Työsskäyvät äidit; kuinka usein jaksat ottaa vieraita vastaan viikonloppuisin?

mutta kuvittelisin että kun palaan töihin niin "jaksaisin" ottaa vieraita vastaan vaikka ihan jokaikinen viikonloppu. En ymmärrä oikein sitä, miten monille tuntuvat olevan hirveä stressinaihe. Itsellä ainakin mieli ja sielu lepää, kun ystävien kanssa juttelee, kokkailee, shoppailee jne. Sellaiset viikonloput kun ei käy ketään/käydä missään ovat tosi tylsiä (tosin sellaista viikonloppua en edes muista olleen aikoihin, varmaan vuosia sitten). Esim. viikkosiivous tulee tehtyä hyvällä tahdilla kun tietää vieraiden olevan tulossa, pyykkiä voi laitella samalla kun juttelee, kaupassakin on kivempi kaverin kanssa jne.

Joka tapauksessa vapaita löhöilyviikonloppujakin pitää olla välissä. Mieluiten korkeintaan joka toinen viikonloppu kyläilyjä.



Tuttuja vieraita sietää useammin, vieraampia harvemmin. Vieraampia vieraita varten tarvitsee siivota kovasti, leipoa ja muutenkin pingottaa.



Jos monena viikonloppuna putkeen on kovasti ohjelmaa on talo ihan rempallaan, ruokakaapit tyhjinä ja kauhea univaje. Löhöviikonloppuna saa nukkua, nauttia laatuajasta miehen kanssa tai koko perheellä, täydentää ruokavarastoja, siivota ja tehdä seuraavan viikon aluksi ruoat valmiiksi.

jos joku tulossa ja kotona ollaan, niin en kielläkkään vierailua. Kesällä käy enemmän ja talvella vähemmän. Keskiarvo kerta- kaksi kuussa.

kylläpä ihmiset jaksaa....mutta jaksaisin minäkin kahvivieraita jotka piipahtaa kahvilla ja lähtee, pairn tunni vierailut on ok! Mutta meille usein vieraat tulevat pidemmältä, ja jos on vielä pieniä lapsia niin ruokaa on oltava tarjolla aika tasaiseen tahtiin, ei siinä paljoa rennosta seurustelusta tiedä.



Pienen lapsen kanssa elämä muutenkin on aika aikataulutettua, joten tarjoilujen laittaminen on aika haastavaa siinä sivussa, ennen lapsia ruokien laittelu oli ihana harrastus ja varmaan se taas joskus sitä on, mutta nyt kun elää tätä pikkulapsiarkea, niin ei kauheasti jaksa/ennätä.

meillä viime syyskuusta uuteenvuoteen oli yksi viikonloppu ilman vieraita tai että itse olimme kylillä (1 x kylässä ja toinen vl matkalla häissä Portugalissa)! Tänäkeväänä on ollut ruokavieraita jo 5 kertaa ja seuraavat kekkerit on 10.4. Siinä välillä tulee isot lapset kotiin syömään ainakin 2 viikonloppuna joten ihan samoin joutuu tekemään ruokaa pitkän kaavan mukaan.



Toisaalta olisi ihanaa olla vaan kalsareissa koko vl, notkua ja lueskella. Mutta kun on tuota perhettä ja kavereita niin pakko niitäkin on tavata:)

Työ on vaativa, joten viikonloppuna en vaan jaksa "pingottaa". Kotityöt kasaantuu väkisinkin viikonlopuille, enkä halua vieraita sekasotkuiseen kotiin. Harrastuksetkin on viikonloppuna, niihinkin menee jonkun verran aikaa. Sitten kun kutsun, haluan et koti on puhdas, siisti ja mulla on jotain kivaa tarjottavaa vierailleni!

