Mikä oli se "viimeinen pisara" jolloin päätit että nyt erotaan (seurustelukumppanista)?

jätkä teki kaiken näköistä, ryyppäsi ja juoksi varmaan vieraissakin, oli yleinen idiootti. Meni silti useampi kuukausi eroamiseen. Onneksi olen siitä lähtien ollut fiksumpi.

taisi olla se kun tajusin että äijällä on raha-asiat niin retuperällä, oman hömöyden takia, ettei esim.koskaan voitaisi ostaa omaa asuntoa. Tajusin että maailmalla on parempaa tarottavaa minulle kuin tuo saamaton luuseri!

jätkä teki kaiken näköistä, ryyppäsi ja juoksi varmaan vieraissakin, oli yleinen idiootti. Meni silti useampi kuukausi eroamiseen. Onneksi olen siitä lähtien ollut fiksumpi.

oli se kerta kun päätit että nyt loppu, en kato tuon jätkän kännäyksiä ja hölmöilyjä enää päivääkään.

Ja oma juttu jäi vähän kesken. Sen jälkeen ku poikakaveri kertoi ettei aio muuttaa kanssani yhteen tai tulla käymään mun luona, vaan kaikki jää mun harteilleni, päätin että selvä, tää oli tässä. Jonkun mielestä kuulostaa ehkä pikku jutulta mutta kun tuota oli jo pitemmän aikaa katsellut, oli se todellakin viimeinen pisara. Kun sitten kerroin poikakaverille että haluan erota, tuli se "yllätyksenä" poikakaverille, vaikka oltiin jo vuoden ajan riidelty noista asioista. Kantoi muka mulle kukkia ja kertoi soittaneensa kaupungin opiskelija-asuntosäätiölle ja oltiin jonossa toisena yhteiseen asuntoon. En uskonu sanaakaan koska mun kaveri oli miehensä kanssa vuoden jonottanu yhteistä asuntoa asuntosäätiöltä ja he oli kuudentena. Miten me muka oltais yht'äkkiä hypätty muitten yli? Poikakaveri meni ihan sekaisin erosta, uhkaili itsemurhalla ja vaikka mitä. Mutta takaisin en mennyt.

ap

se kun löi mua kunnolla kuonoon kun oli edellisyönä ollut pettämässä minua, se oli kuulemma minun syy.

Tosin harkitsin kyllä jo silloin kun otti asiakseen tulla työpaikalleni päiväkotiin kertomaan kuinka oli ollut pettämässä minua.

Todella miellyttävä kaveri kaikin puolin, no eipähän ole tullut ikävä.

se kun löi mua kunnolla kuonoon kun oli edellisyönä ollut pettämässä minua, se oli kuulemma minun syy. Tosin harkitsin kyllä jo silloin kun otti asiakseen tulla työpaikalleni päiväkotiin kertomaan kuinka oli ollut pettämässä minua. Todella miellyttävä kaveri kaikin puolin, no eipähän ole tullut ikävä.

Ihan samalla lailla toimi, ensin petti ja sitten piti tulla sitä erikseen tuulettamaan, tosin mä olin sillon vielä lukiossa. Mutta oli se kiva varmaan kertoa siinä aulassa kahviautomaatilla kun kaikki kaverit oli siinä vieressä... Sitten, kun sanoin, että tahdon erota, hän käytti vähän oikeaa suoraa ja haukkui mut syypääksi sekä pettämiseen että lyömiseen, ja jollain lailla oli mun vikani sekin, että joku niistä noin sadasta ihmisestä, jotka olivat tuota lyömistä todistaneet, oli soittanut poliisit paikalle. Juu, ikävä ei ole ollut, paitsi tällä exällä ilmeisesti. Hänkin soitteli perään, lupaili ettei enää koskaan tee moista, katuu kovasti ja tekee itsemurhan, jos en ota häntä takaisin. En ottanut, onneksi.

Mun kaveri erosi avomiehestään kun tämä oli ollut viikonloppuna yön pois ilmoittamatta. Oli tullut kotiin päivällä ja kaverilleni vain tyynesti todennut että oli toisen naisen luona yötä ja oli ollut hyvä pano. Kaverini oli kysynyt että eikö hävetä yhtään, mies todennut vain että ei.



