Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva isälle heti syntymän jälkeen...?
11.03.2010 |
Ihan alkuun totean, etten ole varsinaisesti vauvaani hylkäämässä, mutta tilanteemme on hieman erikoinen. Olen raskaana ja laskettuun aikaan on aikaa 3kk.
Minä kuitenkin joudun heti synnytyksen jälkeen leikkaukseen, jonka jälkeen olen pitkään sairaalassa ja siitä on myös pitkä toipumisaika enkä kykene hoitamaan alkuun vauvaa ollenkaan ja sen jälkeenkin pikkuhiljaa voin alkaa hoitaa enemmän oman vointini mukaan tietysti.
Emme asu lapsen isän kanssa yhdessä (raskaus sai alkunsa yhden yön jutusta), mutta tunnen tiedän tämän miehen muuta kautta ja hän on yh-isä ja hänellä on kaksi lasta edellisestä liitostaan. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että meistä tulisi koskaan pari. Tämä mies on vielä kotona nuorimman lapsensa kanssa ja on keskusteltu, että hän voisi hoitaa vauvaa alkuun ja saisin sitten pikkuhiljaa alkaa hoitaa vauvaa kunhan siihen voinniltani kykenen.
Toinen vaihtoehto olisi tietysti lastenhoitaja, että hän hoitaisi vauvaa, mutta kumpi sitten olisi järkevää. Lastenhoitaja on kyllä jo katsottu valmiiksi, koska sitä tulen tarvitsemaan joka tapauksessa siinä vaiheessa kun kotiudun ja ainakin välillä tuo lastenhoitaja pitää luultavasti vauvaa, että pieni tottuu hoitajaan.
Kommentit (48)
En ole itse pystynyt imettämään yhtäkään 3 lapsestamme (joo, olisin kyllä halunnut) ja huomasin, että miehen kanssa kelvataan (tietenkin) tasavertaisesti kullekin vauvalle.
Ei äiti ole ykkönen. Tosin kuka tahansa voisi olla vara"äitinä", kunhan pitää vauvasta oikeasti, haluaa antaa läheisyyttä ja sitä maitopulloa yötä päivää.
toivon, että isä teidän tilanteessa haluaa ja jaksaa tuon paikan ottaa ja tsemppiä sinulle tylsään tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yksin sairaalassa synnyttäneenä, vauva kaukana, kipuja tms leikkauksen jälkeen. Jos olisin tilanteessasi, pitäisin pienen nyytin sairaalassa. En kykenisi eroamaan vauvasta. Ekaa odottaessani olisin ajatellut samoin kuin sinä (eli rationaalisesti), mutta kun olen kerran synnyttänyt, elämäni on mullistunut aivan toisenlaiseksi.
Luulisi, että ne sairaalassa voivat todella järjestää lapsen hoidon niin, että pystyt nauttimaan pienestäsi ja myös sairastamaankin. Kotiinkin sinun pitäisi saada koko aikainen apu sosiaalitoimen kautta.
Isä on hyvä vaihtoehto, jos luotat mieheen. Mies ei välttämättä osaa kommunikoida lapsen kanssa kuten nainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mieheni on hyvä isä, mutta en jättäisi vauvaa edes hänelle pitkäksi aikaa.
Tsemppiä ja onnea matkaan.
edessä vaikea leikkaus. Jos isä olisi lastenhoidossa ensikertalainen, niin voisi tulla rankkaaa, mutta jos isällä kerran kokemusta jo toisistakin lapsista, niin mikä ettei. Toivottavasti myös isovanhemmat ovat kuvioissa mukana.
Siis yksin sairaalassa synnyttäneenä, vauva kaukana, kipuja tms leikkauksen jälkeen. Jos olisin tilanteessasi, pitäisin pienen nyytin sairaalassa. En kykenisi eroamaan vauvasta. Ekaa odottaessani olisin ajatellut samoin kuin sinä (eli rationaalisesti), mutta kun olen kerran synnyttänyt, elämäni on mullistunut aivan toisenlaiseksi.
Luulisi, että ne sairaalassa voivat todella järjestää lapsen hoidon niin, että pystyt nauttimaan pienestäsi ja myös sairastamaankin. Kotiinkin sinun pitäisi saada koko aikainen apu sosiaalitoimen kautta.
Isä on hyvä vaihtoehto, jos luotat mieheen. Mies ei välttämättä osaa kommunikoida lapsen kanssa kuten nainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mieheni on hyvä isä, mutta en jättäisi vauvaa edes hänelle pitkäksi aikaa.
Tsemppiä ja onnea matkaan.
Tuossa tilanteessa en vakavasti edes harkitsisi muuta. Jos isä on kerran "kunnon mies" ja jo nyt hyvä huoltaja lapsilleen, niin toki hän on parempi vaihtoehto, kuin vieras hoitaja. Isä haluaa kuitenkin muodostaa pysyvän tunnesiteen lapseen, lapsi on hänen lapsensa aina, vaikka äiti myöhemmin ottaisikin päävastuun. Vieras hoitaja olisi vain hoitaja, joka toki varmasti kiintyisi vauvaan, mutta ei kuitenkaan olisi sitoutumassa tähän loppuelämäkseen. Ei suhtautuminen hoitolapseen ole ikinä sama kuin omaan.
