Minkälainen oli / tulee olemaan elämäntilanteesi 28-vuotiaana?

Olin pari vuotta aiemmin mennyt naimisiin ja muuttanut Helsinkiin ensimmäiseen omistusasuntooni. Lainan korko oli jotain 12 % eikä palkkani ollut kovin iso. Kituutettiin. Miehellä oli vaikeuksia sopeutua uudelle paikkakunnalle ja taisi olla jo uskotonkin silloin. Riideltiin ja sovittiin. Lähiöelämä ei kiehtonut kumpaakaan, mutta muuhun ei ollut varaa. Viihdyin kuitenkin töissä ja olin saanut helposti uusia ystäviä.

Avoliitossa, pitkäaikainen kumppani, 3 lasta ja koira. Vuokralla asutaan, muttei ahtaasti, auto on pois maksettu. Miehellä vakityö, itsellä pätkäputki... Selvitään muttei säästetä.

ensi syksynä 28

opiskeen toivottavasti edeleen tätä ensimmäistä amk-tutkintoani terveydenhoitajaksi.

asun vuokralla, tosin mukavasti hyvällä paikalla.

kaksi lasta 8 ja 7v. koira, ei miestä.



ei toiveita miehestä, ei juuri kavereita, ei toiveita työstä, ei toiveita omasta kodista.

vain minä, koira ja lapset sekä vaatimatonta arkea

-olin kihloissa tulevan mieheni kanssa

-tein gradua

- asuin opiskelija-asunnossa (perhekämppä)



Seuraavana vuonna valmistuin yliopistosta, menin naimisiin, sain työpaikan ja ostimme ensimmäisen omistusasunnon. 28-vuotiaana noista kaikista ei ollut vielä mitään tietoa.



Esikoinen syntyi sitten parin vuoden päästä naimisiinmenosta.

- Lapset: 8v, 6v ja 4v

- Velaton firma

- Asuntolaina lyhentynyt oleellisesti

- Naimisissa 9 vuotta onnellisesti

- Pääsisin vihdoin aloittamaan korkeakouluopinnot, koulutustaso tuolloin on tod.näk vielä yo

Täytän kesällä 29-vuotta ja odotan esikoistamme syntyväksi heinäkuun lopulla.



Naimisiin mennään vielä tän kuun puolella :)



Ylempi korkeakoulututkinto suoritettu jokunen vuosi sitten, oman alan vakkariduunissa. Asutaan kaupungissa vuokralla hyvällä paikalla ja sopivan väljästi.



Vielä pari vuotta sitten en olis ikinä uskonut että asiat voi olla näin hyvin: silloin pitkä suhde meni poikki, se mies paljastui pettäjäksi , takana pelkkää pätkää töissä ja tunsin itseni kaikin puolin täysin epäonnistuneeksi elämässä.

KTM, talouspäällikön hommasta äitiyslomalla, aloin odottaa toista vauvaa, mentiin naimisiin, okt:n remontti kesken.

opiskelemaan päätoimisesti. Parisuhteessa, tradenomi, vuokra-asunto, ei lapsia. Tämä siis hamassa menneisyydessä.

Olen ollut pian vuoden naimisissa. Lasta on yritetty myös liki vuosi (11 kk), ei ole vielä tärpännyt. Meillä on miehen kanssa hyvät työpaikat, mulla työkokemusta n. 2 vuotta. Ei vielä vakinaisia paikkoja kuitenkaan. Asutaan rivitalossa vuokralla. Maisterin tutkinto ja jatko-opinnot menossa.

- Koulutuksena insinööri

- Vakituinen työpaikka

- Avioliitossa (suht pitkä yhteiselo takana)

- Oma talo (josta tosin lainaa)

- 1 lapsi, jonka sain juuri 27v täytettyäni



Ja tilanne muuten sama lähes 10v myöhemmin, lapsia vain 3 ja tietenkin jo hitusen vanhempia.

olen kai luuseri. Kahdet opinnot kesken (siis teen vielä loppuun,en ole jättänyt),ei työpaikkaa. Lapsi ja mies, asutaan vuokralla. Minulla oli nuorempana vaikeaa,vakava sairaus ja elin hetkessä, en osannut suunnitella elämää pidemmälle. Nyt tilanne on eri, mutta olen ikäisiäni jäljessä elämäntilanteen suhteen,ilmeisesti.

