Miksei matalapalkkaisen miehen vaimo muka voi jäädä hoitovapaalle PK-seudulla?

Mielestäni on hyvä, että lapsilla ja aikuisilla on myös kodin ulkopuolista elämää. Uskon, että lapsi oppii sosiaalisia taitoja parhaiten päiväkodin lapsiryhmässä. Ja aikuisen on hyvä käydä kodin ulkopuolella töissä.

Ja jos "aikuinen" on niin kypsymätön, että hajoaa kotona olosta, jättää lasten teon väliin.

miksi mulla on varaa olla kotiäitinä 6 vuotta, vaikka mies ei ole hyvätuloinen ja asutaan omistusasunnossa Helsingissä? Miksi joku, jonka mies tienaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin mieheni, väittää, ettei hänellä ole varaa? Mihin he käyttävät sen 1000-2000 ylimääräistä euroa, joita meillä ei ole? Eikö silloin pitäisi sanoa, ettei halua tinkiä elintasostaan sen takia, että jäisi hoitamaan lapsia kotiin? Musta on väärin sanoa, ettei ole varaa jäädä kotiin, kun kuitenkin olisi, jos oikeasti haluaisi.

meillä 5- henkisen perheen ruokalasku (sis. pesuaineet, samppoot ym.) on 600e/kk emmekä syö sahajauhoja. ja helsingissä siis asumme.

On OK haluta töihin ja tietty elintaso, mutta on jotenkin noloa vikistä ettei ole varaa... Kun kuitenkin olisi, jos sitä todella haluaisi. Minusta on aika hälyttävää huomata, että raha on ainoa kelvollinen argumentti näissä keskusteluissa. Miksei naisilla ole lupaa vain sanoa, että olen mieluummin töissä? Valinnanvapaus...

Itse olin 7v kotona, viihdyin, mutta se kyllä riitti :-)

Itse tienaan enemmän. Tuntuu kuitenkin että teillä syödään varmaan sahajauhoja tai jotain... Tosin elämänkäänteistä johtuen on sitten joitakin makseltavia lainoja vaikkei ole sitä omaa kämppää. Paljon käytän kirppiskuteita koko poppoolla ja ihan normisti elellään, mutta en tulis enkä haluaiskaan tulla toimeen teidän tuloilla. Tosin nyt olen kakkosen takia kotona ja esikoinen on useammat kerrat kärttäny takas hoitoon. Taidan olla sitten erityisen tylsää seuraa kun ei kotona viihdy.

AP:lle tiedoksi, että yleensä kotitalouden menot on mitoitettu tulojen mukaan. Jos tuloja on enemmän, on esim. isompi asunto ja isommat lainat, kuukausittaisia maksuja esim. sijoitusrahastoihin tai -vakuutuksiin, eläkevakuutuksia ym. joita et niin vain katkaise hoitovapaan ajaksi (eli on isommat kiinteät kulut). Muuten suurempituloisilla ihmisillä ehkä kulutustottumukset ovat erilaiset; missä ja kuinka usein käydään kampaajalla, mitä ruokaa ostetaan, missä ravintoloissa käydään syömässä, mitä harrastetaan ym ym.



Ja on totta, että jos 50% tulojen menetys toisella merkkaa esim. 500 euroa kuukaudessa, niin sillä, jolla sama prosentuaalinen tulojen menetys onkin vaikkapa 2000-3000 euroa, se menetys tuntuu enemmän kotitalouden kokonaisuudessa. Kaikki on niin suhteellista.



Ei minullakaan olisi 'varaa' jäädä pitkäksi aikaa kotiin, kun omat nettotuloni ovat yli 3000eur/kk. Ero kotihoidon tukeen on tässä tapauksessa huima. Vaikka mieheni nettotulot ovat suunnilleen samat kuin minulla (ja toki sillä kolmella tonnilla perhe kuukauden elää ja maksaa jotain lainaakin), niin pidemmän päälle toisen tulottomuus tekee ison loven perheemme talouteen ja normaaliin liikkumavaraan ja kulutukseen.

