Onko muilla ongelmaa, että englanninkielellä

Yksi englanninkielisen kirjallisuuden häiritsevä tekijä on ne ylipitkät lauseet. Jatkuvasti mietin, että miksi ihmeessä tämän ja tämän lauseen pitää olla näin sairaan pitkä ilman pilkkuja ja pisteitä :-).

Minusta tuntuu juuri päinvastaiselta, eli itse suosin pitkiä virkkeitä ja polveilevia ajatuksia, enkä paljon viihdy sellaisen minä-Tarzan-sinä-Jane-tyyppisen proosan parissa, jota esim. Hotakainen harrastaa.

En minäkään liian lyhyistä lauseista tykkää. Härkönen on liian lyhyttä. Mutta en myöskään pidä liian pitkistä. Kirjallisuuden pitää olla kaunista!

Luen juuri lapsille Mustesydäntä, ja se on esimerkki siitä, millaista on hyvä kirjallisuus. Risto Räppääjää en suostu lukemaan, se ei ole kirjallisuutta.

No, kuten huomaatte, niin kirjallisuuden lukeminen on tällä hetkellä...hmmmm...ei-minusta-riippuvaista.

Yksi englanninkielisen kirjallisuuden häiritsevä tekijä on ne ylipitkät lauseet. Jatkuvasti mietin, että miksi ihmeessä tämän ja tämän lauseen pitää olla näin sairaan pitkä ilman pilkkuja ja pisteitä :-).

Minusta tuntuu juuri päinvastaiselta, eli itse suosin pitkiä virkkeitä ja polveilevia ajatuksia, enkä paljon viihdy sellaisen minä-Tarzan-sinä-Jane-tyyppisen proosan parissa, jota esim. Hotakainen harrastaa.

kielta puhuneilla on myos puutteita kulttuurin ymmartamisessa. Jossain lauseessa voidaan viitata sanalla tai kahdella johonkin menneeseen tapahtumaan ja sitten koko asia ei aukene.

suomi24:ssa joku 10v. USA:ssa asunut ei tiennyt ollenkaan mita elokuvan Hurt Locker nimi tarkoitti. Ei ollut koskaan kuullut ilmaisua.

Siis jos kyse siitä, että luenko alunperin englanniksi kirjoitettua kirjaa vai suomenkielistä käännöstä. Käännöksen lukeminen on yleensä rasittavaa ja luen paljon mieluummin englanniksi. Suomeksi luen vain suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Olen asunut englannissa vuoden ja käytän kieltä aktiivisesti, joten se on minulle tärkeä kieli.

aina heti enkuksi, mutta olen aina halunnut lukea ne myös suomeksi. Syy on vain se, että omalla äidinkielellä nyansseista nauttii enemmän. Sama myös Austenin kanssa. Ja luulen osaavani englantia...tai sitten en.

Opiskeluaikana puolet tenttikirjoista oli englanniksi. Ja tulihan ne luettua. Olen viisi vuotta asunut ulkomailla ja käyttökieleni oli englanti. Olin osan aikaa brittifirmassa töissä, brittien keskuudessa. Tämä siis pohjustuksena siihen, että englanninkielen taitoni on riittävän hyvä. Mutta en tykkää lukea englanniksi. Se ei tuota ollenkaan samanalaista MIELIHYVÄÄ kuin suomenkielinen kirjallisuus. En koskaan uppoudu englanninkieliseen maailmaan, vaan luen sitä jotenkin ulkokohtaiseksi. Mikä lie syynä...

Vaikea naista kiidtella mista pitaa, jokaisella omat mielipiteensa.

-15 vuotta Englannissa asunut

tai hae kirjallisuudesta suuria aistillisia nautintoja. Pikemminkin etsin viihdettä, mukavaa ajankulua ja vähän hauskuuttakin. Siinä on oikeastaan ihan yksi lysti, lukeeko äidinkielellään vai ei. Varmaan enemmän eroa, jos lukisi jotain parempaa kirjallisuutta.

Silläkin alalla on neroja ja muita. Esimerkiksi Toni Morrisonia ei mielestäni ole suomennettu niin hyvin, että lukisin mieluummin suomeksi. Colettea on suomennettu useammankin henkilön toimesta ja joskus tullut vastaan ihan karmeaa tavaraa, huh huh. Mutta sitten tämä John Irvingin vakisuomentaja Kristiina Rikman, hän on niin nero, että luen paljon mieluummin suomeksi kuin englanniksi.