Antaisitko miehellesi luvan GPS-paikantimen käyttöön että voisi seurata missä liikut?

vaikka mitään salattavaa ei ole.



Luulen että mies olisi samaa mieltä.

että myös mulla olisi mahdollisuus seurata gps:n avulla miestäni ja hänen liikkeitään.



Mun mies on just sen tyyppinen, että saattaisi aivan tosissaan ehdottaa tällaista toimintaa, johon mun tulisi suostua nimenomaan todistaakseni, ettei mulla ole mitään salattavaa. Yhdessä on oltu viisi vuotta, lapsia on kaksi ja tällä hetkellä olen kotiäitinä, ja mies kyllä tietää tasan tarkkaan joka ainoan liikkeeni. Mutta ei tarvii tulla kuin joku pikku muutos, joka ehkä kuitenkin vaikuttaa loppupäivän sisältöön, niin mies on heti epäilemässä. Jos viivyn kaupassa vähänkin "normaalia" pidempään, kun on pitkät jonot, kassalta loppuu kuittinauha just mun kohdalla tai joudun jotakin ruoka-ainetta etsimään vähänkin pidempään, mies on heti tivaamassa, josko kuitenkin kulutin "ylimääräiset" minuutit henkilökunnan wc:ssä kodinkoneosaston myyjän kanssa, tai jotakin. Tai jos roskia viedessä vaihdan muutaman sanan naapurin miehen kanssa, mies on heti utelemassa, mahtaako mulla kuitenkin olla suhde ko. miehen kanssa.



Koko suhteen ajan olen joutunut olemaan tosi tarkkana siitä, että mullakin on oikeus yksityisyyteeni ja omiin rajoihini, eikä miehelläni ole minkäänlaista oikeutta pyrkiä kontrolloimaan mua, mun käytöstäni, tekemisiäni ja menemisiäni edes oman mustasukkaisuutensa varjolla. Mun ei tarvitse todistella uskollisuuttani, vaan miehen täytyy opetella luottamaan. Joku viisas sanoi joskus, että mustasukkainen löytää aina enemmän kuin etsii, ja se kyllä pätee. Jos siihen karuselliin lähtee, se on loputon suo, eikä sitä ihan noin vaan pysäytetäkään.

Kun ei sillä oo mitään väliä,kerron kaiken kuitenkin mun parhaalle ystävälleni :)



MUTTA jos syynä ois joku pettämisepäily tmv niin sit siitä keskusteltaisiin vähän eri sävyyn. Voisin toki silloinkin antaa,mutta syyt on sit vähän eri asia.



Mutta jos tyyliin huvin vuoksi niin ihan vapaasti :) Vois olla vähän tylsää seurattavaa :D:D

Päivä menis näin, koti, leikkipuisto, postilaatikko, koti, leikkipuisto, koti:D

Mutta ei liikkumisissani mitään salattavaa ole. Emme harrasta toistemme kännyköiden tai sähköpostien ratsaamista tms. Meillä molemmilla olisi niin paljon tilaisuuksia pettää toisiamme, että hulluksi tulisi, jos kyttäisi ja epäilisi.

minun mieheni sentään "vain" vahtii missä käyn netissä, sairasta sekin, mutta tuo minuuttiaikatauluttelu ei onnistuisi. Tosin en koskaan käy missään.

15, ovatko miehen epäilyt olleet joskus aiheellisia, sinun tai aikaisemman kumppanin kanssa? Kuulostaa kamalalta tuollainen...

mutta huijaisin.



Eli jättäisin työpöydälle, jos huvittaisi häipyä vähäksi aikaa omille teille.



En kyllä usko, että mies rupeis mua vakoilemaan ja jos rupeis, niin kyllä vähän epäilyttäis oliskos avaruusoliot vaihtaneet sen vakoojaan ja kaapanneet mun oman miehen. Niin omituiselta tuo minusta vaikuttaisi.



Miks muuten niiden diabeetikkolasten vanhempien täytyy käyttää tuollaista? Eikö riitä, että tiedetään missä lapsi on? Eikö vanhemman voi vain tarvittaessa soittaa paikalle? En tajunnut tätäkään (ehkä olen yksinkertainen?).

Ei mun liikkeissä ole mitään salattavaa, tietää mies varmaan aika tarkkaan muutenkin missä olen (ei siksi että kyttäisi paljon, vaan siksi koska en käy paljon missään, jos kävisin niin se olisi jo mainitsemisen arvoista..)