Mutta ovat itsekkäitä (pää ei mukamas kestä) ja ahneita. lapsia kyllä tehdään, mutta sit ne heitetään toisten hoitoon.

meillä on liiankin isot ruokalaskut, kun ruokaan (+pesuaineisiin yms.) menee kuussa n. 600 € ja miehen työpaikkaruokailuun vielä ainakin 100 €. Arkisin syödään aika perus-kotiruokaa, mutta viikonloppuisin herkutellaan ja siitä toi mielestäni isohko ruokalasku varmaan johtuukin. Musta on ihanaa elää meidän pienillä tuloilla, kun tiedän, että lapset saavat elää kiireetöntä elämää kotona ennen kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia kestävän päiväkoti-, koulu- ja työuran alkua. Ei mua haittaa, jos muut vievät lapsensa 1-2-vuotiaina hoitoon, vaan se, että viitsitään valittaa, ettei ole varaa olla kotona, vaikka tienaavat paljon enemmän kuin me. Miten paljon sitä rahaa pitäisi kuussa olla käytössä, jos reilut 2000 € ei riitä mihinkään?

Joo, niin se varmaan on, että rahaa elämiseen pitää olla sitten se 5000 €/kk. Ja iiiiiiiiso omakotitalo voi olla vain ja ainoastaan se oikea paikka asua, mutta missä vaiheessa lapset ehtivät nauttia siitä linnastaan, kun ovat aamusta iltaan hoidossa?

ihminen osaa ennakoida, että tulotaso vähenee joksikin aikaa lasten myötä. Miksi kerätä niin suuret menot, ettei voi paria vuotta uhrata omalle lapselleen/lapsilleen?

ja aloittaa uudestaan sitten kun haluaa. Mutta tuo sinun viestisi kertoo vain siitä että raha on sinulle tärkeää eikä lapsi. Et halua luopua elintasostasi. Ihmettelen kyllä että miten ei muka miehesi 3000 €/kk ja sinun kotihoidontuet ym. mahdollistaisi mukavaa elintasoa ravintolakäynteineen. Vaikka asuntolainaan menisi esim. 1500 € kk niin silti teille jäisi kaikkeen muuhun 2000 €. Saa olla aika huono rahankäyttäjä jos ei tuolla pärjää paremmin kuin hyvin.

AP:lle tiedoksi, että yleensä kotitalouden menot on mitoitettu tulojen mukaan. Jos tuloja on enemmän, on esim. isompi asunto ja isommat lainat, kuukausittaisia maksuja esim. sijoitusrahastoihin tai -vakuutuksiin, eläkevakuutuksia ym. joita et niin vain katkaise hoitovapaan ajaksi (eli on isommat kiinteät kulut). Muuten suurempituloisilla ihmisillä ehkä kulutustottumukset ovat erilaiset; missä ja kuinka usein käydään kampaajalla, mitä ruokaa ostetaan, missä ravintoloissa käydään syömässä, mitä harrastetaan ym ym.

Ja on totta, että jos 50% tulojen menetys toisella merkkaa esim. 500 euroa kuukaudessa, niin sillä, jolla sama prosentuaalinen tulojen menetys onkin vaikkapa 2000-3000 euroa, se menetys tuntuu enemmän kotitalouden kokonaisuudessa. Kaikki on niin suhteellista.

Ei minullakaan olisi 'varaa' jäädä pitkäksi aikaa kotiin, kun omat nettotuloni ovat yli 3000eur/kk. Ero kotihoidon tukeen on tässä tapauksessa huima. Vaikka mieheni nettotulot ovat suunnilleen samat kuin minulla (ja toki sillä kolmella tonnilla perhe kuukauden elää ja maksaa jotain lainaakin), niin pidemmän päälle toisen tulottomuus tekee ison loven perheemme talouteen ja normaaliin liikkumavaraan ja kulutukseen.

ihminen osaa ennakoida, että tulotaso vähenee joksikin aikaa lasten myötä. Miksi kerätä niin suuret menot, ettei voi paria vuotta uhrata omalle lapselleen/lapsilleen?

lapsen tekoon ja tammikuussa on jo raskaana? Ei siitä monta kuukautta tule ennen äitiyslomalle jäämistä, ja vähästä on paha nyhjäistä. Sitä paitsi, monikaan nuori nainen ennen lapsia ei mieti jotain hoitovapaalle jäämistä. Kyllä sitä alkaa pohtia vasta raskaus-ja vauva-aikana.

