Miksei matalapalkkaisen miehen vaimo muka voi jäädä hoitovapaalle PK-seudulla?

Haluavatko he pienellä palkalla elättää vaimoa kotiin 6 vuotta. Moni mies sanoisi, että haluaisi vaimon menevän töihin, että voisi joskus ostaa itselleen jotain. Nyt tekee perse ruvella töitä ja mitään ei jää kun vaimo haluaa levätä kotona lasten kanssa.

Vauvan paikka toki on, joko isän tai äidin hoidossa, mutta pari-kolmevuotiaan on hyvä jo opetella sosiaalisia taitoja. Tämän vuoksi en maksa 64000 euroa siitä, että lapsi saa jäpittää kotona äidin kanssa. Toki siinä itse pääsisi helpommalla, kun ei tarvitsisi tehdä töitä, mutta haluan opettaa lapsilleni, että työn teko on tärkeä ja arvokas asia.



Työn ja lasten yhteensovittaminen ei aina ole helppoa, mutta vanhemman tehtävänä on etsiä lapsiperhemyönteinen työpaikka, jossa on ok lähteä hakemaan lapset aikaisin päiväkodista ja olla tarvittaessa kotona, jos lapset ovat nuhaisia.

No joo, myönnetään, ei mullakaan ois varaa olla kotona, jos ois opinto- tms. lainaa 500 €/kk. Onneksi ei ole muita lainoja kuin asuntolaina. Voisko siinä opintolainan maksamisessa pitää muutaman kuukauden tauon, jos tosiaan haluat olla äitiysloman jälkeen kotona? Tai asuntolainan maksamisessa lyhennysvapaan vuoden? Meidän ei ole sitä tarvinnut pitää, mutta oltais pidetty, jos rahasta ois ollut niin tiukkaa, että ois pitänyt laittaa alle 2-vuotias päiväkotiin. Yli 2-vuotiaan voisin jo laittaakin, jos ois taloudellisesti pakko.



Ja se on totta, että kun lapsemme ovat alle kouluikäisiä, heihin ei mene niin paljon rahaa kuin isompiin lapsiin. Harvalla mun tutulla kuitenkaan on esim. yläasteikäistä lasta sekä alle 3-vuotiasta lasta, joten ei se ihan yleistä taida olla. Meillä muuten lapset saavat alkaa siinä 15-16-vuotiaana tekemään pientä iltatyötä muutaman tunnin viikossa tienaten sillä tavalla itselleen rahaa. Ei me aiota heidän kaikkia juttuja maksaa 18-vuotiaaksi.



Mä en elä mieheni siivellä. Meillä on yhteiset tulot ja yhteiset menot sekä tietty myös omat menot, mutta rahat ovat siis yhteiset. Mieheni arvostaa valintaani hoitaa lapset 3-vuotiaaksi kotona. Ennen lasten syntymää mies opiskeli ja mä olin töissä ja silloinkin rahat olivat yhteiset, enkä mä tuntenut silloin elättäväni miestäni. Mä käyn kerran kahdessa kuukaudessa kampaajalla laittamassa juurivärin ja leikkauttamassa latvoja ja ne rahat menee meidän yhteisistä rahoista. Käyn myös silloin tällöin ravintoloissa tyttökavereiden kanssa tai miehen kanssa, ostan tarvittaessa uusia vaatteita jne.



Mutta onhan tämä niin tottumiskysymys. Ei olla miehen kanssa oltu yhtä aikaa työelämässä kuin pari kuukautta ennen lapsia. Ensin mä olin töissä ja mies armeijassa. Sen jälkeen mies oli hetken (pari kuukautta) töissä ja mä myöskin töissä. Sitten mies opiskeli ja mä olin töissä ja vielä miehen opiskellessa mä jäin ekan kerran äitiyslomalle. Aika huimaa sitten, kun ollaan molemmat työelämässä. Jos nyt saan n. 600 €/kk nettona, sitten saan n. 1300-1400 €, mutta siitä sitten lasten hoitomaksut pois. Meillä ne muuten varmaan aleni, mutta kai ne silti on lähes 200 €/lapsi, mutta kai meillä nettotulot silti kasvaa n. 300-400 €. Sillähän saa kuukausittain jo vaikka mitä =) Ja ylimääräiset voi laittaa sitten säästöön.

Miten ihmeessä voit laskea, että menetätä sen ja sen verran? Miksi ihmeessä teet lapsia ensinkään jos lasket lapsiesi kanssa viettämän ajan vain rahan menetyksenä.