15, ovatko miehen epäilyt olleet joskus aiheellisia, sinun tai aikaisemman kumppanin kanssa? Kuulostaa kamalalta tuollainen...

sieltä ne kumpuaa, ja mies tietää sen itsekin. Minä en ole koskaan antanut miehelle mitään syytä minkäänlaisiin epäilyihin, mutta kyllä se mies saa ne epäilynsä vedettyä vaikka siitä, ettei niihin ole mitään syytä - sehän voi johtua vaikkapa siitä, että olen vain niin hyvä peittelemään jälkiäni :) tällainenkin keskustelu on käyty, ja tähän pisteeseen minä totesin, että riittää, mä en suostu käsittelemään tätä mustasukkaisuus-teemaa enää muualla kuin parisuhdeterapeutin läsnäollessa. Siellä se mies sitten tajusi itsekin, että eihän siinä ole mitään järkeä, että joka ainoa katse, tervehdys ja käden liikautus sopivalla hetkellä on syy epäilyyn, tai jos syytä ei ole niin se johtuu vain siitä että toinen osaa peittää jälkensä. Mies tajusi itsekin, että hänen vaatimuksensa mun uskollisuuteni todistamisesta ovat mahdottomia ja täysin turhia, ja että tuolla käytöksellä hän ajaa mut pois.

Ei mikään minuuttiaikataulun kyttääminen ole meillä arkipäivää, vaan minä ihan itse kerron kyllä, mitä päiväni sisältävät, aamulla mitä aion tehdä tänään ja illalla mikä kaikki suunnitellusta toteutui ja mikä jäi toteutumatta. Suurimman osan ajasta mies osaa pitää mustasukkaisuutensa kurissa, joskus hän vain vitsailee siihen suuntaan (minä vain en oikein ymmärrä sen sortin huumoria), mutta kyllä niitä puuskia on edelleen. Jos miehellä on töissä tavallista rankempi jakso, joutuu tekemään pidempiä päiviä ja on väsyneempi (jolloin meidän seksielämä on suht laimeaa), miehellä on stressiä tms., niin mustasukkaisuus puskee pintaan. Lisäksi jokainen miehen tietoon tullut pettämisepäily tai -tapaus (esim. kaveri pettää vaimoaan tai toimistolla naiset miettivät, pettääköhän se ja se miestään) nostaa myös meillä kotona epäilyt ilmaan. Mutta on tämä vuosi vuodelta helpompaa, niin miehelle kuin mulle. Miehen on koko ajan helpompaa luottaa ja unohtaa epäilynsä, ja mä osaan ohittaa epäilyt enkä ota niitä enää henkilökohtaisina loukkauksina. Molemmat tiedetään ja ymmärretään syyt, ja suurimman osan ajasta mieskin muistaa, ettei niillä syillä oikeastaan ole mitään tekoa meidän parisuhteessa ja avioliitossa. Mutta kyllä mä silti koen, että edelleen joudun olemaan aika tarkkana siitä, missä menee mun yksityisyyden rajat, ja esim. päivän kulusta keskustellessa mun täytyy pitää huoli, että se oikeasti on keskustelu eikä kuulustelu.

- 15

vaikka ei minulla kyllä mitään salattavaa olisi.

Me tosin yleensä liikutaan yhdessä niiden gps:ien kanssa, mutta se on harrastukseen liittyvää. ;)



Olen kerran seurannut miestäni sen kanssa, mutta silloinkin se liittyi harrastukseen.

tosin siinä vaiheessa alkaisi kyllä huolestuttaa hänen mielenterveytensä, siis että miksi hän tarvitsee sellaista?

Ja jos seuraisi mua ilman lupaa, niin ilmoittaisi poliisille. Mulla on oikeus yksityisyyteen!!

voisin mä suostuakin, jos siinä olisi joku hyvä syy takana (kuten niillä diabeetikkolasten vanhemmilla). Eli periaatteesta en kieltäytyisi, mutta haluaisin kylla kuulla vankat perusteet (jotka liittyisivät siis jotenkin MINUN fyysiseen hyvinvointiini, ei miehen harhoihin tms.).

tuollaiset hankkia, ihan vaan huvin vuoksi. Tuskin miestäni kuitenkaan kiinnostais koko aikaa mun menemisiä kytätä. Tietää jo muutenkin että päivät tässä kotosalla - isovanhemmilla pyöritään.

en p:ttäkään liikauta täältä av:lta...

tuskin ehtii töissä kuitenkaan seurata missä liikun, vaikka olis mahdollistakin. Tietysti tuo olisi käytössä miehenkin kännykässä :)

Siis ehkä juuri joku sellainen, että olisi pelko, että saattaisin saada sairaskohtauksia ja minut sen takia pitäisi pystyä paikantamaan. Mutta muuten missään nimessä en. Oikeus yksityisyyteen on aivan valtavan suuri ja tärkeä oikeus ja siitä en luovu kuin todella korkeasta hinnasta (siis lähinnä, jos hengestä olisi kyse.)