Lisäksi lapsen kannalta olisi mielestäni aika kamalaa, että häntä alkuun hoitanut hoitaja katoaisi elämästä. Isä sen sijaan jää pysyväksi osaksi ja lapsi saa jatkaa vauva-aikana alkanutta suhdetta ja kasvattaa tunnesidettä isäänsä aina. Hoitajan panoksen olisi kai tarkoitus hiipua ja loppua. Tästä voisi tulla vauvalle aika iso "kriisi" ja hylkäämiskokemus.
Niin ja sitten vielä sisarukset. Vauvallahan on isän luona isosisaruksia :) Mikä ihana ilo ja rikkaus noille lapsille päästä tutustumaan vauvasisarukseen heti alussa, ottavat varmasti myöhemminkin vauvan eri tavalla osaksi sydämiään ja elämiään kuin jos isä tapaisi vauvaa harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sitä leikkausta voisi siirtää vaikka puolen vuoden päähän synnytyksestä? Vai onko tuo oma halusi heti perään leikata?
Itse en kyllä haluaisi heti suoraan jäädä vaan olisin hetken vauvan kanssa kotona, että pääsisi elämän alkuun ja voisi imettää hetken, jotta saisi vasta-aineita.
Edes elinsiirron jälkeen ei siskoni ollut läheskään niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes elinsiirron jälkeen ei siskoni ollut läheskään niin kauan.
ja vielä n. 3viikkoa meni kotona niin, etten saanut/pystynyt nostamaan juuri mitään ja sen jälkeen sai vähitellen alkaa tekemään normaaleja asioita, mutta kipujen takia se oli todella hidasta.
Eikö sitä leikkausta voisi siirtää vaikka puolen vuoden päähän synnytyksestä? Vai onko tuo oma halusi heti perään leikata? Itse en kyllä haluaisi heti suoraan jäädä vaan olisin hetken vauvan kanssa kotona, että pääsisi elämän alkuun ja voisi imettää hetken, jotta saisi vasta-aineita.
Eli varmaan leikkauksen ajankohdalle on painavat syyt. Mutta jos valita voi, niin itse kyllä mieluummin menisin leikkaukseen heti vauvan synnyttyä kuin vähän myöhemmin. Jos lapsi asuu ensimmaiset 6kk äidin kanssa ja vaikka isä olisi aktiivisesti hoidossa mukanakin, niin kyllä lähihoitajan vaihtuminen on iso muutos puolivuotiaalle vauvalle. Äitihän olisi silloin sairaalassa ja toipumassa, joten katoasi kuvasta aika totaalisesti - vauvan näkökulmasta katsottuna. Ei vauva ymmärrä sairaalavierailuja.
Periaatteessa sama (lähihoitajan muutos) on edessä, jos vauva ensin isällä ja sitten äidillä, mutta silloin muutos mahdollista tehdä paljon rauhallisemmin, eikä isän tarvitse "kadota" kuvioista vaan voi olla edelleen aktiivisesti vauvan elämässä mukana.
Joku tuossa otti jo puheeksi tuon huoltajuusasia... Turha tietysti nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole, mutta kannattaisi varmaan keskustella jonkun "virallisen" tahon kanssa järjestelystä ja tehdä siitä ihan kirjallinen suunnitelma. JOS sattuisi niin, ettette jostain syystä lapsen isän kanssa olekaan myöhemmin hyvissä väleissä, niin ei erikoisesta tilanteestanne kukaan voisi vetää vääriä johtopäätöksiä (et halunnut hoitaa lasta jne..) Paras kuitenkin pelata varman päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaikuttaa hyvältä. Ja sinä vaikutat lapsesi parasta ajattelevalta äidiltä.On tottunut hoitamaan lapsia ja vauvoja. Vauva saa tutustua sisaruksiinsa ja isäänsä. Kun isä ottaa tärkeän roolin varhaisvaiheessa, niin varmasti jakaa vanhemmuutta myöhemminkin. Vaikka sen lapsenhoitajan myöhemmin saat, niin anna suhteen jatkua isään ja sisaruksiin syvällä intensiteetillä.
Varmasti sinulla on ikäväkin vauvaasi sairaalassa ollessasi, mutta keskity omaan hyvinvointiisi ja paranemiseesi.
Tehkää alustavat paperit etukäteen, jos se on mahdollista.
Aikamoinen soppa! Mitenköhän tähän on edes päädytty? Mäkin mietin, että mikä leikkaus vaatii noin pitkän ajan ja toiseksi, että miksi ap on hankkiutunut tilanteessaan raskaaksi??
Kyllä jatkossa varmaan se isähenkilö miettii tarkemmin mihin munansa lykkää, kun koko ajan hälle vaan pukataan vauvoja :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette ne paperit ja vauva isällä kunnes jaksat hoitaa.