Tuntuu että aika on kortilla myös. Viikonloput hurahtaa nin nopeesti ohi!

täysipäiväisesti töissä, mies samoin ja vielä usein työmatkoilla.

aikuisviraita vain naisvieraita- lasten äitejä rennosti kahvikupin äärellä, villakoirat vapaasti varpaissa



-------------



sukua vain lasten synttäreillä 1-2 x vuosi

ei ongelmaa

Mun miehellä ei ole juurikaan ystäviä jotka käyvät kylässä ja oikeastaan mun tutut käy kylässä. Tänä vuonna vieraita käynyt 2 krt ja ollaan käyty kerta kylässä. Enemmänkin jaksais ottaa vastaan, vkonlopussa on kuitenkin 2 pv.

ystäväpiirin aikatuluja natsaamaan, niin joskus tulee ruokavieraita kolmena viikonloppuna (la) kuukaudessa, joskus menee pari kuukautta, että kukaan ei käy. Joku tietysti voi piipahtaa kahvilla. Varmaan kerran/kk on hyvä keskiarvo. Joskus on nyyttärit, joskus mä laitan kaiken. Kivaa on ja passaa meille.

Meillä kolme lasta, vanhin 8. Käyn kokopäivätöissä ja työni on kohtalaisen kuluttavaa ihmisläheistä työtä. Saan puhua ja seurustella työssäni niin paljon, että viikonloppuna olen mieluiten ihan hiljaa ja omien ajatusteni kanssa. Kotitöitä on kasaantunut viikonlopuiksi aina niin paljon, etten jaksa heti perjantaina stressata niiden kanssa. Toisaalta sunnuntaina haluan jo latautua uuteen viikkoon.



Vaikka tässä ketjussa moni kirjoittaa, että jaksaa, taitaa suuri totuus olla ihan toista. Kun omia ystäviä ja työkavereita katselee, kaikilla sama tilanne: haluaisi, mutta ei jaksa. Aika poistaa kaiketi tämän ongelman - kun lapset eivät vie niin paljon enää energiaa... tosin silloin voi muuten jo ikä painaa, eikä siksi taas jaksa.

No ehkä kerran kuussa on tuttava/sukulainen käymässä. En jaksa pingottaa siisteydestä, jos olen liian väsynyt siivoamaan. Yleensä kyllä imuroin, jos joku tulossa.

mutta kuvittelisin että kun palaan töihin niin "jaksaisin" ottaa vieraita vastaan vaikka ihan jokaikinen viikonloppu. En ymmärrä oikein sitä, miten monille tuntuvat olevan hirveä stressinaihe. Itsellä ainakin mieli ja sielu lepää, kun ystävien kanssa juttelee, kokkailee, shoppailee jne. Sellaiset viikonloput kun ei käy ketään/käydä missään ovat tosi tylsiä (tosin sellaista viikonloppua en edes muista olleen aikoihin, varmaan vuosia sitten). Esim. viikkosiivous tulee tehtyä hyvällä tahdilla kun tietää vieraiden olevan tulossa, pyykkiä voi laitella samalla kun juttelee, kaupassakin on kivempi kaverin kanssa jne.

toisistaan. Kun meille tulee vieraita tai me menemme kylään, en halua laittaa pyykkiä enkä olla juttukaverina, kun pyykkiä ripustellaan. ENkä todella jotakin mökkiviikonloppua lukuunottamatta halua mennä emännän kanssa ruokakauppaan. Haluan tarjota valmista ruokaa ja syödä valmista ruokaa. Minulle kylään kutsuminen tarkoittaa arjesta irroittautumista. Siksi en kaiketi jaksakaan kuten te muut.

kuin tuttavaperhe syömään pitkän kaavan mukaan! Meillä käy yleensä ruokavieita, siksi en todellakaan jaksa usein. Äitiyslomalla kavereita lamppasi harva se päivä kahvilla, ja se oli toki ihan eri juttu ja tosi kivaa!

jos viikonlopuksi jää kotityöt.

Meillä ehkä helppoa kun molemmilla 8-16 työ. Aamulla aamupala, 3 isompaa ja kouluun yksi tarhaan.

