Millon teidän vauva ollut sinusta (äidistä) ensimmäisen kerran erossa esim. tunnin tai kaks?

kävin kyllä kauppareissuilla, jotka eivät järin pitkiä olleet, yksin. Myös jälkitarkastuksessa kävin yksin. Usein vauvaa hoiti isänsä, joskus mummu.



Kovin paljon ei olla erossa oltu, mutta mielestäni ihan riittävästi kuitenkin.

synnärillä oli hoidossa n. 6h, että sain nukuttua.

noin kuukauden ikäisestä lähtien (mies työnteli vaunuja lähistöllä, kun minä olin shoppailemassa, kokouksessa, kahvilassa tms.).



Hereillä ollessaan n. 4 kk iässä: en saanut aikaiseksi rintapumpun ostamista aikaisemmin, eikä vauvalla ollut ns. syöttövälejä (eli siis vauvalle saattoi tulla nälkä tai imemimisentarve, vaikka edellisestä syötöstä olisi kulunut 15 min).

vauva kiidätettiin teholle illalla klo 22 ja seuraavana aamuna 10 aikaan sain nähdä. Eli heti syntymän jälkeen oli 12h hoidossa! (ja hoito jatkui 7 vrk syntymän jälkeen)



Kivittäkää!

ei asu "lastenhoitajia" lähialueella, joten ainoa muu hoitaja lapsella on isä, joka hoitaakin mielellään lastaan. Tunnin tai pari ei ole kyllä vieläkään toteutunut, ei ole ollut mitään syytä ihan vain oman ajan vuoksi olla noin pitkiä aikoja missään. Käyn kyllä yksin kaupassa, kävelemässä ym. mutta alle tunnin juttuja kaikki. Ei sen vuoksi etten luottaisi lapsen isään hoitajana, ekan oman lenkin kävin kiertämässä jo viikko synnytyksen jälkeen eikä silloinkaan tullut mieleen ettei vauvaa voi isänsä kanssa jättää kaksin!

sen aikaa kun mahani ommeltiin kiinni ja olin heräämössä..

Sitten sairaalassakin kun olin 5vrk niin ne hoitajat välillä otti sen aina pariksi tunniksi kansliaansa että sain levätä tai jotain, en muista syytä, olin niin kipulääketokkurassa..

Kotiuduttua ehkä seuraavan kerran 3vk ikäisenä kun kävin kaupassa (aiemmin en kyennyt liikkumaan niin paljon..)

2kk ikäisenä oli 2h hoidossa jollain muulla kuin isällään, käytiin miehen kanssa ostoksilla ja syömässä.

Jouduin kaavintaan ja heräämössä meni muutamakin tunti.



Kotiutumisen jälkeen 6 viikon iässä, jälkitarkastuksen ajan.



3 kk ikäisenä tunnin kun olin kosmetologilla.

kun joutui tarkkailuun verensokerien takia.



Ja ihminen hänestäkin tuli ;D

kun synnäriltä kotiuduttiin. Olen käynyt kaksin esikoisen kanssa kaupassa ja ulkoilemassa ja kampaajalla jne. ja vauva ja isä ovat olleet kaksin kotona. En minä ole edes osannut ajatella että olisin lapseni johonkin jättänyt ja että mun pitäs siitä huonoa omaatuntoakin kokea. Meillä vauvalla on kaksi vanhempaa, äiti ja isä, ja ihan tasavertasina jälkikasvuamme hoidetaan. Ei vauva ole sillon hoidossa jos on isänsä kanssa. Eikä isäkään kai tunne huonoa omaatuntoa joka aamu töihin lähtiessään kun jättää vauvan mulle "hoitoon".

Esikoinen oli jo laitoksella reilun tunnin pätkiä erossa minusta - kun vauva nukkui, isi meni hänen kanssaan yhteiseen oleskelutilaan jotta minä sain sen ajan nukkua rauhassa enkä vain kuulostellut vauvan ähinää. Samoin on ollut kuopuksen kanssa.



Mutta hereillä olevista vauvoistani en ole ollut erossa kovinkaan aikaisin. Esikoisesta ekan kerran kun hän oli 10-kuinen, söi ruokaa ja joi maitonsa pullosta. Kuopuksesta en puolestaan ole ollut erossa hänen hereillä ollessaan vielä yhtään kertaa, ja hän täyttää muutaman viikon pääästä vuoden.



Mutta ei tässä ole kyse mistään sellaisesta ettäkö kuvittelisin olevani muita parempi, nauttisin lasten kanssa kotona kökkimisestä erityisesti tai etten haluaisi omaa aikaa. Mulla vaan ei ole harrastuksia, joihin palata, eikä kavereita, joita tapaisin ilman lapsia. Lapsettomat kaverit ovat yhteydenpitonsa lopettaneet ja niitä lapsellisia on helpompi tavata lasten kanssa, kun ei tarvitse sovitella yhteen itse kunkin miehen aikatauluja, vaan voidaan sopia tapaamiset omien ja lasten aikataulujen mukaan. Toisaalta mieheni ei koe pärjäävänsä lasten kanssa kovin hyvin, nyt vasta kun esikoinen on 4-vuotias mies jo uskaltaa olla hänen kanssaan kahden ihan hereillä ollessakin. Kuopuksen kohdalla mies tosissaan pelkää, että "mitä jos se itkee, mitä hän sitten tekee". En ole halunnut/osannut pakottaa miestä olemaan lasten kanssa vastoin tahtoaan. En usko, että kokisin huonoa omatuntoa lasteni "jättämisestä" isänsä hoitoon, mutta kokisin huonoa omatuntoa siitä, että pakottaisin miehen lapsia hoitamaan. Me emme ole tasavertaisia hoitajia emmekä kasvattajia, emme ole koskaan olleet ja tuskin tulemmekaan olemaan. Minä olen päävastuussa, ja mies on mun taustatukeni.

lasketteko sen jos isänsä hoitaa vauvaa jotenkin ulkopuolisen hoidoksi? Ei hyvää päivää, eipä ole tullut mieleen tuntea mitään syyllisyyksiä jättäessäni vauvaa isälleen, kun olen itse mennyt jonnekin tai hui kauheaa, mies on vienyt vauvaa yksin vaunulenkille!

Minä oon ihan mummoutunut kotiini ja ihan tyytyväinen tähän tilaan.Lapsia kolme.Nuorin 3kk ja kotona olen ollut lasteni kanssa 6v.Tietenkin tässä vuosien varrella isommat ovat olleet yökylässä ja kyläilemässä isovanhemmillä,ekan kerran yökylässä muistaakseni 9kk ikäisenä.Nyt en osaa vielä ajatellakaan millon irtaantuisin vauvastani.Vois tehdä kyllä hyvääkin mutta ainakaan vielä, kun oma lähteminen mietityttää en ole asiaa sen kummemmin ajatellut.Luontevimmalta lähteminen jonnekin tuntuu silloin kun vauva on luopunut tissistä.Omat menoni olen järjestänyt niin että lapset kulkevat mukana.Tottunut menemään niin.