Vauva isälle heti syntymän jälkeen...?

Leikkausta ei ole mahdollista enää siirtää. Leikkausken piti olla jo aiemmin, mutta sitä siirrettiin raskauteni takia. Aika oli jo sovittuna leikkaukseen, nyt se tehdään synnytyksen jälkeen. Päätös ei ole minun vallassani vaan lääkärien enkä alansa parhaiden lääkäreiden päätöksiä kyseenalaistamaan ja leikkimään hengelläni.

Niin ja sinulle joka epäilit, että isä hakee lähivanhemmuutta tämän perusteella niin tämän olen itsekin jo ajatellut ja tuosta mennään tekemään viralliset paperit, jos/kun päädyn siihen, että vauva on isänsä kanssa sen ajan kun olen sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen vähitellen alan hoitaa pientä vointini sallimissa rajoissa.

ap

Eikö sitä leikkausta voisi siirtää vaikka puolen vuoden päähän synnytyksestä? Vai onko tuo oma halusi heti perään leikata?

Itse en kyllä haluaisi heti suoraan jäädä vaan olisin hetken vauvan kanssa kotona, että pääsisi elämän alkuun ja voisi imettää hetken, jotta saisi vasta-aineita.

onnea sulle :)

haluaako hän ryhtyä tähän. Eikö sinulla ole omia vanhempia/sukulaisia jotka voisivat auttaa?

Jos lapsella on isä, joka haluaa osallistua ja pystyy osallistumaan, niin miksi ihmeessä valitsisit mieluummin ulkopuolisen hoitajan?

Toisiko mies kuitenkin vauvaa sairaalaan sun luo käymään?

Oletko kipee päästäs? Äiti onmenossa leikkaukseen EIKÄ pysty hoitamaan lastaan. Ai niin mut kunnon äiti vaikka kuolee ennemmin ku "hylkää" lapsen ISÄLLEEN. VITTU mitä porukkaa täällä pyörii.

Siis mitä tarkoitat??

Leikkaukseen voisi joutua kuka tahansa ydinperheen äitikin.

Jos lapsella on isä, joka haluaa osallistua ja pystyy osallistumaan, niin miksi ihmeessä valitsisit mieluummin ulkopuolisen hoitajan?

Vaikka te ette olisikaan miehen kanssa pari, niin isä ja lapsi ovat :)

Ikävää että sinulla on noin vaikea terveystilanne, tsemppiä ja onnea vauvasta!

iinä se on varhainen vuorovaikutus ja lapsentahtinen hoito arvossaan -- onnea sulle :)

Olipas törkeä kommentti. Aloittajan tilanne ei taida olla tavanomainen, jotta sitä voisi lähteä arvostelemaan. Eikö isä pysty mielestäsi tarjoamaan vuorovaikutusta ja lapsentahtista hoitoa? Parempi lapsen olla viikkoja (?) sairaalassa äidin kanssa, mahdollisesti pitkän leikkauksen, heräämisen ja pahimpien toipumispäivien ajan vaihtuvien hoitajien hoidettavana, niin että käydään äidille näyttämässä välillä. Joopa joo.

Aloittajalle, jos isä voi vauvan ottaa luokseen ja pystyy vielä käymään hänen kanssaan sairaalassa, niin se vaikuttaa parhaalta järjestelyltä. Miten se sinun osallistuminen vointisi mukaan sitten myöhemmin toteutettaisiin? Toisiko isä vauvaa vähitellen pidemmiksi ajoiksi luoksesi vai miten?

Eihän tilanne (äiti jää hoidettavaksi sairaalaan ja lapsi kotiutetaan) ole teidän tapauksessa vauvan kannalta juuri mitenkään poikkeava siitä, jos sama kävisi yhdessä asuvalle pariskunnalle. Silloin olisi ihan selvä, että lapsi lähtee isän kanssa kotiin, kotiin tulevasta hoitajasta olisi puhetta ainoastaan jos isä tarvitsee arjen pyörittämiseen (esim. vanhempien lasten takia) apua tai ei voi olla pois töistä tms. Voihan tässäkin tapauksessa olla hyvä ratkaisu, että on joku säännöllisesti käyvä hoitaja isän apuna, jos isä haluaa ja on taloudellisesti mahdollista. Moni äitikin toivoisi vastasyntyneen kanssa jonkun vähän siivoilemaan, auttamaan vauvan kanssa tai vahtimaan vanhempia lapsia, miksei isäkin siis. Myöhemmin sama hoitaja voisi tulla äidin luokse auttamaan vauvan hoidossa.

