Liikunta/urheilu raskauden ensimmäisellä kolmanneksella?

Kuten niin moni muukin juttu raskaudessa, niin tämäkin riippuu ihan älyttömän monesta asiasta.



Millainen sun pohjakunto on? Oletko ali-, normaali- vai ylipainoinen? Onko sinulla jotain sairauksia jotka voivat vaikeuttaa liikkumista? Miten paljon ja millä tavalla olet liikkunut ennen raskautta? Millainen olosi on nyt kun olet raskaana? Aiheuttaako liikkuminen kipua tai supistuksia? jne.jne.



Itse olen harrastanut monipuolista liikuntaa säännöllisesti ennen raskautta, ja jatkanut lähes samaan malliin raskaana ollessa. Noin 2 kertaa viikossa kuntosalia, bodypumpia, pilatesta, iaidoa (japanilaisia yksin tehtäviä miekkatekniikoita) tai kevyttä lenkkeilyä.



Joitain liikkeitä on joutunut vaihtamaan toisiin kun ovat akaneet tuntua pahalta (esim. mahallaan tehtävät selkälihasliikkeet) eikä salilla tietenkään ole mitkään maksimipainot. Sykeraja on hyvin henkilökohtainen, mutta itsellä raja asettuu jonnekin 160-165 paikkeille (sen jälkeen alkaa tuntua epämukavalta).



Mulla siis liikkumisesta on tullut hyvä olo enkä ole niitä hulluja himoliikkujia jotka änkeää lenkkipolulle vaikka väkisin, vauvasta viis :) Heti löysään jos (ja varmaan jossain vaiheessa kun) alkaa tuntua pahalta.



Mutta tämä oma raskaus onkin ollut erittäin helppo, en ole kärsinyt mistään pahoinvoinneista, kivuista tai säryistä.

Ei kannata alkaa miettimään sen enempää. Kaikki mitä jaksaa tehdä ja mikä tuntuu hyvältä kannattaa tehdä. Jos alat turhaan himmailemaan niin olet loppuraskaudesta huonossa kunnossa.



Itselle meinasi näin käydä. Sykeraja tulee vasta joskus rv 25 tienoilla, jolloin se on 140. Joten älä ihmeessä ala ylivarovaiseksi liikunnan suhteen.



Mä olen nyt rv 35 ja vieläkin liikun normaalisti. Ratsastuksen jätin pois, mutta lenkit, kuntosalin, uimisen ym olen jatkanut ihan normaalisti. Tietysti kuntosalilla teen ne liikkeet jotka pystyn, ja enimmäkseen vain aerobista treeniä että saa nesteet liikkelle ja pidettyä kuntoa yllä. Lumitöitä teen päivittäin ja ehkä vähän turhankin reippaasti. Mutta mikä tuntuu hyvältä on varmasti oikea tapa. Eli omaa kehoa kuunnellen !



Jennu rv 35

liikun normaalisti useita kertoja viikossa, lähinnä juoksen, käyn pilateksessa, kuntosalilla ja teen kotijumppaa. Olin suunnitellut tässä kolmannessa raskaudessa jatkavani kaikkea tätä ihan normaalisti, omaa kehoa kuitenkin kuunnellen. Vauhtilenkkejä en ajatellut enää tehdä, mutta peruskuntolenkkiä kylläkin. Sykerajat ovat hyvin yksilölliset, riippuu siitä missä aerobisen raja kulkee. Itselläni kohtalaisen korkealla.



Mutta, olen kertakaikkiaan ollut niin huonovointinen, että lenkille lähdettyäni olen oksentanut. iltaisin olen niin väsynyt, että pahoinvointi vaan yltyy, jos yritän liikkua reippaasti. Odotan, että tämä alun pahoinvointi loppuu, niin pääsen taas kunnolla liikkumaan.



Samoilla linjoilla kuitenkin olen, että kehoa kuunnellen kannattaa liikkua. Tehdä sitä mikä tuntuu hyvälle ja löysätä, jos alkaa tuntua pahalle. Kovia treenejä välttäisin, mutta aerobista kuntoa ylläpitävää liikuntaa suosisin.