Mitä vain voi tapahtua. Kakkonenkin voi jäädä auton alle synnytyksen jälkeen tai sairastua vakavsati.
Kysyisinkin mitä kakkonen tekisi sitten? Otetaan huomioon, että olisit yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole täysin varma, ellet sitä tiennyt.
Leikkaukseni on minusta tässä sivuseikka enkä halua täällä muutenkaan koko elämääni alkaa ruotimaan. Kyseessä kuitenkin iso operaatio, josta voi toipua hyvin ja nopeasti, mutta on myös mahdollista, että toipuminen sujuu hitaammin. Aiemmista leikkauksista olen toipunut huonosti/hitaasti, joten pahoin pelkään että niin käy nytkin, mutta etukäteen ei voi tietää.
ap
Aikamoinen soppa! Mitenköhän tähän on edes päädytty? Mäkin mietin, että mikä leikkaus vaatii noin pitkän ajan ja toiseksi, että miksi ap on hankkiutunut tilanteessaan raskaaksi??
Kyllä jatkossa varmaan se isähenkilö miettii tarkemmin mihin munansa lykkää, kun koko ajan hälle vaan pukataan vauvoja :DD
äiti voi tarvita jo leikkauksen raskausaikana, mutta sitä ei voida tehdä. Leikkaus tehdään sitten heti synnytyksen jälkeen.
Näin esim. syöpä hoidot.
Äitini oli sepelvaltimo leikkauksessa ja kyllä se oli rankka juttu.
T.38
Kait nyt ap tietää sen, että joutuu olemaan sairaalassa sen mitä joutuu.
Vahinko vaan, että jonkun ajatus ei riitä sille tasolle. Kertoo kyllä älyn puutteesta.
Siis yksin sairaalassa synnyttäneenä, vauva kaukana, kipuja tms leikkauksen jälkeen. Jos olisin tilanteessasi, pitäisin pienen nyytin sairaalassa. En kykenisi eroamaan vauvasta. Ekaa odottaessani olisin ajatellut samoin kuin sinä (eli rationaalisesti), mutta kun olen kerran synnyttänyt, elämäni on mullistunut aivan toisenlaiseksi. Luulisi, että ne sairaalassa voivat todella järjestää lapsen hoidon niin, että pystyt nauttimaan pienestäsi ja myös sairastamaankin. Kotiinkin sinun pitäisi saada koko aikainen apu sosiaalitoimen kautta. Isä on hyvä vaihtoehto, jos luotat mieheen. Mies ei välttämättä osaa kommunikoida lapsen kanssa kuten nainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mieheni on hyvä isä, mutta en jättäisi vauvaa edes hänelle pitkäksi aikaa. Tsemppiä ja onnea matkaan.
Ja sitten ihmetellään miksi jotkut isät löytävät uuden naisen ja jättävät perheensä. Kuka nyt kotiin jäisi jos vaimo on ylikiinni lapsessa ja viestittää koko ajan miehelleen ettei tähän luota. Ja voisit sitten samalla liittää julkaistua tutkittua tietoa siitä, miten miehien kyky kommunikoida laspen kanssa on rajoittuneempaa kuin naisen.
Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, johon voi kiintyä. Sairaala ei ole mikään lapsen paikka vaihtuvine hoitajineen enkä naisena käsitä mitä on kommunikaatio jonka vain nainen osaa.
Eikö sitä leikkausta voisi siirtää vaikka puolen vuoden päähän synnytyksestä? Vai onko tuo oma halusi heti perään leikata? Itse en kyllä haluaisi heti suoraan jäädä vaan olisin hetken vauvan kanssa kotona, että pääsisi elämän alkuun ja voisi imettää hetken, jotta saisi vasta-aineita.
henkisesti jos ensin kiintyy johonkin, sitten toiseen ja taas uudelleen tulee vaihto.
Aikamoinen soppa! Mitenköhän tähän on edes päädytty? Mäkin mietin, että mikä leikkaus vaatii noin pitkän ajan ja toiseksi, että miksi ap on hankkiutunut tilanteessaan raskaaksi?? Kyllä jatkossa varmaan se isähenkilö miettii tarkemmin mihin munansa lykkää, kun koko ajan hälle vaan pukataan vauvoja :DD
Isälle minäkin lapsen laittaisin hoitoon, mutta kuten todettu on, paperit kannattaa tehdä.
Muutamien kommentit on ihan pelkkään P***kaa! Itse sain tosi kamalat komplikaatiot synnytyksen jälkeen, olin teholla muutaman päivän. Lapsi oli silloin vauvalassa osan aikaa, koska isää tarvittiin kotona esikoisen kanssa, mutta aina kun mies pystyi hän oli sairaalassa vauvaa hoitamassa.
Olin sairaalassa melkein 3 viikkoa. Olisiko lapsen ollut parempi sairaanhoitajien huostassa vai isänsä kanssa? Kummallista että tällaista tarvitsee edes miettiä!
Alue: Aihe vapaa
Isä ei ole ole "hyvä vaihtoehto" vaan lapsen toinen vanhempi, jota ilman lasta ei olisi olemassa.