jos isä on halukas olemaan lapselle täyspainoisesti isä, ja olemaan lapsen elämässä, niin parempi olisi isän kanssa kuin hoitajan. Toki isäkin varmasti kaipaa apua, eli lastenhoitaja voisi olla mukana jollain tapaa vauvan elämässä alusta asti,ja kunhan vauva on enemmän kanssasi sama hoitaja olisi sitten jo vauvalle tuttu. Mutta onhan isä yhtälailla lapsen vanhempi kuin äitikin, eli siinä mielessä isä olisi minusta parempi vaihtoehto, jos vaan isä kykenee hoitamaan vauvaa, tässä tapauksessa kuulostaa sille, että pystyy, koska on kuitenkin täysipainoisesti isä edellisille lapsilleen.



Jaksamista ja onnea sinulle elämään.

ja sitten myöhemmin luultavasti niin, että mies tuo vauvan luokseni joksikin aikaa ja siitä edetään vähitellen miten vointini sen sitten sallii. Tiedän/uskon, että lapsen isä kyllä pystyy vauvan hoitamaan siinä missä minäkin, koska on nuorimman lapsensa hoitanut yksin 1kk ikäisestä alkaen.

Minusta tuo tuntui järkevältä vaihtoehdolta, että isä hoitaisi vauvaa alkuun, koska on siihen halukas ja minä sitten vointini mukaan, mutta osa tutuista on kummastelleet, että edes harkitsen sitä. Heistä olisi paljon parempi, jos vauvaa hoitaisi hoitaja ja siis ennen kaikkea nainen, tämän kuvan olen heidän puheistaan saanut.

Sukua ei pahemmin ole täällä suunnalla missä asun ja isäni on saattohoidossa ja äitini kuoli 10v sitten, heistä ei ole apua kummastakaan.

Kakkoselle. Oisko sinusta sitten parempi, että vauva olisi mahdollisesti jopa 1-2kk sairaalassa jatkuvasti vaihtuvien hoitajien kanssa? Minulle kerrottiin tuostakin mahdollisuudesta, mutta sanoivat suoraan, että olisi vauvan kannalta parempi, ettei pieni joutuisi olemaan sairaalassa.

AP

iinä se on varhainen vuorovaikutus ja lapsentahtinen hoito arvossaan -- onnea sulle :)

Olipas törkeä kommentti. Aloittajan tilanne ei taida olla tavanomainen, jotta sitä voisi lähteä arvostelemaan. Eikö isä pysty mielestäsi tarjoamaan vuorovaikutusta ja lapsentahtista hoitoa? Parempi lapsen olla viikkoja (?) sairaalassa äidin kanssa, mahdollisesti pitkän leikkauksen, heräämisen ja pahimpien toipumispäivien ajan vaihtuvien hoitajien hoidettavana, niin että käydään äidille näyttämässä välillä. Joopa joo.

Aloittajalle, jos isä voi vauvan ottaa luokseen ja pystyy vielä käymään hänen kanssaan sairaalassa, niin se vaikuttaa parhaalta järjestelyltä. Miten se sinun osallistuminen vointisi mukaan sitten myöhemmin toteutettaisiin? Toisiko isä vauvaa vähitellen pidemmiksi ajoiksi luoksesi vai miten?

vauva oppii samalla tuntemaan myös sisaruksensa!

Varhainen vuorovaikutus isän kanssa on AIVAN yhtä tärkeää kuin äidin kanssa ja isommat sisaruksetkin tulevat vauvalle tuoksuineen ja äänineen heti tutuiksi.



Erittäin hyvä, että olette vauvan isän kanssa väleissä niin, että lapsi pääsee osalliseksi molemmista vanhemmistaan.



Lastenhoitajaa voitte käyttää myös silloin tällöin vauvan vielä ollessa isällään, jotta hänkin tulisi tutuksi ennen kotiutumistasi.



Kakkoselle: teknisesti ehkä osaat lukea mutta ymmärrätkö lukemaasi? Kaikenlaista väkeä sitä maailmaan mahtuukin.



