Vauva isälle heti syntymän jälkeen...?
Ihan alkuun totean, etten ole varsinaisesti vauvaani hylkäämässä, mutta tilanteemme on hieman erikoinen. Olen raskaana ja laskettuun aikaan on aikaa 3kk.
Minä kuitenkin joudun heti synnytyksen jälkeen leikkaukseen, jonka jälkeen olen pitkään sairaalassa ja siitä on myös pitkä toipumisaika enkä kykene hoitamaan alkuun vauvaa ollenkaan ja sen jälkeenkin pikkuhiljaa voin alkaa hoitaa enemmän oman vointini mukaan tietysti.
Emme asu lapsen isän kanssa yhdessä (raskaus sai alkunsa yhden yön jutusta), mutta tunnen tiedän tämän miehen muuta kautta ja hän on yh-isä ja hänellä on kaksi lasta edellisestä liitostaan. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että meistä tulisi koskaan pari. Tämä mies on vielä kotona nuorimman lapsensa kanssa ja on keskusteltu, että hän voisi hoitaa vauvaa alkuun ja saisin sitten pikkuhiljaa alkaa hoitaa vauvaa kunhan siihen voinniltani kykenen.
Toinen vaihtoehto olisi tietysti lastenhoitaja, että hän hoitaisi vauvaa, mutta kumpi sitten olisi järkevää. Lastenhoitaja on kyllä jo katsottu valmiiksi, koska sitä tulen tarvitsemaan joka tapauksessa siinä vaiheessa kun kotiudun ja ainakin välillä tuo lastenhoitaja pitää luultavasti vauvaa, että pieni tottuu hoitajaan.
Kommentit (48)
Vauvaahan ei voi sitten vain "repäistä" pois isältään vaan vaatii totuttelua. Onko tätä kaikkea suunniteltu?
Meidän ydinperheessä vaikeahkon sektion jälkeen isä kylllä hoiti vauvaa käytännössä yksin ensimmäiset viikot, mitänyt toi vauvan välillä rinnalle ja viereen köllimään. Pääasiassa seurailin lapsen hoitoa kaukaa sivusta. Ei se vuorovaikutus meidän välillä sängynpohjalta kovin kummoista ollut, isällä ja lapsella paljon rikkaampaa alkuun. Ei siis ole lainkaan tavatonta, että isä on alkuun päävastuussa. Oikeastaan isä-lapsisuhteen kehittymisen kannalta ehkä toivottavaakin.
Lisäksi ainakin meillä oli paljon vaihtuvia kummeja ja mummeja apuna, eikä muutaman kuukauden ikäinen osannut ketään vierastaa. Mikä tahansa rakastava syli oli oikein mieluisa, kunhan vaan sai sylissä olla. Varmasti hoitajan pysyvyys on ideaali, mutta käytännössä vastasyntyneen kanssa on hoitovastuuta yleensä helpoin jakaa. Liikaa en huolehtisi totuttamisesta.
että pidät minua tyhmänä. Tiedän, ettei vauvaa voi vaan repäistä pois eikä ole edes tarkoitus, että vauvan isä katoaa hänen elämästään kun leikkaukseni on ohi. Hän on isä sen jälkeenkin ja heidän tapaamiset jatkuu.
Ja kuten jo aiemmin kirjoitin niin alkuun mies tuo vauvan luokseni kun olen sairaalasta kotiutunut ja pikkuhiljaa hoidan vauvaa enemmän ja enemmän kunnes olen siinä kunnossa, että kykenen vauvaa hoitamaan ja sen jälkeen isä tapaa vauvaansa.
ap
Vauvaahan ei voi sitten vain "repäistä" pois isältään vaan vaatii totuttelua. Onko tätä kaikkea suunniteltu?
Vielä: lapsethan siis ovat yksilöitä myös!
koska jos sopimus on vain suullinen niin isän on helppo halutessaan hakea lähivanhemmuutta koska puhuttua on vaikea todistaa myöhemmin ellei sitä ole kirjattu minnekään ylös.
ja hakee yksinhuoltajuutta tai lähivanhemmuutta
ja hakee yksinhuoltajuutta tai lähivanhemmuutta
Ja kyllä se isä on minusta parempi vaihtoehto kun lastenhoitaja, etenkin kun isä on sanonut haluavansa hoitaa vauvaa sen ajan kun ap sairaalassa.
naisellekin ja toisaalta, täysijärkinen ihminen oppii kyllä vauvaa hoitamaan jos vaan haluaa. Ihme mystifiointia sukupuolen perusteella.