Olin raskaana naimisissa tulevan isän kanssa ja asuimme uudessa talossamme ja minulla oli työpaikka. Silloin kun olin 28, olin nuoremman näköinen kuin nyt.

oli elämäni huonoin vuosi. avioliitto oli kriisissä. olin toivonut toista lasta, jota ei ollut kuulunut. esikoinen oli pari-kolmevuotias. mulle valkeni että miehelläni oli mt-ongelmia. kriisi kärjistyi, asuimme jonkin aikaa erillämme (vuokralla molemmat). oli kova huoli siitä miten osaan pojan kasvattaa yksin, miten pärjään filosofian maisterin koulutuksellani, olin osa-aikatyössä.



onneks nyt asiat on vähän paremmin. asutaan omassa talossa ja lapsia on tullut pari lisää. ongelmiakin on edelleen mutta tiedän että pärjään, minä ja lapset ollaan hyvä tiimi ja meillä on ihana koti. tästä on hyvä jatkaa. aloitan pian opiskelemaan uuden ammatin jolla pystyn meidät elättämään.

Toivottavasti asiat näin menisi eli ovat haaveita,onneksi aikaa vielä pari vuotta niitä toteuttaa:



-Lapset olisi silloin 6v ja 8v ja esikoisela ensimmäinen luokka loppumaisillaan :)

-Olisin jo vuoden ehtinyt olemaan yrityksessäni ja minulla olisi laaja ja tyytyväinen asiakaskunta.

-Miehellä olisi liiketoiminnat lähtenyt rullaamaan hyvin ja olisi palkollisia.

-Alettaisiin miettimään 3 lasta tai sitten hän olisi jo mahassa tai jopa syntynyt...kuka sen tietää... (toivottvasti mulla olisi hyvä sijainen yrityksessäni :))

- Ehkä muutettaisiin ensimmäiseen omistusasuntoon

-Meillä olisi kissojen lisäksi koira ja uusi auto!

- Toivoisin kaikista eniten että oltaisiin tuolloin terveitä ja onnellisia...oikeastaan millään muulla ei ole väliä...vielä parisen vuotta kyseiseen ikään jäljellä...

Odotin toista lastani. Esikoinen oli 1v5kk. Elämä oli aika tasaista. Opinnot olivat gradua vaille valmiit, kakkonen syntyi toukokuussa. Voin aika hyvin, luulisin. Myöhemmin sitten tuli synnytyksen jälkeinen masennus, unettomuus, lääkitys sun muuta. Mutta joitakin vuosia myöhemmin myös kolmas lapsi, avioero, ja opintojen loppuun saattaminen;-D. Ja sitä myötä paljon muuta hyvää.

ennustuskykyjäni. Tuohon on vielä aikaa jokunen vuosi. Luulen, että



- asun ulkomailla (kuten nytkin)

- olen töissä (olen pian valmistumassa)

- olen naimisissa (tästä on puhuttu poikaystävän kanssa)

- asun todennäköisesti vuokralla (tästäkin olemme puhuneet, emme aio ostaa)

- lapsia yksi?

2 lasta ja riittävästi asuntovelkaa sekä hyvä mies.

Olen ollut naimisissa kolme vuotta ja olemme asuneet neljä vuotta omassa rivarin pätkässämme. Meillä on toivottavasti jo n. vuoden ikäinen lapsi ja olen päässyt yliopistoon opiskelemaan. Toivottavasti miehelläni on edelleen töitä, sillä muuten alkaa asuntolaina kiristää vyötä jos itse opiskelen.

paska parisuhde, josta pääsin myöhemmin eroon.

Työtön yo-opiskelija, ei lapsia, ei omistusasuntoa, ei rahaa. Suhdekin hieman on-off Aika säälittävää?

Minä: työtön yo-opiskelija, ei lapsia, ei omistusasuntoa, ei rahaa, ei minkäänlaista suhdetta. Silti onnellinen =D ja uskon, että työtä, perhettä ja omaisuutta joskus minullakin on.