akateemiset naiset: oletteko ihastuneet/ haaveiletteko

Kävin itse ylipiston koska meidän koko suku on käynyt ja se on perinne. Suomessa yliopisto on hieman erilainen, sanoisinko leikkikoulu. No ei siitä sen enempää.

Jumala loi ihmiset tasa-arvoisiksi. Kaikkia tarvitaan. Tuli mieleen kun joku kehui omaa exäänsä joka oli duunari.



Hän kaipasi enemmän juttuseuraa.

Harmittaisikohan häntä kovasti jos tämä ihana duunari olisikin nyt käynyt sen yliopiston ihan muuten vaan huvikseen kuten moni eläkeläinenkin tekee.



Pahoittelen virheitä. Suomi on toinen kieleni.

Minulla on aina ollut "duunari"kumppani. Koulutuspohja ei minulle ole merkannut koskaan mitään. Jokainen kumppanini on vain ollut aivan ihana tyyppi muilta ominaisuuksiltaan.

mutta valitettavasti homma ei pidemmän päälle toimi. Haluan suhteelta myös kaveruutta, tasavertaisuutta, keskustelu- ja maailmanihmettelyseuraa.



Ne duunarit, joiden kanssa olen seurustellut, ovat loppuviimeksi melko perinteisten mies-/naisroolien kannattajia. Eikä niistä pidemmän päälle ole oikein keskustelijoiksi (paitsi ehkä kumpi vie lapsen lätkätreeneihin).



Pariin olen ihastunut, mutta oikeasti, yksikin ihmetteli, mitä tarkoittaa "kulttuuri", kun luki (vai katsoiko kuvia) Hesaria.



Hyviä panomiehiä ovat kyllä.



ja kai noita helmiä on sekä duunareissa että akateemisissa.

taiteellisesti lahjakkaat ja persoonalliset miehet. Näitä voi olla niin akateemisissa, duunareissa kuin juopoissa runoilijoissa. Minua eivät kiinnosta miehet, joille elämänsisältö tulee palkasta ja etenemisestä uralla ihan vain sen etenemisen vuoksi, ja tällaisiakin voi olla niin akateemisissa kuin duunareissa.

todeta, että kyllä minä katselen noita miehiä tuolla luentosaleissa mielummin kuin noita raksamiehiä tuossa matkan varrella.

mutta ei niistä koskaan mitään ole tullut - juuri tuon sivistyspuolen takia. Eli en haaveile erityisemmin duunarimiehestä.



Käytännöillinen ammatti kyllä kävisi, ei siinä mitään, mutta samasta paketista täytyisi löytyä kykyä älyllisiin keskusteluihin ja vähintään keskivertoon yleissivistykseen. Jälkimmäisiä ei eriyisemmin duunarikouluissa painoteta, joten niiden taitojen täytyisi sitten olla jotenkin itsehankittuja.



Tämä asia rajaa yleistyksenä ns."duunarimiehet" pois päiväunelmista ;o)

taiteellisesti lahjakkaat ja persoonalliset miehet. Näitä voi olla niin akateemisissa, duunareissa kuin juopoissa runoilijoissa. Minua eivät kiinnosta miehet, joille elämänsisältö tulee palkasta ja etenemisestä uralla ihan vain sen etenemisen vuoksi, ja tällaisiakin voi olla niin akateemisissa kuin duunareissa.

Juopot runoilijat on ihan kamalia! Teennäisiä, mukafiksuja ja mukasyvällisiä. :DDD

Kaikki vaativat älyllisiä keskusteluja ja sitten istuvat nenät kiinni ruudussa tuijottamassa AV-palstan keskusteluja. Meillä kaksi akateemista, mutta en nyt koe käyväni mitään erityisen älyllisiä keskusteluja mieheni kanssa. Ihan tavallista lätinää tuo on.

Kaikki vaativat älyllisiä keskusteluja ja sitten istuvat nenät kiinni ruudussa tuijottamassa AV-palstan keskusteluja. Meillä kaksi akateemista, mutta en nyt koe käyväni mitään erityisen älyllisiä keskusteluja mieheni kanssa. Ihan tavallista lätinää tuo on.