Klo 17 kotiudutaan jompi kumpi laittaa ruokaa, sitten harratukset, kaikilla meillä on iltaharratuksia.

Isommat lapset tekee joka päivä jotakin kotitöitä ja joka päivä pyörii tiskikone parikertaa ja pyykkikone kerran. Joka toinen päivä mies imuroi keittiön ja olkkarin, puulämmitys joten roskaa tulee. kerran kahdessa viikossa käy siivooja.

Ja sit varsinaiseen asiaan. Meillä käy vieraita silloin kun haluavat tulla. Välillä käydään vieraiden kanssa katsomassa lasten pelejä, välillä pulkkamäessä tai lenkillä. Aina saunotaa ja talvella mennään avantoon ja kesällä uimaan.

Nyt pikaseesti kun lasken niin taitaa tänä vuonna olla yksi viikonloppu kun ei ole käynyt ketään, ei aikuisten kuin lastenkaan yövieraita.

Kerran kuukaudessa toimimme tukiperheenä ja silloin tulee viikonloppu lapset. Ja silloinki voi tulla muita vieraita tai itse voimme mennä kylään.

yksi lähisukulainen käy meillä päivällisellä n. kerran viikossa, lasten kaverit naapurista ramppaa sisään ja ulos joka päivä. Joku kaveri yleensä käy suurinpiirtein kerran viikossa kahvilla ym juttelemassa.

Yksi ystäväperhe oli väliin joka viikko koko päivän meillä ja se alkoi tuntua vähän liialta ja talo tietysti aina pommin jäljiltä kun lapsilla oli niin kivaa keskenään... sitä ei meinannut jaksaa mutta nyt ovat harventaneet.

Virallisia päivällisvieraita (aikuisia tai perheitä) meilä käy vain pari kertaa vuodessa ja itse en jaksa ikinä lähteä oikein asiasta tehden mihinkään kylään. Ehka 4 krt vuodessa maksimi.

useamman päivän vieraita meillä käy kerran pari vuodessa.

Sellaisia pistäytyjävieraita jotka ei kauhistu sekasotkua jaksan vaikka päivittäin. Ja jaksaisin niita päivälliskutsuja useamminkin mutta en saa aikaiseksi järjestettyä ja kutsua ja viikonloput hurahtaa niin usein lasten harrastuksissa, itse viihteellä tms.

tai odottamaan menua 5 kertaa päivässä. Äitini on tätä tehnyt ikänsä sukutalossamme. Aivan jumalaton rumba, ja sit ku noi vieraat ei tajua ees tuoda lakanoita mukanaan. Kesäisin voi olla talossa kolmessa eri makkarissa eri porukat, asuntovaunu täynnä ja hyvinkin vielä teltassa porukkaa. Ja ruokalaskun maksaa kiltisti äitini, vieläpä tarjoiltuna. Hävettää joskus vieraiden puolesta, mut äitini vetoaa siihen, et talo on heidän kotitilansa tai synnyinkotinsa.

varsinkin sellaisia jotka tulee, istuu muutaman tunnin juo kahvit ja lähtee kotiin..



Valitettavasti me ollaan muutettu kauas läheisimmistä kavereista, ja niin ihanaa kun onkin että monet heistä haluavat tulla käymään tulee visiiteistä tosi raskaita kun yleensä haluavat sitten olla kaksikin yötä. Sitten kun viikonloppuna koittaa passata kahdeksi päiväksi perheelle kaikki ruuat ja nukkumapaikat ja vielä joskus lopuksi pestä heille lainatut petivaatteet niin ei meinaa oikein puhti riittää. Käydään siis miehen kanssa molemmat täyspäiväisesti töissä ja meillä on kaksi alle 4v lasta.

Päiväkahvilla poikkeavia vieraita vaikka joka vkoloppu.. Minusta on ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia työn vastapainoksi. Eikä siihen jää aikaa muulloin kun viikonloppuisin..



Me ollaan siis miehen kanssa molemmat töissä ja kaksi alle 4v. lasta myöskin..