Tyttäreni hoitopaikassa on näitä n. vuoden ikäisiä joiden vanhemmant juoksevat rahan perässä, etteivät vain manenetä tonnejansa...säälittää nämä pienet jotka seisoa tököttävät ulkona tai istuvat rattaissa odottamassa, että koskahan se äiti on tienannut ne riittävät tonninsa, että pääsisi kotiin!



Itselläni on hyväpalkkainen työ ja siitä huolimatta olin kotona 2,5 vuotta ja voin kuule sanoa, että kertaakaan en laskenut, että menetän jotakin tuona aikana. Se oli ajatusmaailmassani vain aikaa jonka vietän tyttäreni kanssa ja koin sen paljon arvokkaammaksi kuin ne mahdolliset tonnit jotka olisin saanut tyttöreni odottaessa hoitopaikan pihalla.

Miten lapsesta silloin tulee kykenevä menemään päiväkotiin? Ehkä lapsen olisikin parempi mennä päiväkotiin vasta 4-vuotiaana tai ehkä olisi parempi olla kotona kouluikään asti? Entäs jos paras aika viedä lapsi hoitoon olisikin 2-vuotiaana? Kuka sen tietää?



On varmaan tunteettomia uraäitejä, joilta unohtuu lapsen paras, mutta on varmasti myös hirveitä kotiäitejä, jotka eivät jaksa tehdä lapsiensa kanssa mitään ja ovat kotona vaan paossa työntekoä, MUTTA suurin osa meistä ei taida olla näitä ääripäitä vaan kuulua johonkin välimaastoon. On muitakin vaihtoehtoja.



Lastaan voi rakastaa, vaikka veisikin hoitoon vaikka 2-vuotiaana. Itsetunnon tarvitsee olla heikossa pitimissä, jos pitää omaa arvoaan yrittää nostaa väittämällä muita tunteettomiksi, kylmiksi ja itsekkäiksi äideiksi ilman mitään järkevää syytä. Minä en kadehdi sinun tilannettasi etkä sinä selvästikään kadehdi minun tilannettani, joten miksi emme voisi olla sulassa sovussa? Eiköhän kuitenkin suurinsa osaa äitejä yhdistä rakkaus lapsiaan kohtaan, joka on suurempaa kuin mikään muu. Sen kyseenalaistaminen nostaa kenen tahansa karvat pystyyn.

Eikö nyt tule mieleen että asumiskulut ja lainakulut voivat olla kaksinkertaiset??.

- jonkun toisen mielestä kypsymättömäksi voi luonnehtia ihmistä, joka vetäytyy mieluummin kotiin neljän seinän sisälle suojaan pahalta maailmalta kuin tekee töitä.



Mustavalkoinen ajattelu ei aina ole se paras mahdollinen, eihän?

miten tarpeellinen ja ihana ja suorastaan välttämätön niiden vauvalomalaisten ja muuten kotona olevien lapsille, jotka tarvitsevat hoitopaikan pakastusta tai virikkeitä tylsään elämäänsä kotiäidin ja pikkusisarusten kanssa.

Sanotaan, että "meidän mielestä tämä on meidän perheelle paras" vaikka totuus on, että äiti ei halua mennä töihin vaan pysyä turvallisessa kotipesässä symbioosissa suloisten vauvojensa kanssa. Mies sitten raataa töissä ja yrittää tienata perheelleen kaurapuurot.

Pitäisi vain joskus kysy. ä miesten mielipidettäHaluavatko he pienellä palkalla elättää vaimoa kotiin 6 vuotta. Moni mies sanoisi, että haluaisi vaimon menevän töihin, että voisi joskus ostaa itselleen jotain. Nyt tekee perse ruvella töitä ja mitään ei jää kun vaimo haluaa levätä kotona lasten kanssa.

Jos olisin töissä, olisi tarharumba kolmen lapsen kanssa myös hänen harteillaan. Samoin puolet kotitöistä, ruuanlaitosta yms.

