisten tarinoiden kuuntelemisesta? Sanoit, että sinulla on taipumus olla ns. liian empaattinen ja ottaa asiat liian henkilökohtaisesti. Sellaisella luonteella ei sosiaalityössä pääse kovin pitkälle, koska sillä alalla pitää olla tietynlaista paksunahkaisuutta, ettei liian paljon ahdistu toisten kertomista jutuista.
Ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä aloitustasi. Kyllä sinulla on kaikki mahdollisuudet, olet kouluttatunut merkonomiksi ja sinulla on työkokemusta. Ota vaan yhteyttä sosiaalityöntekijään. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Rohkeasti työnhakuun, pyydä suositukset edellisistä jobeista. Työpaikan mukana saa uudet ystävät. Onnea tulevaan!!!!