Onko muilla ongelmaa, että englanninkielellä

t.ap

on päinvastoin eli alkuperäiskielellä saan kirjoista enemmän irti koska ne ovat täydellisen autenttisia...tosin luen vain saksan- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta...

olen lukenut paljon englannin kielistä aika kevyttä kirjallisuutta, englanniksi tuntuvat olevan parempia kuin suomeksi

ei ole samalla lailla tunnekieli

Mulla aina kestää muutaman sivun verran ennen kuin saan aivoni "käännettyä englannille" ja sitten vasta lukemisesta voi tulla elämys ja siihen pääsee uppoutumaan. Jos olen lukenut useita englanninkielisiä peräkkäin, niin uuden aloitus on aina tuntunut helpommalle.

Mutta onhan se ymmärrettävää että ei-äidinkieli ei tunnu samalta, tiettyjä vivahteita jää ymmärtämättä jne,

Luen suomen lisäksi sujuvasti muutamalla kielellä, ja kaikkien kirjojen kanssa vollotan yhtä lailla :)

ja yleensä ihan parasta mitä kirjoitetaan englanniksi. Edellisen kerran kun yritin lukea jotain suomeksi, se ei vaikuttanut kovin hyvältä kirjalta, vaikka kirjailija oli kuuluisa ja teos palkittu.

eli englanniksi moni teos tuntuu koskettavammalta kuin suomeksi ja menen siihen enemmän mukaan.



Olen päätellyt, että saattaa johtua siitä, että englanniksi lukee hitaammin ja tarkemmin, suomeksi saattaa välillä ahmien "skannata" tekstiä eikä keskity niin tarkasti.

kirjoitetut ovat lähes poikkeuksetta parempia kuin käännökset.



Tämä pätee niin englannin- kuin suomenkielisiin kirjoihin. Kaikenlaiset sanaleikit ja nyanssit ovat vaikeita käännettäviä ja vaikuttavat väistämättä lukunautintoon.

luettuna kirjat eivät oikein tunnu miltään? Olen intohimoinen lukija ja nyt muutaman engalnninkielisen kirjan luettuani todennut, ettei ne kirjat oikein tarjoa elämyksiä, mitä koen suomenkielellä luettuna.

Musta taas on pääsääntöisesti nykyään raskasta lukea suomalaista kirjallisuutta. Ilmeisesti englanti ei ole sinulle kuitenkaan niin kovin vahva kieli, vaikka sitä periaatteessa ymmärrätkin.

T: ulkomailla v:sta 1991

Opiskeluaikana puolet tenttikirjoista oli englanniksi. Ja tulihan ne luettua. Olen viisi vuotta asunut ulkomailla ja käyttökieleni oli englanti. Olin osan aikaa brittifirmassa töissä, brittien keskuudessa.

Tämä siis pohjustuksena siihen, että englanninkielen taitoni on riittävän hyvä.



Mutta en tykkää lukea englanniksi. Se ei tuota ollenkaan samanalaista MIELIHYVÄÄ kuin suomenkielinen kirjallisuus. En koskaan uppoudu englanninkieliseen maailmaan, vaan luen sitä jotenkin ulkokohtaiseksi.

Mikä lie syynä...

Mutta täytyy hallita toinen kieli todella hyvin, siis niin, että pystyy ajattelemaan tällä kielellä myös sujuvasti. Jos näin ei ole, niin vaikka kieltä ymmärtäisikin, se ei anna samanlaisia elämyksiä kuin paremmin ymmärretyllä kielellä luettu kirja.

olen lukenut paljon englannin kielistä aika kevyttä kirjallisuutta, englanniksi tuntuvat olevan parempia kuin suomeksi

Olen siirtynyt lukemaan pelkästään englanniksi, suomennokset tuntuvat jotenkin tökeröiltä.

Niinä vuosina, kun asuin ulkomailla, niin näin unenikin englanniksi.

Lisään vielä kielitaitooni sellaisen olennaisen seikan, että olen opettaja ja opetan englanninkielellä.

SILTI en saa sitä uppoutumista. Vai olenko vain yrittänyt lukea englanniksi väärää kirjallisuutta? Sellaista, johon en uppoutuisi edes suomenkielisenä käännöksenäkään?

Mutta täytyy hallita toinen kieli todella hyvin, siis niin, että pystyy ajattelemaan tällä kielellä myös sujuvasti. Jos näin ei ole, niin vaikka kieltä ymmärtäisikin, se ei anna samanlaisia elämyksiä kuin paremmin ymmärretyllä kielellä luettu kirja.

Osaat varmasti Englannin hyvin, mutta ehket kuitenkaan niin hyvin kuin Suomea. Olen itse asunut Englannissa 15v ja viiden vuoden jälkeen ei ollut läheskään samanlaista tuntua kieleen kuin nyt, vaikka se hyvin sujui silloinkin. Ja jos käytit vielä englantia jossain muussa maassa kuin Englannissa, niin not the same.

Osaat varmasti Englannin hyvin, mutta ehket kuitenkaan niin hyvin kuin Suomea. Olen itse asunut Englannissa 15v ja viiden vuoden jälkeen ei ollut läheskään samanlaista tuntua kieleen kuin nyt, vaikka se hyvin sujui silloinkin. Ja jos käytit vielä englantia jossain muussa maassa kuin Englannissa, niin not the same.

Olen lukenut Toni Morrisonia viime aikoina, ja se ei oikein iske alkuperäiskielellä. Arvelen sen johtuvan siitä että tuo black American skene ei oikein ole omaa alaani, vaikka Morrisonin kieli toki kaunista onkin.



Toisaalta kun kulttuuri- ja tyylivariantti on kohdallaan, englanninkielinen nykykirjallisuus on minusta hyvinkin koskettavaa.

Varmaan riippuu siitäkin, että miten englantia käyttää. Jos englanti on vain työ- ja asiointikieli, niin se ei ehkä "taivu" kaunokirjallisuuteen samalla lailla.



Mieheni on britti, joten meillä on ollut kotikielenä englanti kohta 15 vuotta. Mä luen englanniksi ne kirjat, jotka on alunperin englanniksi kirjoitettu. Suomennoksissa, hyvissäkin sellaisissa, alan usein miettimään miten jokin asia on ilmaistu alkuperäkielellä.

Muun kielisen käännöskirjallisuuden kanssa mulla ei ole ongelmia, voin siis ihan huoletta lukea vaikka saksasta käännettyä.

En väitäkään osaavani englantia täydellisesti. Se ei missään tapauksessa ole äidinkieleni. Annoin vain nuo perustelut, että ymmärrän kieltä hyvin, sanavarastoni on laaja - eli kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi kirjoitettua tekstiä.

Yksi englanninkielisen kirjallisuuden häiritsevä tekijä on ne ylipitkät lauseet. Jatkuvasti mietin, että miksi ihmeessä tämän ja tämän lauseen pitää olla näin sairaan pitkä ilman pilkkuja ja pisteitä :-). Mutta tätä samaa teen suomenkieliselle kirjallisuudelle, eli kirjoitan sitä jatkuvasti uusiksi, kun luen :-).

Eli näin.. olen liian analyyttinen voidakseni uppoutua...

Osaat varmasti Englannin hyvin, mutta ehket kuitenkaan niin hyvin kuin Suomea. Olen itse asunut Englannissa 15v ja viiden vuoden jälkeen ei ollut läheskään samanlaista tuntua kieleen kuin nyt, vaikka se hyvin sujui silloinkin. Ja jos käytit vielä englantia jossain muussa maassa kuin Englannissa, niin not the same.