Kaveri soitti veljelleen ja vanhemmilleen että tulkaapa kaveriksi pakkaamaan mun vaatteita ja tavaroita, mies oli sillä aikaa katsellut telkkarista futista kaikessa rauhassa.

ja kun huomautin asiasta baarissa kun äijä oli jo puolitajuttomana pöydän alla ja silti tilasi lisää, haukkui minut huoraksi.

ja minun itsetuntoni oli kaluttu loppuun. Sitten pääsin opiskelemaan miesvaltaista alaa ja huomasin opiskelutovereista, että meidän ikäiset miehet voi olla ihan erilaisia ja tosi mukaviakin. Kesälomalla olin sitten käymässä pari viikkoa vanhempieni luona ja kun tuli aika palata poikaystävän luo, huomasin etten haluakaan. Aika huono merkki suhteessa, jos viihtyy paremmin vanhempiensa kanssa, enemmän yhteistä puhuttavaa ja samat arvot yms. Taisin käydä vielä viikon olemassa sen jätkän luona ja tulin edeltä vanhempieni luo juhannuksen viettoon. Mietin sitten siinä ja kerran kun se poika soitti, niin sanoin, että älä tule tänne enää, haen sitten tavarani pois juhannuksen jälkeen.



Tällä jepellä oli siis raha-asiat rempallaan, alkotaipumuksia eikä mitään kunnioitusta ketään kohtaan, aina vain kaiken piti olla hänen edukseen. Se oli eka pitkä suhteeni, niin en tajunnut heti mikä kaikki on pielessä.

Viimeistä pisaraa ei tainnut missään vaiheessa tulla. Miehellä on jokseenkin kompleksinen suhtautumistapa alkoholiin ja seksuaaliseen kanssakäymiseen, mutta asiat olivat menossa paremmiksi. Viimeinen vuosi säädettiin epämääräisesti (emme nähneet kovinkaan usein, suhteessa oli uskottomuutta ja niin edelleen), kunnes viime viikonloppuna päätin, etten käytä elämääni tällaiseen.



Tahdoin enemmän: Meillä ei ollut mitään yhteistä. Miehellä on ammatillinen perustutkinto, itse suoritan tällä hetkellä kahta maisterintutkintoa. Miehellä ei ollut mielenkiintoa minun elämääni kohtaan, eikä minulla hänen.



Rakastan miestä, mutta lähinnä tottumuksen vuoksi. Jätin hänet viime sunnuntaina kirjeellä, sillä olin niin selkärangaton, etten yksinkertaisesti olisi voinut sanoa asiaa suoraan kasvotusten. Nyt emme ole tekemisissä, mutta toivottavasti muutaman kuukauden kuluttua voimme jatkaa ystävinä.

joillekin naisille.



Mä odotin seuraavana päivänä pitkälle iltapäivään ja se suhde oli sitten siinä.

Ollaan oltu yhdessä kohta 14v, naimisissa 9v, lapsia on kolme.



Mies on peruskiltti suomalainen jöröjukka joka ei pysty puhumaan tunteistaan ja jos pitää puhua niin ottaa linjan "niinku SINÄHÄN olet täydellinen, SINÄHÄN et ikinä tee mitään väärää" jne. Rasittavaa!



Mistään vaikeimmista asioista, kuten vaikka meidän parisuhteen laadusta, ei voi puhua. Pillua kun vain saisi niin kaikki olisi hyvin. Pillua ei kuitenkaan juurikaan saa koska en tunne mitään henkistä yhteyttä.



Ehkä arki on tappanut tämän suhteen, mutta minä en vaan jaksaisi enää jatkaa. Kun mies käyttäytyy kuin teini, ei huomioi minua, ei kunnioita, ei arvosta, kohtelee kuin paskaa... Mistä silloin aineksia jatkamiseen???



Vetäisi vaikka kerran turpaan niin ratkaisu olisi helppo.

ennenkin hajottanut tavaroita raivopäissään, mutta viimeinen niitti oli omaa luokkaansa. Meille tuli raflassa uuttavuotta juhlistaessa riitaa, joka johtui avokkini aiheettomasta mustasukkaisuudesta, ja hän ehti lähteä taksilla kotiin nenäni edestä. Opiskelijabudjettiin jo yksikin taksimatka teki ison loven, joten päätin mennä paikallisjunalla kotiin. Siellä odotti hävityksen kauhistus. Eteisessä tuli ensin vastaan Trivial Pursuit -kortit pitkin lattiaa ja hajotettu eteisen iso palapeili. Takkeja oli viillelty puukolla. Olohuoneessa lattialle oli huidottu viherkasvit ja kirjahyllyn kirjat. Makuuhuoneessa vaatekaappini hyllyt oli revitty irti -> vaatteet kaapissa ja lattialla, ja parhaan juhlapukuni vetoketju oli repäisty niin, että puku oli rikki. Kaikki paperit kirjoituspöydältäni oli levitelty pitkin makuuhuoneen lattiaa suurilta osin revittyinä. Harrastan piirtämistä, ja iso osa piirroksistani oli kaivettu pöytälaatikoista ja revitty. Ja kaiken keskellä sängyllä istui itkua tuhertava avokki, joka kaiveli puukolla jalkapohjastaan lasinsiruja (hän oli rikkonut juomalasejakin ja tallannut vahingossa sirpaleisiin) ja uikutti: "Musta tulee verta!" Olipa kyllä aika epätodellinen olo, kun siinä piti ruveta hänen haavojaan hoitamaan. Sinä yönä päätin, että tämä homma on nyt kyllä loppu. Tosin meni vielä hetken aikaa, ennen kuin löysin itselleni kämpän, mutta päätös lähtemisestä oli erittäin varma!