Kyllähän se nyt vaan on niin, että kun ihmiset tulotaso kasvaa, se vaikuttaa myös menotasoon, tottuu käyttämään enemmän rahaa, ja haluaa mm. sijoittaa sitä niihin eläkevakuutuksiin yms. Ja sitten kun jää kotihoidontuelle, niin ero siihen on suuripalkkaisella paljon huimempi kuin pienipalkkaisella, ja siinä onkin sitten opeteltavaa, että pärjää taas vähemmällä rahalla. Toki suurituloinen on voinut säästääkin rahaa kotihoitoa silmälläpitäen.

Mutta sinänsä on mun mielestä ihan loogista, että pienituloisella on enemmän "varaa" - ja varalla en tarkoita rahaa, vaan asennetta - jäädä kotiin pidemmäksi aikaa koska rahaa ei töihin meneminen toisi taloon käytännössä juuri euroakaan enempää, eli elintaso ei kärsi siitä yhtään. Mutta suurituloisemman elintaso on sovitettu jollekin ihan muulle tasolle kuin se kotihoidotuki, joten silloin joutuu tinkimään kaikenlaisesta.

Ja ihan turha mollata toista materialistiksi tms tämän perusteella, ihmiset tekevät valintansa omien asenteidensa perusteella, toiset haluaa tehdä töitä matalapalkka-alalla esim kutsumuksen vuoksi tai siksi, etteivät ole viitsineet kouluttautua parempipalkkaisiin hommiin, toiset taas haluavat luoda uraa jok siinä sivussa yleensä tuo myös hyvät tulot. Toiset haluaa opettaa lapselleen, että kirpparilta saa hyviä vaatteita, toiset taas haluavat pukea lapsensa merkkivaatteisiin. Toiset syö perunaa ja soossia, toiset käy kerran viikossa ravintolassa.

Nämä ovat kaikki valintoja, joita jokainen tekee päivittäin elämänsä alusta loppuun ja niiden perusteella muovautuu oma elämä. Eikä kellään ole oikeutta tulla arvostelemaan kenenkään muun valintoja Jos sinä haluat olla 10 vuotta kotona lasten kanssa ja kasvattaa perunat takapihallasi, hyvä niin. Mutta jos haluat vaurastua, luoda uraa ja yhdistää perhe- ja kotielämän siksi, ettet jaksa olla kotona, tai siksi että haluat tietyn elintason, sekin on ihan ok.

Turhaan täällä kukaan kerää gloriaa päänsä päälle omista valinnoistaan. Ne ovat vain hänen valintojaan, hänelle sopivia, ei meille muille.

Olin 1,5v, kotona ja sain 600 e ja mies käteen 2000e. Asumme espoossa 70-luvulla rakennetussa kerostalossa kolmiossa. Asumiseen meni laina ja yhtiövastike mukaan lukien 1300e/kk lisäksi maksoimme opintolainoja 500e/kk. Autoon ei ole varaa. Me emme matkustaneet eikä tule mitään lehtiä tms. Loput meni ruokaan, puhelimeen, sähköön, vakuutuksiin, nettiin, tv-lupaan, vaatehankintoihin silloin kuin oli pakko, bussilippuun miehen työmatkoihin.