Tällä hetkellä mies pääsee aika helpolla kun käy töissä ja minä hoidan kodin.

miksi mulla on varaa olla kotiäitinä 6 vuotta, vaikka mies ei ole hyvätuloinen ja asutaan omistusasunnossa Helsingissä? Miksi joku, jonka mies tienaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin mieheni, väittää, ettei hänellä ole varaa? Mihin he käyttävät sen 1000-2000 ylimääräistä euroa, joita meillä ei ole? Eikö silloin pitäisi sanoa, ettei halua tinkiä elintasostaan sen takia, että jäisi hoitamaan lapsia kotiin? Musta on väärin sanoa, ettei ole varaa jäädä kotiin, kun kuitenkin olisi, jos oikeasti haluaisi.

tämän takia: SUUREMMAT TULOT; SUUREMMAT MENOT.Esimerkiksi meillä menee noiden ap:n mainitsemien lainojen lisäksi 800 euroa autolainoihin, on vaikka mitä vakuutuksia, on okt:n lämmityskuluja (tässäkin kuussa on lapsen vakuutus ja sähkölasku, yhteensä 700 euroa).

Ei mihinkään ulkomaanmatkoihin säästetä, mutta jo autorempat on juttu johon on varattava noin 1500 euroa per vuosi. Katsos kun joillain meistä on aikuisten ihmisten menot, eikä kaikki voi elää ikuisesti kuin teinit, että rahaa menee vaan vuokraan ja ruokaan. Kun kasvat isoksi, ymmärrät, että on muitakin menoja, juu, jopa niitä ihan pakollisia.

Meillä ON tingitty elintasosta, autot esim on yli 10v vanhoja molemmat, mutta työmatkojen vuoksi niitä tarvitaan.

Siitä on turha kiistellä.

Sen sijaan on ehkä syytä miettiä, että mitkä on kenellekin ne AIKUISTEN menot.

Onko pakko olla 2 autoa? Onko pakko asua omakotitalossa? yms

Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Meillä hoitovapaa on mahdollistettu siten, että asuntolaina on kohtuullinen ja jo sitä ottaessa on mietitty miten pärjäämme äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ja asuntona on ihan tavallinen perheasunto kerrostalossa pk-seudulla.

Haaveissa toki omakotitalo, mutta tässä elämäntilanteessa se ei ole nro 1.

Lisäksi asuntolainasta on pidetty lyhennysvapaata muutamaan otteeseen.

Meillä eletään ihan tavallista elämää eikä teini-ikää.

tämän takia: SUUREMMAT TULOT; SUUREMMAT MENOT.Esimerkiksi meillä menee noiden ap:n mainitsemien lainojen lisäksi 800 euroa autolainoihin, on vaikka mitä vakuutuksia, on okt:n lämmityskuluja (tässäkin kuussa on lapsen vakuutus ja sähkölasku, yhteensä 700 euroa).

Ei mihinkään ulkomaanmatkoihin säästetä, mutta jo autorempat on juttu johon on varattava noin 1500 euroa per vuosi. Katsos kun joillain meistä on aikuisten ihmisten menot, eikä kaikki voi elää ikuisesti kuin teinit, että rahaa menee vaan vuokraan ja ruokaan. Kun kasvat isoksi, ymmärrät, että on muitakin menoja, juu, jopa niitä ihan pakollisia.

Meillä ON tingitty elintasosta, autot esim on yli 10v vanhoja molemmat, mutta työmatkojen vuoksi niitä tarvitaan.

kypsymätön, hänkin tietäisi, ettei asia ole ihan näin :)

Sanotaan, että "meidän mielestä tämä on meidän perheelle paras" vaikka totuus on, että äiti ei halua mennä töihin vaan pysyä turvallisessa kotipesässä symbioosissa suloisten vauvojensa kanssa. Mies sitten raataa töissä ja yrittää tienata perheelleen kaurapuurot.

Se on tullut kaikille ihan selväksi, että mies haluaisi vaimon menevän töihin (on vakituinen työpaikka odottamassa), mutta ei. Talous ihan kuralla, mies lopussa ja vaimo vaan haluaa hoivata niitä pikkuisiaan kotona... Vaimo vastustaa päivähoitoa ehdottomasti joten monta vuotta on vielä heillä edessä tuota auvoa.

Tyhmää porukkaa..Ympäristö..kyllä vaan nysveröiden lapsista tulee nysveröitä, vaikka olisi päiväkodissa tai kotona......

jos vain toinen tekee töitä? Kotona oleva osapuoli saa kotihoidontuen ja töissä käyvä palkkansa. Molemmilla omat tulot.



Olen samaa mieltä kuin 20. Olen nyt äitiyslomalla ja todennäköisesti jään joksikin aikaa hoitovapaalle, mutta nyt jo kaipaan sosiaalista kanssakäymistä aikuisten kanssa ja omia töitäni. Olen siis huono äiti? Ahdistaa, kun omat tuloni ovat tippuneet niin paljon ja hoitovapaalla tippuvat entisestään, että olen miehen tulojen varassa suurimmaksi osaksi. Omaa rahaa ei siis tuolloin ole juurikaan. Maksan kuitenkin eläkevakuutusta ym. koska koen sen olevan sijoitus tulevaisuuteeni. Miksi jättäisin tämän maksamisen katkolle kotona oloni ajaksi, kun mies samalla tienaa ja maksaa omaansa?



