Kamalin muistosi koululiikunnasta?

ja aina tunnit pidettiin niin pitkään, että tuli kiire seuraavalle tärkeämmälle tunnille.

luvassa piti olla aerobicciä, josta pidin kovasti.



Mutta tunnin alussa opettaja sanoikin, että pelataampa sittenkin lentopalloa.



Meillä pelattiin aina lentopalloa, jossa olin surkea ja joka oli tylsää ja inhottavaa.

ja kun jumppasalissa piti muka hypätä pukin yli.jäin aina siihen pukin päälle.mut yleensä kaikki oli niin vastenmielistä. joku koripalloki.hyh.

Minulla oli kuukautiset ja side verkkareissa. Se side oli vielä siirtynyt hieman eteenpäin ja siihen aikaan siteet ei todellakaan olleet huomaattomia ja vaan paksuja. Meidän piti tehdä silta! Side pulotti tietenkin verkkareiden läpi ja oli tosi noloa, kun toiset alko kuiskuttelemaan ja hihittelemään.

en ollut mikään urheilullinen tyyppi. Opekin oli tosi etäinen ja tympeä.

Erityisesti se, että tytöt ja pojat olivat samassa ryhmässä (ala-asteella)ja opekin oli mies. Kaikki tehtiin siis poikien ehdoilla. Itse olin pieni ja heiveröinen enkä pärjännyt missää lajissa. Inhosin liikuntaa ja vasta yli 3-kymppisenä olen alkanut pitämään liikunnasta.

Koululiikuntaa pyritään saamaan oppiaineeksi, jonka päätavoitteena olisi saada oppilas kiinnostumaan ja innostumaan liikunnasta. Valitettavasti käytäntö on monesti aivan muuta. Ehkäpä kaiken syynä on kuitenkin opetussuunitelma.

Käytiinköhän samaa koulua, kakkonen?

[/quote]

Meillä ilmeisesti kiteytyi kaikki kauheudet :-( 2

[/quote]

Oma ope kun palasi antoi taas liikunnasta 10

vaikka eivät mitään tunnilla tehneetkään. Ne jotka yrittivät ja rehkivät saivat 7. Pärstäkerroin peli oli ihan älytön pienellä paikkakunnalla. Lisäksi arvosana nousi, kun oli esittää merkkiverkkarit. Osoitti opettajan mielestä urheiluun panostamista. En ole katkera mutta kumminkin...

Siis olin unohtanut sisäliikuntavaatteet kotiin niin ekalla ja tokalla luokalla ala-asteella piti olla pelkissä pikkuhousuissa vaikka tytöt ja pojat olivat samassa ryhmässä.

kun oli jäänyt ulkoliikuntavaatteet kotiin ja oli hame päällä... Hävetysten hävetys.

Naitahan riittaa:



-Pakolliset hiihtokilpailut, olin aina viimenen

-Uintitunnit, jolloin piti uida 1000m kaksoistunnin aikana, olin aina viimesena altaassa kun muut oli jo mennyt ja opettaja huokaili altaan reunalla ja kysy kuinka paljon viela jaljella.

-3km holkkalenkki ja kun jaksoin sen ihmeen kaupalla holkata koko matkan, ope ei uskonut.

-telineliikunta



Hyvina muistoina sanoisin sen kun meilla oli joskus sijainen ja se vei meidat seinakiipeilemaan, oli sillon (n. 12v sitten) aivan uusinta uutta meidan kylilla, siita jopa innostuin. Eli vaikka on epaurheilullinen ja kompelo, niin kylla koululiikunnastakin voi innostua jos se ei oo vaan sita pakkopullaa kannustamattoman opettajan ohjauksessa.

Siis olin unohtanut sisäliikuntavaatteet kotiin niin ekalla ja tokalla luokalla ala-asteella piti olla pelkissä pikkuhousuissa vaikka tytöt ja pojat olivat samassa ryhmässä.

kun oli jäänyt ulkoliikuntavaatteet kotiin ja oli hame päällä... Hävetysten hävetys.

liksaopettaja PAKOTTI meidät astmaatikot juoksemaan rataa, kunnes yksi astmaatikko sai kohtauksen ja oksensi limaa, minä olin aivan henki hieverissä ja siihen aikaan mun ainoa astmalääke oli TABLETTI Salbuvent!! Opettaja ei uskonut, että saadaan kohtaus helteisellä säällä.. se oli aivan kamala kokemus. Mua pelotti se ope tosi paljon.

tyttöjen kuukautisista. Meillä oli uintia ja kuinkas sattuikaan et sen ikäisenä vuoto oli hieman epäsäännöllinen joten sattui sitten 2 uintia kuukaudes kun mulla oli vuoto. Ope ei uskonut, kun katsoi allakkaansa. Sanoin että tulee katsomaan sitten jos ei muuten usko... ei tullut.. :) Mutta se oli aivan kamalan noloa toisten läsnäollessa alkaa omasta vuodostaan selittämään!!

mitään ei koskaan opetettu kunnolla, on koululiikunnan huonoin muisto ja punainen lanka. Esimerkkinä vaikka hiihto; luulis että sellainen perustaito kuin suksien voitelu opetettais koulussa, mut ei. Seurauksena, että puolet luokasta hiihti joko hirveät lumipaukurat suksien pohjalla tai sitten sukset lipsuivat hirveästi, ja he vihaavat hiihtoa lopun elämänsä. Samoin useimmat pallopelit oli sellaisia, ettei sääntöjä koskaan opetettu oikein, siellä vaan mentiin ja melskattiin eikä mitään käsitystä siitä että mikä tän homman pointti on.