Olisin todella halunut jäädä kotiin pidemmäksi aikaa mutta eipä auttanut. Mua ainakin stressas joka kuu miettiä että onko varaa maksaa kaikki laskut ja ahdisti kun tili oli aina melkein tyhjä 1,5 viikkoa ennen miehen palkkaa. Onneks ei esim. sairasteltu paljoa. Miten olisit tämän siis ratkaissut? Olen kohta jäämässä uudelleen äitiyslomalle joten vinkit tarpeen sillä olisin ilomielin pidempään kotona.

siihen että olen kotona, mutta eipä rahaa juurikaan jää ylimääräisesti käytettäväksi.



Tuli mieleen sellainen, että eikö kellään naisella ole ahdistavaa fiilistä elellä "vain" miehen tuloilla? Oma tulotasoni nettona on tippunut 2000€ ja kyllä se ahdistaa, kun itsellä ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Ei paljon huvita anella mieheltä rahaa, jos tarviisi vaatteita, kävisi mielellään kampaajalla tms. Ei sillä, maksaisi kyllä, mutta kun en ole sellainen ihminen, joka käyttää toisten rahoja omiin menoihinsa.



Ja tosiaan, kyllä ne menot ja asunnot on sen mukaan hommattuja, mikä on normaalitulotaso. Ja joillakin sattuu olemaan myös muuta lainaa kun se asuntolaina.

Mulla oli tuolloin minimiäitiyspäiväraha ja myöhemmin kotihoidontuki. Ei tuollaisella palkalla elä pääkaupunkiseudulla. Ja muualta Suomesta ulkomaalaiselle miehelleni olisi tusin töitä löytynyt.



Muutimme sitten mieheni kotimaahan ja pääosin syynä kyllästyminen tuohon ainaiseen köyhäilyyn. Nyt miehen netto on 2500€.

Totta kai jokaisella on varaa olla kotona. Kaikkihan me voidaan myydä asuntomme, mennä kaupungin vuokra-asuntojonoon ja laskea kulutus (myös esimerkiksi mahdollisesti vanhempien lasten) kulutus absoluuttiseen minimiin. Ei vierailla ulkomailla isovanhempien luona, esikoinen jättää menemättä kielikurssille tai lukioon tms. Teini-ikäiset lapset saavat lisäansioita perheelle (ei itsellensä) jakamalla mainoksia tms. Lopetetaan vanhempien lasten musiikkiharrastukset. Kaikkihan nämä on valintoja.



Me nyt olemme valinneet sellaisen valinnan, että meillä on mahdollisuus tavata sukulaisiamme (jotka nyt syystä tai toisesta asuvat eri maissa kuin me), lapsemme voivat harrastaa eivätkä heidän tarvitse osallistua perheemme elatukseen. Tämä nyt sitten edellyttää jonkin verran kompromissejä muilta. Vanhemmat joutuvat tienaamaan ja kuopus on päiväkodissa.



Meille on myöskin ollut tärkeää opettaa lapsillemme, että jos ihminen siihen kykenee, niin olisi syytä omillaan toimeen. Yhteiskunnan tukimuodot on tarkotettu niille, jotka eivät itse kykene itseänsä elättämään.

Ja jos "aikuinen" on niin kypsymätön, että hajoaa kotona olosta, jättää lasten teon väliin.

Ai, että jos ei jaksa/halua hoitaa lapsiaan kolmea vuotta, ei ole oikeutettu tekemään lapsia ollenkaan?

Minulla lapsia 4, eikä todellakaan ole ollut mitään innostusta viettää 10v kotona yhtäsoittoa. Olen työskennellyt ja opiskellut koko ajan, jopa äitiyslomien aikana. En kuitenkaan todellakaan pidä itseäni huonona äitinä. Mieluummin teen nyt hyäpalkkaista työtä, jossa viihdyn kuin olisin tällä hetkellä kotiäitinä hermoromahduksen partaalla.

Kyllä minäkin olisin mieluummin kotona kuin lähihoitajana. Selitellään omaa laiskuutta tehdä töitä lapsen parhaalla. Sanoisitte suoraan ettei vain työnteko huivita, kun yhteiskunta maksaa