Tapaamisongelma. Isä ei suostu hakemaan ja tytär ei suostu menemään bussilla.

jo 12 vuotiaasta yksin Tampereelta Tukholmaan isää katsoon. Isä osti liput, minä menin taksilla tai bussilla Pirkkalaan, sieltä lentokoneella Arlandaan, josta oli vielä tunnin matka bendeltågilla isän luokse. Alussa isä tuli siellä vastaan, mutta kun opin reitin, kuljin useimmiten yksin. Saattoi kyllä aina lentoasemalle kun lähdin. Ei 50 km ole pitkä matka. Vaikuttaa kyllä, ettei isä halua tyttöä sinne.

Voi voi, kun lapsetkin pitäisi tuoda pestyinä ja kammattuina ihan kotiovelle saakka. Äiti sitten hoitaa kaikki arkirumbat ja etäisät valittavat, kun joutuvat hakemaan lapsensa ja "ajamaan ylimääräistä". Oksettaa!!!! Ei ole ensimmäinen tapaus, josta kuulen. Surullista! Menkäähän etäisät vähän itseenne. Ja miettikää, millaista viestiä annatte lapsellenne, kun ette edes halua hakea luoksenne, kun olette ensin erossa jättäneet. Lapsen ei kuulu kärsiä eron takia. Sen takia etävanhempi saa luvan kuskata lastaan. Silloin saa olla myös kyytimatkan lapsensa kanssa. Lapset ovat niin vähän aikaa elämässämme pieninä mukana, että ei kannattaisi tuhrata sitä aika kiukuttelemalla kyydeistä. Edestään sen vielä löytää, kun ei aikuinen tytär sitten haluakaan tulla vanhaa isiään tapaamaan. "Ettei tarvitse ajaa ylimääräistä" voi hänkin sitten tokaista isälleen.

Mua isänä oksettaa lukea tollasta sontaa. Itse jo 4 vuotta sitten eronneena olen hakenut nyt reilu 5v poikaani joka kerta kun hän mun luo tulee.

Ja kaikki mahdolliset "ylimääräiset"kerrat kun vaan olen saanut poikaani pitää olen hakenut ja myös vienyt. Kun eksä lähti aikoinaan toisen miehen matkaan,niin siitä asti olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain että saan pitää lastani kaiken minulle suodun ajan ja myös mahdollisuuksien mukaan enemmän.

Sain ottaa yhteyttä myös lastenvalvontaan että sain mustaa valkoiselle mm.siitä mihin kellonaikaan poika haetaan ja viedään,koska äitinsä ei välillä suostunut antamaan poikaa minulle vaikka oli minun vloppu.

Ja kyllä täällä meidän taloudessa pestään pojan likaiset vaatteet (myös nykyinen vaimoni pesee) ja ostetaan ruuat ja vaatteet niin kuin äidin luona. En tiedä mistä johtuu että isiä mollataan ja aina leimataan että ne on niitä välinpitämättömiä paskoja. Että ihan turha yleistää että se on aina miesten vika kun erotaan. Onneksi nyt on alkanut jo helpottamaan ja eksällä on oma perhe,eikä enää suuntaa agressioitaan muhun ja poikakin on saanut olla mun luona jo huomattavasti enemmän. Mutta kyllä tämän reilun 4 vuoden aikana olen saanut vuodattaa kyyneleen jos toisenkin kun olen saanut taistella oikeuksistani.. Onkos käynyt mielessä kun tollasta kirjottelit että kuinka surkeat oikeudet meillä isillä on Suomen maassa... Kantsis vähä mennä itteensä nyt ja miettiä ennen kun lähtee yleistämään.

eikä isälle ollenkaan. Tuossa on 2 kertaa kilometrin kävely eli jokainen vähääkään ajattelevat lapsi "eksyy" matkalla. Tyttöhän tietää, että isä ei ole noutamassa eikä häntä halua nähdä, joten miksi kokea kaikki tuo vaiva?



Meillä lasta ei pakoteta mihinkään tuollaiseen. Jos isä ei hae niin isä ei näe lasta. Ei isä tuollaisia asioita päätä!

Tuossa ap:n tapauksessahan isälle tarjotaan kaikki kultalautasella. Mieluummin äiti siis lykkää lapsensa reppu selässä matkaan välinpitämättömän isän luokse kuin sanoo lapselle, että kunnioitan päätöstäsi ja olen sitä mieltä, että sinun ei ole pakko mennä jonnekin, misssä ei välttämättä edes ole aikuista paikalla.