se kun löi mua kunnolla kuonoon kun oli edellisyönä ollut pettämässä minua, se oli kuulemma minun syy. Tosin harkitsin kyllä jo silloin kun otti asiakseen tulla työpaikalleni päiväkotiin kertomaan kuinka oli ollut pettämässä minua. Todella miellyttävä kaveri kaikin puolin, no eipähän ole tullut ikävä.

Ihan samalla lailla toimi, ensin petti ja sitten piti tulla sitä erikseen tuulettamaan, tosin mä olin sillon vielä lukiossa. Mutta oli se kiva varmaan kertoa siinä aulassa kahviautomaatilla kun kaikki kaverit oli siinä vieressä... Sitten, kun sanoin, että tahdon erota, hän käytti vähän oikeaa suoraa ja haukkui mut syypääksi sekä pettämiseen että lyömiseen, ja jollain lailla oli mun vikani sekin, että joku niistä noin sadasta ihmisestä, jotka olivat tuota lyömistä todistaneet, oli soittanut poliisit paikalle. Juu, ikävä ei ole ollut, paitsi tällä exällä ilmeisesti. Hänkin soitteli perään, lupaili ettei enää koskaan tee moista, katuu kovasti ja tekee itsemurhan, jos en ota häntä takaisin. En ottanut, onneksi.

Tai poika paremminkin. Mun vika oli se, että hän minua löi, potki, haukkui jne. Mun vika oli, että piti yrittää iskeä kaikkea mikä liikkui, kuten tyttöystäviäni.

Viimeinen niitti oli, kun pojan vanhemmat alkoivat puhua meidän avioitumisesta. Tiesivät kyllä pahoinpitelyistä. Silloin otin jalat alle ja menin ja kovaa! Ei kiitos. Soitteli vielä perään ja uhkasi tappaa.

vahinko alapeukku, sori... idiootti jätkä

Ilmoitin olevani raskaana ja mies sanoin että haluaisi mielummin koiran

Kun se jatkuvasti täysin turhaan yltiömustasukkainen sekoboltsi alkoi kyselemään, että panitko Anttia kun olin poissa. Antti on homo. Ei voi olla kaikki muumit laaksossa kun tollasia kyselet.

Viimeinen niitti oli, kun sain tietää, että poikakaverini tapaili säännöllisesti toista tyttöä ja kaikki muut paitsi minä tuntuivat tietävän siitä. Se oli mun dramaattisin ero. Muut on olleet enemmän tai vähemmän sopimusluonteisia, joissa on todettu, että ei tää nyt skulaa oikein. 

Sain ammattitutkinnon vasta aikuisiällä. Sain tutkinnostani stidendin jonka todellakin päätin käyttää vain ja ainoastaan itseeni, olinhan tehnyt sen eteen kovasti töitä.

Ostin lipun Madonnan konserttiin Pariisiin. Mies lähti sinne matkalle kuitenkin mukaan. Ajattelin että konsertin jälkeen pidetään hauskaa. No, mies olikin pitänyt jo itsekseen hauskaa. Oli aivan perseet olalla, ihmiset nauro sille. Mua hävetti. Ja me oltiin Pariisissa! Tää siis oli se viiminen niitti, ihan kaiken muun lisäksi

Ai kamala millasia sikoja ollut liikkeellä :( 

5 vuotta kestänyt seurustelu+avoliitto loppui riitaan ja mökötykseen.

En edes muista mistä riideltiin mutta minua alkoi niin ottamaan nupista koko touhu etten puhunut 2 viikkoon sanaakaan ja silloin huomasin ettei minulla hänelle mitään sanottavaa enää olekaan.

Erottiin nopeasti ja aika rauhallisesti mutta jälkeenpäin kuulin että tämä tyyppi oli puhunut vaikka mitä paskaa minusta ympäriinsä eron jälkeen ja valehdellut vaikka mitä :( Yritti myös epätoivoisesti iskeä paria minun hyvää ystävääni ja ikää oli "miehellä" lähes 30v.