T: neljän äiti

Meillä esikoinen sai alkunsa yhden illan jutusta ja meilläkin alkuun tuntui, ettei meistä koskaan tule paria. Isä halusi kuitenkin osallistua lapsen elämään ja pääsikin osallistumaan hieman yllättäen kyllä kun jouduin vähän ennen synnytystä onnettomuuteen, jonka jälkeen olin sairaalassa kuukausia. Vähitellen tajuttiin, että molemmilla on tunteita toisiaan kohtaan ja nyt on takana 20v yhteistä taivalta ja lapsiakin neljä.



En sano, että ap:kin käy näin, mutta ehdottomasti vauva isälle eikä vieraalle lastenhoitajalle.

onhan hän kuitenkin vauvan toinen vanhempi.

Siis yksin sairaalassa synnyttäneenä, vauva kaukana, kipuja tms leikkauksen jälkeen. Jos olisin tilanteessasi, pitäisin pienen nyytin sairaalassa. En kykenisi eroamaan vauvasta. Ekaa odottaessani olisin ajatellut samoin kuin sinä (eli rationaalisesti), mutta kun olen kerran synnyttänyt, elämäni on mullistunut aivan toisenlaiseksi.



Luulisi, että ne sairaalassa voivat todella järjestää lapsen hoidon niin, että pystyt nauttimaan pienestäsi ja myös sairastamaankin. Kotiinkin sinun pitäisi saada koko aikainen apu sosiaalitoimen kautta.



Isä on hyvä vaihtoehto, jos luotat mieheen. Mies ei välttämättä osaa kommunikoida lapsen kanssa kuten nainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mieheni on hyvä isä, mutta en jättäisi vauvaa edes hänelle pitkäksi aikaa.



Tsemppiä ja onnea matkaan.

Siis yksin sairaalassa synnyttäneenä, vauva kaukana, kipuja tms leikkauksen jälkeen. Jos olisin tilanteessasi, pitäisin pienen nyytin sairaalassa. En kykenisi eroamaan vauvasta. Ekaa odottaessani olisin ajatellut samoin kuin sinä (eli rationaalisesti), mutta kun olen kerran synnyttänyt, elämäni on mullistunut aivan toisenlaiseksi.

Luulisi, että ne sairaalassa voivat todella järjestää lapsen hoidon niin, että pystyt nauttimaan pienestäsi ja myös sairastamaankin. Kotiinkin sinun pitäisi saada koko aikainen apu sosiaalitoimen kautta.

Isä on hyvä vaihtoehto, jos luotat mieheen. Mies ei välttämättä osaa kommunikoida lapsen kanssa kuten nainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mieheni on hyvä isä, mutta en jättäisi vauvaa edes hänelle pitkäksi aikaa.

Tsemppiä ja onnea matkaan.

Ja sitten ihmetellään miksi jotkut isät löytävät uuden naisen ja jättävät perheensä. Kuka nyt kotiin jäisi jos vaimo on ylikiinni lapsessa ja viestittää koko ajan miehelleen ettei tähän luota. Ja voisit sitten samalla liittää julkaistua tutkittua tietoa siitä, miten miehien kyky kommunikoida laspen kanssa on rajoittuneempaa kuin naisen.

et hälle jättäisi vauvaa??!!?? Kyllä minä olisin voinut jättää vauvan isänsä kanssa, jos olisi pitänyt mennä esim. leikkaukseen kuten ap. Ja jos olisit lukenut ap:n vastauksen niin kyseinen mieshän on hoitanut käytännössä vauvasta asti nuoremman lapsensa.

Siis yksin sairaalassa synnyttäneenä, vauva kaukana, kipuja tms leikkauksen jälkeen. Jos olisin tilanteessasi, pitäisin pienen nyytin sairaalassa. En kykenisi eroamaan vauvasta. Ekaa odottaessani olisin ajatellut samoin kuin sinä (eli rationaalisesti), mutta kun olen kerran synnyttänyt, elämäni on mullistunut aivan toisenlaiseksi.

Luulisi, että ne sairaalassa voivat todella järjestää lapsen hoidon niin, että pystyt nauttimaan pienestäsi ja myös sairastamaankin. Kotiinkin sinun pitäisi saada koko aikainen apu sosiaalitoimen kautta.

Isä on hyvä vaihtoehto, jos luotat mieheen. Mies ei välttämättä osaa kommunikoida lapsen kanssa kuten nainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mieheni on hyvä isä, mutta en jättäisi vauvaa edes hänelle pitkäksi aikaa.

Tsemppiä ja onnea matkaan.