Tapaamisongelma. Isä ei suostu hakemaan ja tytär ei suostu menemään bussilla.
Välimatkaa n. 50 km. Tyttö 11-vuotias. Tyttö joutuisi kävelemään ensin repun kanssa kilsan asemalle, matkustamaan junalla keskustaan ja sieltä kävelemään taas kilsan bussiasemalle. Mulla ei ole autoa. Isä perustelee hakemattomuutta rahan menolla ja sillä että joutuu jo tarpeeksi ajelemaan matkatöissä.
Siis dilemma. Isä ei jousta, tytär ei jousta. Tätä menoa tapaamiset jää. Mitä teen?
Kommentit (53)
kuljetetaan kouluun, harrastuksiin ja tapaamisiin.
Milloin lapsi oppii vastuuta ja asioidensa hoitoa jos kaikki syötetään valmiiksi kultalautaselta.
Tuossa tapauksessa pistäisin tytön menemään repun kanssa tai sitä ilman isälleen. Antaisin matkarahan vain yhteen suuntaan ja käskisin pyytämään isältään paluulippurahat.
Mieluiten niin että isä antaisi rahat matkaan molempiin suuntiin.
Ymmärrän että jos isä ajaa työssään jo paljon ei ole kiinnostusta ajella lisää vapaa-aikanaan koska lapsi pääsee kätevästi julkisilla.
Monet saman ikäiset liikuttaa jalkojaan 5-8 km päivässä nurisematta kulkien koulu- ja harrastusmatkojaan.
Isällä ei selkeästi haluaja nähdä tyttöä ja näin ollen ei tytölläkään ole haluja tavata isäänsä. Kun tietää, et isää ei kiinnosta.
Jos isä ei viitsi tulla hakeen, niin et voi pakottaa tytärtäsi menemään junalla ja bussilla. Anna jäädä kotiin.
eli periaatteessa lähivanhemman tulisi pakottaa lapsi menemään eikä antaa lapsen päättää asiasta.
Toisaalta pidän omituisena, ettei isä osallistuisi laisinkaan kuljetuksiin, sen tosin ymmärrän, ettei mennen tullen halua kuljettaa.
Miten olisi kompromissi, laps kulkee itse toiseen suuntaan ja isä hoitaa kuljetuksen toiseen suuntaan.
Älä nyt kuitenkaan mene lapsen pelleilyyn mukaan ja anna lapsen päättää, rivien välistä on havaittavissa ettet itsekään pidä hyvänä, että lapsi kulkisi välin yksin. Nämä on nyt vain tilanteita, joissa ei ole vaihtoehtoa "mua ei huvita".
laittaisin tytön menemään bussilla/junalla. Eipä tuo niin järin järkyttävä asia ole kävellä reppu selässä kilsan matka pariin otteeseen. Hyvää hyötyliikuntaa.
eli periaatteessa lähivanhemman tulisi pakottaa lapsi menemään eikä antaa lapsen päättää asiasta.
Toisaalta pidän omituisena, ettei isä osallistuisi laisinkaan kuljetuksiin, sen tosin ymmärrän, ettei mennen tullen halua kuljettaa.
Miten olisi kompromissi, laps kulkee itse toiseen suuntaan ja isä hoitaa kuljetuksen toiseen suuntaan.Älä nyt kuitenkaan mene lapsen pelleilyyn mukaan ja anna lapsen päättää, rivien välistä on havaittavissa ettet itsekään pidä hyvänä, että lapsi kulkisi välin yksin. Nämä on nyt vain tilanteita, joissa ei ole vaihtoehtoa "mua ei huvita".
ei halua lasta luokseen. Ei sinun taritse siihen sekaantua, olkoon tapaamatta sitten. Ei naisen tarvitse väkisin pityää lapsen isää elämässä mukana, jos tämä ei itse ole siihen kykenevä/halukas.
Tilannehan on sitten selkeä kun molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä, lapsen tehtävä on totella. Aikuiset päättää näistä asioista, ei lapsi.
mies aiheutti eron, joten, jos haluaa tavata lastaan, hän hakee lapsen joka kerta ja tuo takaisin. Usein muuten hakeekin (joulu, talviloma, kesäloma, lisäksi jos on pidempi loma esim. pääsiäinen tmv)
jos ei sitä matkaa jaksa lastaan ajaa hakemaan niin saisi meillä mukula olla tapaamatta isäänsä. 11-vuotiasta on jo aika paha lähteä pakottamaan mihinkään, saattaa kapinapäissään keksiä jo mitä tahansa.
Jos isä ei suostu edes maksamaan puolia matkakuluista, niin sitten en pakottaisi.
Jos isällä olisi oikeita tapaamishaluja, niin silloin hän tulisi vastaan kuluissa tai kyydittämisessä. Se että lapsen tapaaminen on rahan haaskausta, kuulostaa kyllä aika pahalta. Varsinkin kun matka on noinkin lyhyt.
Eli hänellä on auto, muttei viitsi sitä kilsaa ajaa lasta hakemaan? Kyllä tyttö ehkä kokee, ettei isä häntä sinne halua.