Muutenkin ihmetyttää tämä ainainen vastakkainasettelu kotiäidit vs työssäkäyvät äidit. Ihan kuin toinen olisi jotenkin huonompi kuin toinen. Jokainen valitsee itse oman elämäntilanteensa ja tuntemuksensa mukaan. Itse olen alustavasti ajatellut, että sitten kun palaan työelämään teen aluksi osa-aikaisena työtä jos vain työnantajalle tämä sopii. Näin saisin tehdä itselleni tärkeää työtä ja hoitaa lasta kotona jonkin verran. Jokainen taaplaa tyylillään.

miten tarpeellinen ja ihana ja suorastaan välttämätön niiden vauvalomalaisten ja muuten kotona olevien lapsille, jotka tarvitsevat hoitopaikan pakastusta tai virikkeitä tylsään elämäänsä kotiäidin ja pikkusisarusten kanssa.

Päiväkodin " tätinä" voin kertoa että puolet pienten ryhmän lapsista on näitä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ja hoitopäivät 8-16 tai jopa pidempään kun isät vie ja hakee. Olen vielä töissä alueella jossa asuu varakasta väkeä joten tuskin on rahasta kiinni tai sitten ollaan eletty luotolla koko ajan.



Myöskin sen verran voin kommentoida että läheskään kaikille se 3v. ei todellakaan ole paras aika aloittaa. Kolmevuotiailla yleensä sopeutuminen on hankalampaa kun pienemmillä mutta pääosin tämä on lapsesta kiinni. Jotkut 1v. huutaa koko päivän ja jotkut tulee ihan onnessaan. Katsokaan vanhemmat vähän lapsen persoonaakin ennen kun päätätte hoitoon viemisestä. Ja iso pk ryhmä ei ole se ainoa hoitomuoto. Pieni lapsi joka on ihan äidissä kiinni ja vierastaa paljon ei varmasti viihdy ihan pienenä pk:ssa.



Muuten voin sanoa sen verran kun täällä aina haukutaan päiväkoteja että kyllä suuressa osassa on ihmisiä kotka tekevät tätä työtä sydämellä. En ainakaan itse näe mitään syytä miksi olisin opsikellut monta vuotta, ottanut lainan ja päätynyt pienelle palkalle jos en oikeasti tästä työstä pitäisi. Helpompi olis ollu jäädä vaikka sinne opiskeluajan kaupan kassalle. Paremmat ansiot siellä olis tullu.

Itse menetän jokaisena kotihoidontukikuukautena 2700 euroa nettotuloja, joten en mielelläni ole kotona vuositolkulla. Muutamia kuukausia olemme olleet, sillä emme halua pistää alle 1-vuotiasta hoitoon.



Eli, jos olisin kaksi vuotta kotihoidontuella, menettäisimme rahaa 24*2700=64800, millä lyhentää jo aika reippaasti asuntolainaa.

Muksu meni hoitoon kun oli n.vuoden ikäinen. Nyt ollaan menty 2 vuotta kumpikin töissä ja muksu hoidossa. Jotenkin tuntuu, että lapsi viihtyy hoidossa ja ajattelee siitä paikasta varmasti erilailla kuin minä tai puolisoni. Hänellä on siellä jo ne oikeat kaverit ja hän todella haluaa mennä sinne hoitoon.



Jos nyt otettaisiin lapsi kotiin esim. toisen syntymän takia, hän varmasti alkaisi valittamaan kun ei näe hoidossa olevia kavereitaan. Minun mielestä on täysin käsittämätöntä ajatella että päivähoito on jotenkin väärin lasta kohtaan. Päinvastoin. Siellä ne temmeltää keskenään ja tekevät mitä erinäisempiä retkiä mihin ei ainakaan meillä kotona edes mielikuvitus riittäisi. Ne hoitajathan sitä tekevät työkseen ja niillä kuulkaa niitä leikkejä ja ideoita piisaa. Olemme kumpikin puolison kanssa töissä ja emme voisi kuvitellakkaan sellaista pihistelyä jos jompikumpi olisi kotona. Näin on parempi taloudellisesti ja kaikkien kannalta mukavampaa.