minnis rv 9+4

Itse ole urheilullinen ihminen ja liikkunut koko ikäni. Kaksi loppuun mennyttä raskautta on takana ja nyt kolmas menossa. Jokaisessa olen joutunut miltei ekan kolmanneksen olemaan liikkumatta. Olen maannut kotona, syönyt ja oksentanut. Kunto on ollut tuon jakson jälkeen pohjalukemissa ja tunnin kävely on saanut jalat kipeäksi...saatika mikään rankempi. Kuitenkin olen joka raskaudessa pikku hiljaa kuntouttanut itseni ja sanoisinko kuukaudessa pahoinvoinnin loppumisen jälkeen olen ollut ihan täysillä mukana bodypumpissa, jumpissa, aerobicissä, pyöräillyt, rullaluistellut (ei tietysti kovin suotavaa raskaanaolevalle jos tasapainon kanssa ongelmaa ja muutenkin...suuri kaatumisriski) uinut yms. Itse en ole sykemittaria jaksanut pitää, koska kroppani kyllä ilmaisee minulle millon mennään liian kovaa. Nuo lajit mitä pystyy tekemään on niin yksilöllisiä...itse olen vetänyt kuntosalilla maastavetoja, kyykkyjä yms. ihan laskettuun aikaan asti, mutta minulla onkin lihaskunto ollut aina todella hyvä ja kroppa/selkä on etenkin tykännyt treenistä myös raskaana. Mitä itse olen joutunut jättämään pois on hyppiminen, juokseminen yms. kroppani ei vaan raskaana tykkää pomppimisesta, iskuista, tärähtelystä. Kehoitankin kaikkia kuuntelemaan omaa kroppaansa. Tekee sitä mikä tuntuu hyvältä ja lopettaa heti kaiken mikä tuntuu yhtään pahalta! Saman on minulle sanoneet asiantuntevat lekurit ja terveydenhuollon ammattilaiset. Itse olen treenannut lasketunajan jälkeenkin niin kauan kun on ollut synnytyksen vuoro :) Kaksi kympin lasta synnyttänyt, joista tosin molemmat kannattelivat itse päätään jo synnärillä :P Liekö tottuneet treenaamaan äidin tahdissa jo masussa :) Tälläkin hetkellä molemmat lapset todella liikunnallisia ja jänteviä lapsukaisia. Lihaskunto/kunto auttaa paljon synnytyksessäkin, kun jaksaa hoitaa homman paremmin loppuun asti :)



Liikunnallisia hetkiä kaikille! Nyt kannattaa nauttia auringonpaisteesta ja raittiista ilmasta!

Itse olisin varmasti urheillut ekan kolmanneksen aivan normaalisti, jos vaan en kuuluisi siihen prosenttiin joka halailee pönttöä koko alkuraskauden, eikä meinaa jaksaa kävellä/juosta edes pöntölle...ja huimaa, pyörryttää. Sikiö on kuitenkin niin loistavassa suojassa kohdussa, ettei liikunnalla sitä voi vahingoittaa. Erikseen on tietysti kovat iskut, potkut, kaatumiset yms riskijutut, jotka ei tee hyvää ihmiselle ilman raskauttakaan :) Jos sikiön kehityksessä jokin menee pieleen alussa, niin se ei varmasti ole liikunnalla aiheutettua, yleensä jokin on mennyt pieleen jo hedelmöityksessä tai sikiössä on jotain "vikaa". Sykkeiden nousulla ei ole merkitystä alkuraskaudessa ja loppuraskaudessakin tuo tarkoittaa sitä, ettei itseään pidä vetää aivan äärirajoille. Kroppa kyllä kertoo kun mennään liian kovaa! Ihan huoletta voit liikkua ja urheilla koko raskauden ajan! Kuuntele vain itseäsi ja kroppaasi!

Moikka! Oon itse vasta aivan ensimmäisen raskauden alkumetreillä, mutta pohtinut samaa asiaa kuin ketjun aloittajakin. Olen aktiivinen liikuja ja treenaaja, joten pohjakunto on hyvä. Normaalisti treenaan 3-5 krt vkossa, tämän päälle tulee koiran kanssa lenkkeily. Nyt plussaamisen jälkeen oon huomannut, että treenatessa väsyn todella helposti. Jaksan kyllä tehdä suht korkeallakin sykkeellä, mutta sykepiikistä palautumisessa kestää tavallista pidempään. Keho siis todellakin on alkanut kertoa, milloin mennään äärirajoilla. En ole tuntenut kipua tai heikotusta, vaan enemmänkin väsymystä ja voimattomuutta. Palautuminen treenin jälkeen on onneksi sujunut suht normaaliin tapaan. Kaksi kovaa treeniä olen plussaamisen jälkeen tehnyt ja kummankin jälkeen miettinyt, että joko a) otan jatkossa ko. tunneilla huomattavasti kevyemmin tai b) jätän ko. tunnit toistaiseksi väliin. Treenaamista aion jatkaa voinnin mukaan mahd. pitkälle, mutta jatkossa varmasti kevyemmät lajit kuten pilates ja kevyt kuntosaliharjoittelu tulee olemaan ykkös-vaihtoehtoja.



Tsemppiä odotukseen,

Janet rv 5+5

En ole ikinä ollut mikään himo liikkuja vaan pikkeminkin sellainen kausiurheilija. Tulee jaksoja jolloin innostun liikkumaan enemmän ja taas jaksoja jolloin en jaksa tehdä mitään. Rupesi vaan mietityttämään ollesani pitkästä aikaa pelaamaassa sulkapalloa että miten hyvää se mahtaa tehdä sikiölle. Pahalta se ei kuitenkaan kropassa tuntunut.

Mulla on aina ollut herkästi korkealle nouseva syke urheillessa, muttei kuitenkaan tunnu siltä että olisin äärirajoilla.

Mutta kiitos vastauksistanne, helpotti paljon. Mukavaa odotusta itse kullekkin.

Bri rv 6+1