Periaatteessa vanhemmat päättävät, yli 12-vuotiasta kuullaan... Voitko puhua isän kanssa vielä, josko voisi toiseen suuntaan vaikka sit tuoda? Ja puhu tytön kanssa siitä, miltä se matka tuntuu, ja miksei hän halua mennä.
periaatteessa lähivanhemman tulisi pakottaa lapsi menemään eikä antaa lapsen päättää asiasta.
Voi voi, kun lapsetkin pitäisi tuoda pestyinä ja kammattuina ihan kotiovelle saakka. Äiti sitten hoitaa kaikki arkirumbat ja etäisät valittavat, kun joutuvat hakemaan lapsensa ja "ajamaan ylimääräistä". Oksettaa!!!! Ei ole ensimmäinen tapaus, josta kuulen. Surullista!
Menkäähän etäisät vähän itseenne. Ja miettikää, millaista viestiä annatte lapsellenne, kun ette edes halua hakea luoksenne, kun olette ensin erossa jättäneet. Lapsen ei kuulu kärsiä eron takia. Sen takia etävanhempi saa luvan kuskata lastaan. Silloin saa olla myös kyytimatkan lapsensa kanssa. Lapset ovat niin vähän aikaa elämässämme pieninä mukana, että ei kannattaisi tuhrata sitä aika kiukuttelemalla kyydeistä. Edestään sen vielä löytää, kun ei aikuinen tytär sitten haluakaan tulla vanhaa isiään tapaamaan. "Ettei tarvitse ajaa ylimääräistä" voi hänkin sitten tokaista isälleen.
Miehelläni tulee matkaa noin. 400km kun työviikon jälkeen hakee väsyneenä tyttären joka on 11 vuotias ja ei suostu kulkemaan linja-autolla koska on tylsää mut jos isi antaa 50 euroa niin sit jaksaa, ja saman matkan on valmis kulkemaan kaverin luokse mut nyt äiti ja tytär itkua vääntää kun pitäisi kulkea linja-autolla kun lapsella on niin paljon harrastuksia viikolla että on väsynyt, minun tytär on kulkenut matkat 6- vuotiaasta lähtien. Ja kyllä se on vielä niin että vanhemmat päättää ei lapsi. Jos äiti ei luota lapsen selviävän matkasta miten lapsi voi luottaa itseensä pitäisi rohkaista lasta eikä paapoa. Kyllä 11-vuotias jo tietää mistä narusta vetää ei aina kyse ole isän halusta tavata myös äidin velvollisuus on tukea lapsen ja isän tapaamista ja rohkaista lasta ja isä kyllä maksaa matkat. Nuo kommentit että lasta ei rakasteta, lasta ei minusta rakasteta jos kaikki tehdään niin kuin lapsi haluaa. Rajat on rakkautta lasta ei voi eikä pidä miellyttää. Ja te naiset jotka ajattelette että anna tapaamisten olla niin sekö on lapsen etu
Luottakaa lapseenne niin lapsikin luottaa itseensä!!!
jos 11v joutuisi yksin kulkemaan tuollaisen matkan. Ei ole turvallista nykymaailmassa. Houkuttelee kaiken maailman hulluja puoleensa jos huono tuuri. Ei 11v osaa toimia yllättävissa tilanteissa, liikaa vastuuta noin pienelle. Suomessa itsenäistetään lapset ihan liian aikaisin. Lapset ei saa olla lapsia vanhempien laiskuuden takia. Surullista, ettei isä sen vertaa halua nähdä lastaan että hakisi tuon matkan. Laskee varmasti tytön itsetuntoa, kun oma isä ei pidä edes sen arvoisena:(((((
jos olisi kyse minun tyttärestäni niin hakisin hänet vaikka mistä...
laittaisin tytön menemään bussilla/junalla. Eipä tuo niin järin järkyttävä asia ole kävellä reppu selässä kilsan matka pariin otteeseen. Hyvää hyötyliikuntaa.
tapauksessa paha rasti, ja sinähän voisit kävellä seurana ainakin tuon ekan kilsan?
Mutta, en minä omaa lastani pakottaisi kulkemaan yksin, jos tuntuu, ettei uskalla. Ja sanoisin sille eksälle, että jos ei jaksa noin pientä matkaa ajaa, asia on ok, eivät silloin näe.
Eihän tuo kaikkein turvallisinta ole laittaa lasta yksin matkalle joka sisältää vaihtoja bussista junalle. Isälle ei olisi mikään matka hakea jos vain haluaisi. Oma tyttäreni tulee useimmiten bussilla luokseni mutta matka turvallisempi. Äiti vie asemalle ja minä taas olen vastassa määränpäässä. Matkaa yli 200 kilometriä joten ajomatkaa tulisi hurjasti. Onneksi tyttö itse haluaa mieluiten matkustaa bussilla. Joskus äiti saattaa tuoda ja minä vien puolestaan takaisin.
mutta kun ei ole 50-50 peruslahtokohta. Minakin tiedan sen omasta kokemuksesta.
Jos se sinun kokemukseni mukaan on peruslahtokohta ja minun ei - niin silloin kumpikaan naista ei ole peruslahtokohta. kaikki asiat on sopimuksenvaraisia.