Ei mulla ole mitään tarvetta olla jatkuvasti syvällinen. Sen sijaan on ongelma, jos kumppani ei ymmärrä ikinä ollenkaan, mistä mä puhun. Nuorempana on koettu tämäkin.

eli nuorenpana seurustelin vuosia duunarimiehen kanssa, ja nyt olen ollut jo monta vuotta aviossa akateemisen miehen kanssa (itse olen siis akateeminen) ja lapsiakin meillä on. Nykyisen mieheni kanssa meillä on enemmän yhteistä, samanlainen ajatusmaailma, kielitaito ja jopa työympäristömme ovat olleet niin paljon samanlaiset, että ymmärrämme toisiamme ns. puolesta sanasta. Tämä on erittäin ihanaa, koska asiat voi aidosti jakaa, mutta toisaalta joskus se samanlaisuus on hieman tylsääkin :)



Tämä vain minun kokemukseni, ja "valitsin" aviomieheni kylläkin ihan rakkauden perusteella, en palkan tms. Tiedän myös akateeminen nainen - duunarimies -perheitä, joilla menee sangen kivasti. Eli sekin voi onnistua, riippuu tyypeistä täysin.

miehen kanssa ennenkuin tiesin mitä meistä tulee... No minä nykyään tekniikan tohtori ja mies AMK-insinööri, että näin. Mies kai on sellaisnen semi akateeminen ja duunari sopivassa suhteessa ;)

Siis täysin kouluttamaton mies minulla. Niin älykäs ettei ole hankkinut koulutusta mistään.

Älykkyys, kauneus on sitä mitä mieheltä haen.



Kyllähän yleissivistystä voi olla tarpeeksi jo lapsella.



Keskinäiseen kommunikointiin tarvitaan molempien sosiaalista älykyyttä. Ei vain voi odotella toiselta sitä "sivistystä". Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.



Ehkä siitä akateemisesta nippelitietoälystä on helpottavaa hyötyä deittaillessa, etenkin jos on itse ujohko ja vähän epäsosiaalinen?

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

eivät suinkaan ole sivityneitä. Hienoa! Minä ole tehnyt saman huomion, mutta en kotonani.

Kaikki vaativat älyllisiä keskusteluja ja sitten istuvat nenät kiinni ruudussa tuijottamassa AV-palstan keskusteluja. Meillä kaksi akateemista, mutta en nyt koe käyväni mitään erityisen älyllisiä keskusteluja mieheni kanssa. Ihan tavallista lätinää tuo on.

Meillä myös keskustellaan arkipäiväisten asioiden, lasten jne. lisäksi PALJON esim. Suomen ja maailmanpolitiikasta, ympäristöasioista, työhön liittyvistä asioista (salassapitosäännösten rajoissa tietenkin), lukemistamme kirjoista jne. jne. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista, ja on mahtavaa voida se jakaa rakastamansa ihmisen kanssa :)

55

Mä ihmettelen näitä viestejä!

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Kyllä meidän arkeenkin kuuluvat nämä syvälliset keskustelut. Viikonloppuiltoisin istumme kaksin ja keskustelemme. Meillä ei ole tv:tä jota voisimme passiivisesti tuijottaa. Keskustelemme, keskustelemme ja keskustelemme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Analysoimme, visioimme, neuvottelemme, vertailemme, milloin mitäkin.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

vain haaveiden tasolle. Mielummin harrastetaan ja matkustellaan, toki vaatii meiltä amk-duunareilta paljon enemmän työtä kuin akateemisilta tämä varainkeruu. Mulla menisi hermot jos vain iltakaudet jauhettaisiin maailmanpolitiikan kiemuroita.

vain haaveiden tasolle. Mielummin harrastetaan ja matkustellaan, toki vaatii meiltä amk-duunareilta paljon enemmän työtä kuin akateemisilta tämä varainkeruu. Mulla menisi hermot jos vain iltakaudet jauhettaisiin maailmanpolitiikan kiemuroita.

Aika lapsellinen kommentti, tajuat varmaan itsekin. Eiköhän ihmiset yleensä keskustele siitä, mistä haluavat, ehkäpä tekin?

Eikä akateeminen koulutus ja varallisuus todellakaan kulje käsi kädessä. Jos nyt ajattelet humanistisen alan ammatteja, niin aika harva varmaan kovin suuria summia nettoaa.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Arki on arkea. Tietenkin voi keskustella luetuista kirjoista, uutisista, kieliopista, lastenkasvatuksesta, mutta loppujenlopuksi se on vain höttöä josta voisi keskustella kenentahansa kanssa. Tärkeintä on se yhteys kumppaniin ei niinkään keskustelun sisältö.

Kyllä meidän arkeenkin kuuluvat nämä syvälliset keskustelut. Viikonloppuiltoisin istumme kaksin ja keskustelemme. Meillä ei ole tv:tä jota voisimme passiivisesti tuijottaa. Keskustelemme, keskustelemme ja keskustelemme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Analysoimme, visioimme, neuvottelemme, vertailemme, milloin mitäkin.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa vähän ylimieliseltä touhulta. Onko ne syvälliset keskustelut sitten lopultakin niitä ultimaattisen älykkäitä keskusteluja vai sitä arjen höttöä?

Kuulostaa provoisan hienostelulta :D