Tunneilla ei ollut minkäänlaista kuria, ne oli täyttä kaaosta aina. Jos joku oli seuran jäsen ja liikunnallinen, oli oikeastaan sama tekikö mitään vai soittiko vain suuta niille huonommille, kymppi tuli kuitenkin. Mä olin oikeastikin tosi kömpelö vaikka yritinkin, joten ymmärrän mistä se mun seiska tuli - mutta oli paljon muita, jotka oli parempia liikunnassa ja yritti tosissaan, ja silti heilläkin oli seiska. Sitä oli vähän hankala käsittää. Mä en mitenkään haluais ajatella, että liikunnanopettajat on jotenkin kypsymättömiä, turhautuneita ihmisiä jotka on kroonisesti pettyneitä työhönsä ja oppilaihinsa eivätkä nauti työstään ollenkaan, mut sellainen mun kokemus heistä on.

En ollut siinä edes kovin huono, mutta kun opettaja pelasi itse jossain naistenliigassa ja luokalla 5 kpl myös jossain nuorten sarjassa pelaavaa, niin olin tosi huono.



Opettaja kysyi aina tunnin alussa mitä tehtäisiin tänään. Nämä 5 tyttöä sitten kovalla äänellä huusivat että "LENTOPALLOA" ja sitä sitten pelattiin.



Mutta hehehe, kun oli sitten pakko opetussuunitelman mukaan tehdä muutakin, löin nämä lentopallotytöt laudalta telinevoimistelulla!! Samoin uinnissa olin huonojen ryhmässä paras :-DD



Oli se osittain aikamoista piinaa, ja tyhmää. Melkein tappoi innostukseni liikuntaa kohtaan.

Meillä myös oli AINA lentopalloa, koska ryhmässä oli pari hyvää lentopalloilijaa.Opettaja keskitti kaiken huomionsa noiden huippujen hiomiseen, meillä muilla ei oikeastaan ollut niin väliä. Joskus oli tunteja, että noi lentopalloilijat sai harjoitella kisoihin opettajan avustuksella ja meidät muut oli pistetty tekemään jotain ihan muuta. Mulla on paljon muistoja siitä että ollaan istuttu kavereiden kanssa jumppasalissa näytelmälavan reunalla, ja vaan juteltu se pari tuntia ja katsottu muitten peliä. Menihän ne tunnit niinkin, ei siinä mitään...siinä iässä taisin olla vaan tyytyväinen ettei mitään tarvinnut tehdä.;)

Käytiinköhän samaa koulua, kakkonen?

Meillä ilmeisesti kiteytyi kaikki kauheudet :-( 2

80-luvulla, niin mahdollisesti joo..

2

Olin aina se joka valittiin viimeisenä joukkueeseen. Kömpelönä inhosin telinevoimistelua kun en niitä temppuja osannut.

Huippu oli kun en taipunut johonkin liikkeeseen niin ope tuli ja väänti väkisin. Lisäksi salli suosikeiltaan väkivaltaisen käyttäytymisen meitä heikommin osaavia kohtaan. Olen tullut niin moneen kertaan tönityksi, tallotuksi, lyödyksi ja nipistellyksi liikkatunneilla ettei tosi.



Tämä oli arkea 80-luvulla Hollolan yläasteella.

pahiten jäi mieleen yksi inhoamani liikunnanopen kommentti. Olin hikari, joka halusi myös liikuntaan kiitettävän arvosanan. Harrastinkin kilpaurheilua. Tenniksessä olin kuitenkin surkea. Yritin kuitenkin aivan täysillä. Opettaja lannisti minut sanomalla "voisit edes yrittää". Ajattelin että kyllä minun pitää olla huono jos kerran näyttää siltä että en edes yritä. Kummasti voi tuo yksi lause muistua mieleen 20 vuoden päästä.



Liikunnassa meillä oli todella paljon inhoamani hiihtoa, pesäpalloa ja lentopalloa. Hyvin vähän mitään lempilajejani (joita olisi ollut useita). Liikuntatunnit olivat keskellä koulupäivää ja suihkuun ja vaatteidenvaihtoon pääsi vasta tunnin loppuessa normaaliin aikaan. Seuraava tunti saattoi sitten alkaa esim. 5 min päästä (meillä oli lyhyitä "luokanvaihtovälkkiä"). Seuraava ope sitten valitti että ei liikuntatunnilta tulo ole mikään syy myöhästyä kun suurin osa tytöistä oli myöhässä. Pojat pääsivät suihkuun varttia aiemmin.



Erityisen inhottavaksi lukion liikunnan tekivät "suositut" tytöt (=kanat) jotka kielsivät muita tulemasta pukuhuoneeseensa haisemaan.



Todella monta inhottavaa muistoa liittyy liikuntatunteihin. Juuri nuo alushousuissa urheilut ja joukkueenjohtajien valinnat ovat minullekin kovin tuttuja.