Kaverin eksä pitää lapsia tasan just ne päivät, kun lukee paperissa. Äidillä on työmenoa ehkä 5 krt/vuosi ja silloin lapset tulee meille, koska isä ei voi ottaa yhtään ylimääräistä. Isä asuu lähellä, lapset on jo 7 ja 9, mutta ei vaan käy. Nytkin se paska isukki tuo huomenna lapset meille ilalla. Suostuu pitämään pari tuntia alkuillasta, mutta yö ei käy. Joten mielummin meille.

Se millainen sopimus kenelläkin on ei muuta suomen lakia millään tavalla.

ongelma. Miehen poikaa kuskattiin vuosia, kunnes minä puhalsin pelin poikki. Asuu 600 metrin päässä juna-asemasta ja juna tulee meistä 4km:n päähän. Me haetaan tietysti aina junalta ja viedään takaisin. Siellä päässä joutuu kävelemään 600m. Tästä meinasi tulla sota, kun 15-vuotias alkoi valittaa, ettei jaksa kävellä sitä 600 metriä... Ja äitinsä ei viitsi viedä. Vielä 13-vuotiaana ajettiin 60 km/suunta aina hakemaan ja viemään, kunnes totesin, että tää on pelleilyä, koska junalippu maksaa lapsen hinnalla jotain 3-4 Euroa suuntaansa. Nyt homma toimii hienosti.



Tämä ei ole tosiaan rinnastettava ap:n tapaukseen, kun lapsi on pienempi ja yhteys paljon monimutkaisempi.

Uskomatonta ettei isä voi tulla hakemaan lastaan. Meillä ajellaan huvikseen tuollaisia matkoja, vaikka mies on reissutyössä ja ajaa viikossa tuhansia kilometrejä. Ei siinä yksi 100 km miltään tunnu ja kun kyse olisi oman tyttären tapaamisesta!!!

ei tule edes bussille vastaan. Entä jos iskä onkin unohtanut koko tapaamisen eikä ketään ole kotona? Minustakin syynä taitaa olla se, että isä ei ole lapsensa seurasta kiinnostunut.

Tai voisitko kerran mennä tytön mukana bussilla isälle, niin tyttö tietäisi miten sinne kuljetaan? Ja isä ehdottomasti hakemaan bussipysäkiltä.



Emmä kyllä tosin kovin kauaa tollasta itse jaksaisi, jos isä on noin vastahankainen. Todella inhottavaa olisi patistaa lasta isänsä luo kun tietää että isä ei niin kiinnosta. Vai "ylimääräistä rahanmenoa" ja ei jaksa 50 km ajaa. huhhuh.



Mä en tiedä miten noi tapaamiset menee lainkirjaimen mukaan, mutta jos noin nahkeeta olisi niin antaisin tytön jäädä kotiin. Mies ei itse tajua mitä menettää, oma on häpeänsä.

on oikeus tuollaisessa tapauksessa kieltäytyä menemästä isän luo, jos matka on noin vaivalloinen ja isä ei viitsi tulla edes asemalle vastaan.



Epäkypsä isä. Toivottavasti katuu vielä. mutta ehkä liian myöhään.

ongelma. Miehen poikaa kuskattiin vuosia, kunnes minä puhalsin pelin poikki. Asuu 600 metrin päässä juna-asemasta ja juna tulee meistä 4km:n päähän. Me haetaan tietysti aina junalta ja viedään takaisin. Siellä päässä joutuu kävelemään 600m. Tästä meinasi tulla sota, kun 15-vuotias alkoi valittaa, ettei jaksa kävellä sitä 600 metriä... Ja äitinsä ei viitsi viedä. Vielä 13-vuotiaana ajettiin 60 km/suunta aina hakemaan ja viemään, kunnes totesin, että tää on pelleilyä, koska junalippu maksaa lapsen hinnalla jotain 3-4 Euroa suuntaansa. Nyt homma toimii hienosti. Tämä ei ole tosiaan rinnastettava ap:n tapaukseen, kun lapsi on pienempi ja yhteys paljon monimutkaisempi.

teini kyllä meni junaan, mutta ei koskaan jäänyt oikealla asemalla pois. Isänsä joutui sitten hakemaan joskus jopa 100 km päästä, sillä poika oli "nukahtanut". Ja koska isä ei suostunut kustantamaan puhelinta, ei poikaan saanut yhteyttä. Isä kesti tätä 7 kk ajan ja ymmärsi sitten, että hänellekin on helpompaa noutaa se kauhistuttava 60 km mieluummin kuin ajaa 200 km.

Tyttö parka.