Miksei matalapalkkaisen miehen vaimo muka voi jäädä hoitovapaalle PK-seudulla?

mennyt äitiysloman jälkeen töihin ja mies jäänyt kotiin hoitovapaalle, kaikkien neljän (joukossa yhdet kaksoset) kanssa. Kaksosten kanssa piti vuorotteluvapaata, sillä vuorottelukorvaus on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kun kotihoidontuki, ja silloinkin sai vielä kotihoidon tuen kuntalisää. Tosin kaksosten kanssa oma äitiyslomanikin oli pidempi kuin normaalisti. Joutuuhan siitä tinkimään, mutta mistään oleellisesta emme tinkineet: ruokaa oli ja vaatetta ja vuokratkin maksettiin omasta pussista. Matkat jäi tekemättä, mutta niitä nyt ehtii tehdä myöhemminkin.

hoitovapaalla. Ja uskokaa tai älkää, mistään ei ole puute. Syödään monipuolisesti, kuljetaan kauniissa vaatteissa ja lapset harrastaa. Asumiseen menee noin 1500 kuussa eli elämiseen jää noin 1200. Ja se vain riittää meille hyvin. Lehti tulee ja tv-lupa maksetaan. Nettiliittymät, auto ja puhelimet löytyy. Näin se vain on - en yksinkertaisesti ymmärrä, mihin ihmisillä menee rahaa. Matkusteta me ei, mutta se ei haittaa, koska inhoan matkustelua.

ja omistusasunnossa asumme myös, pääkaupunkiseudulla.

Minä olen voinut olla hoitovapaalla ihan vain siten että teen säännöllisesti jonkin verran keikkatöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Jos mieheni saisi käteen edes tuon mitä APn mies, niin ehkä saattaisimme pärjätä ilman minun lisätienestejäni, menot on meillä muuten suht pienet, meillä ei esimerkiksi ole ollenkaan autoa eikä näin ollen siis siitä aiheutuvia kuluja, emme tee pitkiä matkoja, syömme edullisesti, ostamme käytettyä jne.



Päivähoidossa en näe silti mitään vikaa tai pahaa. Meillä nyt on vaan järjestynyt asiat näin.

itse olin vuosia kotona, mutta sitten oli pakko valita: haluttiin vanhimmat lapset lukioon joten munkin oli pakko mennä töihin. Ei olisi ollut rahaa edes koulukirjoihin. AP:lla on aika edullinen tilanne: pienet lapset, jotka ei kuluta mitään: syövät vähän, vaatteet ja tavarat voi kierrättää, harrastuksia tuskin on. Ap ei miehensä kanssa ole ilmeisesti myöskään opiskellut, tai sitten vanhemmat on maksaneet opinnot, koska opintolainojakaan ei ole maksettavana. Kyllähän tuossa tilanteessa elää pienilläkin tuloilla. Itse en koskaan vain ole ymmärtänyt sitä, että jotkut ajattelevat, että kaikilla on tismalleen sama elämäntilanne kuin itsellä. Meidän lapset harrastavat musiikkia, se on minusta ihan tavallinen harrastus, ja kannustettavaa, että lapsella on yksi harrastus. Jo siihen uppoaa vuodessa noin 3000 euroa, joten ei niitä ihan kotihoidontuista maksella.

Olen itse yläkoulun opettaja ja meillä kyllä suunnilleen kaikki lapsen saaneet palaavat töihin, kun lapsi on 9 kk - 1,5-vuotias. Samoin ovat tehneet kaikki ystäväni. Olen jäämässä kesällä itse äitiyslomalle, kun saan kolmannen lapsen, ja kaikkien mielestä on itsestään selvää, että en ole vuotta pitempään pois töistä. Itse olen jopa miettinyt, että voisin olla pari vuotta, jos talous mitenkään antaa periksi. Nii-in, kun ei huvittaisi laskea sitä elintasoa. Vanhemmat lapset ovat menneet hoitoon noin 1,5-vuotiaina ja ihan hyviä lapsia niistä on tullut. Tulevan vauvan takia ei onneksi kumpaakaan enää tarvitse ottaa päiväkodista kavereiden luota pois, kun isompi on jo koulussa ja nuorempi aloittaa eskarin.

hoitovapaalla. Ja uskokaa tai älkää, mistään ei ole puute. Syödään monipuolisesti, kuljetaan kauniissa vaatteissa ja lapset harrastaa. Asumiseen menee noin 1500 kuussa eli elämiseen jää noin 1200. Ja se vain riittää meille hyvin. Lehti tulee ja tv-lupa maksetaan. Nettiliittymät, auto ja puhelimet löytyy. Näin se vain on - en yksinkertaisesti ymmärrä, mihin ihmisillä menee rahaa. Matkusteta me ei, mutta se ei haittaa, koska inhoan matkustelua.

Niin tehän olette joka kuukausi vähintään 700 euroa miinuksella. Ja kai siitä kahden tonnin liksasta pitää jotain veroakin maksaa.

Mua risoo aina näissä keskusteluissa se asenne, että päiväkoti on lapsia orjuuttava laitos, jossa taaperoita suurin piirtein kidutetaan. Jos päiväkodit olisi niin pahoja kuin av:lla sanotaan, niin kai ne nyt olisi jo lailla kielletty.

Olisi parempi kun jokainen vain myöntäisi mitä etua ajaa ja että toisen etu VOI kärsiä silloin. Eli puhutaan aisoiden oikeilla nimillä.



Kultainen keskitie ja kompromissit taitavat olla hyvä valinta. Jos lapsi ei tunnu sopeutuvan hoitoon, äiti joustaa ja jos äiti ei sopeudu kotiäidiksi vuosikausiksi järjestetään lapselle hyvä hoito.



Turha keksiä mitään selityksiä ja tekosyitä.

lisää tuloihin tulee kotihoidontuestani ja lapsilisistä.

miten ei varakkaammilla ole varaa?



Meillä on 3 lasta lyhyin välein, molemmat oli hoitovapaalla, ja ylimääräistä "kinkkurahaa" on sinä aikana tienattu tekemällä lisätöitä, lehdenjakoa, portsarin hommia yms. hanttihommaa, sen hoitovapaarahan kun saa, kun lapsi hoidetaan kotona, vaikka kävisit töissä. Mies kävi työpaikallaan tekemässä keikkatyötä lauantaisin. Laskut saatiin maksettua, ja sain silloinkin säästettyä 200-300 € kuukaudessa rahaa, kun mies oli kotona ja minä töissä. Lapset hoidettiin 3-vuotiaiksi kotona, esikoinen sai olla kotona peräti 6-vuotiaaksi asti. Omistusasunto meillä on, siitä asuntolainaa + vastike, hoitovapaiden aikana hommattu kesämökki ja 8 v. vanha auto, ja on keskusteltu asiasta, että minä rupeaisin opiskelijaksi, kun kuopus aloittaa koulun. Elelty on tarkasti muttei kitsaasti.



En ymmärrä mihin varakkaammat rahansa kadottaa?