G: Onko sinusta edes vähän rasittavaa jos lapsellasi on yökylässä kaveri?

On siinä syy. En pidä tarpeellisena yökyläilyjä. Haluan olla mahdollisimman lapseni kanssa. Ain a voi lähteä uimaan, kirjastoon, vierailulle ystävien luo jne.

meillä ei lapsilla ole omia huoneita, eli ei oikein ole omaa rauhaa lapsillakaan ja koko ajan mietin että viihtyykö vieras meillä tai onko se saanut tarpeeksi ruokaa, voiko sitä pyytää pesemään kädet kun tulee ulkoa sisälle,yms, eli kai tuota sitten voi rasitukseksikin kutsua.

Sinänsä minusta on ihana että lapsilla käy kavereita mutta jännitän kyllä niitä käyntejä kovasti itse. Samoin kun lasten kaverisynttäreitä.

Joka toinen viikonloppu on yövieraita. Tytöllä 2 kaveria ja pojalla 1.

pullaa tai ostetaan jotain pientä kaupasta ja pelailevat Wiillä, katsovat videoita, leikkivät leluilla tai riekkuvat pihalla pelaamassa jotain. Mökillekin otetaan joskus lasten kavereita mukaan; helpompaahan se on kun lapsilla on mielekästä tekemistä kavereiden kanssa.

Lapset pysyvät keskenään leikkimässä eikä omakaan ole tuossa jaloissa pyörimässä ja mankumassa.

Päivällä meillä saa olla vaikka loputtomiin, mutta lapsiyövieraita en jaksaisi yhtään. Joskus myönnyn lasten takia, mutta itse kärsin silloin.

varsinkin kun yksi lapseni ystävistä on ihan piloille passattu, ei saa edes mehua jääkaapista itse vaan vaatii palvelua pikkuasioihinkin. Jos kompastuu matoon, pitää melkein palokunta soittaa.



Menee hermot!!!!



Olen ajatellut, että kun seuraavan kerran yrittää meille, niin käännytän kylmästi ovelta "meille ei nyt käy!"

Mutta joskus se rasitus voi tuntua vähemmän rasittavalta kuin se että lapsi mankuu koko ajan ettei ole mitään tekemistä.

harvoin on sellaista päivää tai iltaa, jolloin voisin tehdä ja olla vain niin kuin itseäni huvittaa. PUuhaan koko ajan jotain muille ja muiden mielen mukaan - ei siinä pari kaveria liikuta systeemiä tunne tai tänne.

Lapsi vasta täyttää 6v. ja yökylään en ole vielä suostunut.

Päivällä meillä käy porukkaa, mutta nyt jo opittu sanomaan EI.

Vastavuoroisuutta ei löydy.

Rasittaa se meteli ja nämä pienemmät valtaa aina olkkarin. Ei auta muistutus, kun pysyvät pojan huoneessa sen 2 minuuttia ja taas ovi aukee.

Vituttaa nämä naapurit, jotka ei kotiinsa päästä koskaan.

En pysty yhtään rentoutumaan kun meillä on vieras lapsi. Pohdin koko ajan uskaltaako se esim. pyytää juotavaa jos janottaa. Omat lapset osaa jääkaapille tarvittaessa. Lisäksi ne "valvomisennätykset" mitkä tuntuu kuuluvan yökyläilyyn ärsyttää kun kaipaisi itse kunnon yöunia ja toisellsa huoneessa tirskutaan vielä puolen yön jälkeen. Pahinta on ehkä se että kuopus vinkuu kaiken aikaa isompien leikkeihin ja oma aika menee joko siihen että viihdyttää pienempää tai yrittää saada sitä mukaan isompien leikkiin hetkeksi (ja sitten olla erotuomarina...)

Pakko kuitenkin välillä suostua, se on kuitenkin se 10 -vuotiaiden "juttu" selkeesti.

etenkin kun vastavuoroisuus tuntuu puuttuvan

ja harvoin suostun. Päiväkyläilyt rassaa vähemmän.

Olen iloinen lapseni puolesta, mutta itse jotenkin pingotan ja mietin koko ajan viihtyykö se lapsikaveri meillä jne, jolloin on aika rankkaa itselle. Sorrun myös loihtimaan jotain extraa ja ihania iltapaloja yms... ei varmaan tarvitsisi. Minä myös juttelen näiden lapsivieraiden kanssa ja tästä syystä he meille uudestaan tullessa innoissaan tunkevatkin seuraani, mikä on siis yhtä aikaa kivaa ja rasittavaa...

kun lapsellani on yökyläkaveri.

Minulla on 1 ainoa lapsi (10v) ja jotenkin pääsen helpommalla kun on kaveri messissä. Mielellään meille kutsutaankin yökylään, myös kesämökille.

Tilaa on kotona kahdessa kerroksessa joten ei ole tilanpuutettakaan.

Ja aika harvoin suostun yökyläilyihin. Miehen kanssa halutaan kuitenkin viikonloppuiltaisin juoda vähän viiniä ja harrastaa seksiä ja se ei tosiaan onnistu, jos talossa kikattavaa ja valvovaa porukkaa.



Meillä lapsia 4, joten pitäisi sitten kaikkien kaverit ottaa yökylään. Päivisin saa olla porukkaa, se ei haittaa yhtään, mutta yöt...ei kiitos vieraita!

meillä on viisi lasta, ja jos ottaisi kaikille yökylävieraita, niitähän riittäisi joka viikonlopulle. Lisäksi en jaksa valvoa, kun sitä kikatusta riittää aamuyölle ja aamuvarhain ovat jo sitten ylhäällä, kylässä ei nukuta. Ei meillä ole juuri koskaan yökylävieraita. Ehkä jaksaisi vieraita paremmin, jos omat lapset olisi joskus jossain mummolassa tms., ja saisi vaikka kerran vuoteen yhden yön tai pari yötä vapaata.

En kutsu, jos en halua vieraita

Ja aika harvoin suostun yökyläilyihin. Miehen kanssa halutaan kuitenkin viikonloppuiltaisin juoda vähän viiniä ja harrastaa seksiä ja se ei tosiaan onnistu, jos talossa kikattavaa ja valvovaa porukkaa. /i]

Pakko kuitenkin joskus joustaa...

luultavasti yli 90% teilaa äitipuolet, joista on rasittavaa, kun on "vieras" lapsi omassa kodissa jopa 50% ajasta tai joka toinen viikonloppu.



Ihan samalta se tuntuu, paitsi että tätä vierasta on vielä yritettävä rakastaa kuten omaansa vaikka tavat, kasvatus, kaikki olisivat täysin erilaiset kuin omalla lapsella.