Minkälainen oli / tulee olemaan elämäntilanteesi 28-vuotiaana?

kun itse 28-vuotiaana vasta aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni, jonka sitten myös mokasin täydellisesti.

olen ammatiltani hoitaja, nyt äippälomalla vakituisesta työsuhteesta, kaksi alle 4v lasta, naimisissa, omakotitalossa asutaan maalla ja siksi kovasti lainaa.

rRaha-asiat stressaa kovasti mutta muuten olen onnellinen. Tämän vuoden aikana menin myös naimisiin lasteni isän kanssa. :)

eli olen yhdessä ollut mieheni kanssa 7 vuotta josta siis muutoma kuukausi naimisissa. kaksi koiraa. jos joku tunnisti niin siitä vaan :)

ja tulin ensi kertaa äidiksi, sain kaksoset. Olin odottanut lapsia monta vuotta, lapsettomuushoitojen kautta sitten onnistuimme. Asuimme Espoossa vuokralla, meillä oli oma asunto toisessa kaupungissa. Olimme olleet naimisissa 5 vuotta. Elämä oli kohdillaan ja olin onnellinen (olen vieläkin).

Olin juuri tavannut nykyisen mieheni, muutimme ulkomaille. Minä opiskelijavaihtoon ja mies töihin. Kumpikaan ei omistanut mitään, asuimme vuokralla eri kaupungeissa.



Minulla opinnot kesken, ei kunnollisia töitä vaan jotain kauheita kesätöitä puhelinasiakaspalvelussa.



Siitä on nyt 11 vuotta aikaa. Elämäni ei ole seuraillut "normatiivista" elämänkulkua.

koulutus mulla on,olen valmistunut 2001,lapsia on kolme joista nuorin vauvaikäinen.Naimisissa tuskin olen,kun en ole nytkään,varmasti olen myös kotona lasten kanssa kunnes keskimmäinen menee syksyllä 2012 kouluun.Sit vois alkaa kattoo duunia..en siis jääny vakityöstä äitiyslomalle.Ukosta nyt ei sit tiedä..

vakituinen työsuhde. Vuokra-asunto. Ei lapsia. Siitä 6kk ja menin kihloihin, naimisiin, Suomeen muutto ja lapset. Kaikki tapahtui vauhdilla.

elämässäni. Käytin paljon alkoholia ja päihteitä.

Vakituinen työ, vakituinen parisuhde ollut jo 13 vuotta. 3 lasta, omistusasunto.

Korkeakoulututkinto (4 vuotta vanha), 2 lasta, naimisissa 7 vuotta, vakityö, rivarinpääty. Sellaista tavallista elämää.

Sain juuri täytettyäni 28 ekan lapsen, olin ja edelleen olen naimisissa, asuimme omistusasunnossa kerrostalossa lähiössä 4 h+k, joka oli ostettu pari vuotta aikaisemmin, aloimme rakentaa omakotitaloa samana vuonna, olin vakituisessa työsuhteessa ja äitiyslomalla. Eli olen kai keskiarvo, naimisissa olin ollut siinä vaiheessa noin 6 vuotta kun lapsi syntyi.

Akateeminen koulutus, 3v työkokemusta, naimisissa 2,5 vuotta, toinen omistusasunto (rivari), 1 lapsi 1v 1kk :) Jee, oonpa saanu jo jotain aikaan! :)

valmistunut dippainssi, vakituinen työpaikka, lainarahalla ostettu asunto, esikoinen 2v. toinen (ja suunnitelmien mukaan viimeinen) vatsassa.

Menin naimisiin tuona vuotena. Unelmien työpaikka, pätkätöissä mutta töitä piti riittää. Eka kertaa elämässä rahaa johonkin ylimääräiseen. Toteutin pieniä ja vähän isompiakin haaveita, matkusteltiin miehen kanssa.



Tuosta vuoden päästä tulin raskaaksi. Sopimusta ei töissä jatkettu kun kuulivat raskaudestani. Nyt siis kotiäitinä, ei töitä näkyvissä, ei taaskaan rahaa...huoh. Lapsi on tietenkin kaikkein tärkein mut tuossa iässä mä jotenkin elin aivan ihanaa elämää.

Asuin ulkomailla, pienessä vuokra-asunnossa avomieheni kanssa todella suuressa kaupungissa. Ei ollut lapsia, olin päätoiminen jatko-opiskelija.

mulla on kaksi lasta, 4- ja 8-vuotiaat, ja mä olen ollut vuoden verran taas työelämässä hoitovapaan jälkeen. Mikäli nyt sitten päätän olla vielä 2 vuotta hoitovapaalla enkä palaa aiemmin työelämään. Luultavasti asumme aivan samassa asunnossa kuin nytkin, mutta kiertelemme etsimässä isompaa, meille sopivaa, toivottavasti mahdollisimman lähellä nykyistä asuinpaikkaamme sijaitsevaa asuntoa. Valmistelemme myös vihkivalojen uudistamisjuhlia - tarkoituksena olisi käydä uusimassa vihkivalat 10. hääpäivän kunniaksi, eli vuonna 2014, ja järjestää tuolloin ne suuret juhlat, joita ei järjestetty, kun aikoinaan menimme naimisiin.



Siihen, että minä olen 28-vuotias, ei ole kuin 3 vuotta, joten tuskin ihan hirveästi ehtii elämä muuttua. Tai no, eihän sitä aina voi tietää, mitä yllätyksiä elämä tuo tullessaan - ehkä mun elämä onkin aivan erilaista kuin kuvittelisin :)

Opiskelin ja kärsin vaikeasta masennuksesta. Taisin olla 28-vuotiaana mielisairaalassa pari kertaa. Luulin, että en koskaan parane ja että kuolen pian....



Nyt olen terve ja raskaana :)

Naimisissa. Rakennettu talo, myyty sitä edellinen omistusasunto. Toinen vakityöpaikka menossa, tosin 28-vuotiaana olin juuri äitiyslomalla.

Toisen asteen tutkinto on suoritettuna, vakituista työpaikkaa ei ole eikä tällä hetkellä näytä kovin valoisalta ylipäätään töiden suhteen. Pätkätöissä olen ollut kaikenkaikkiaan ehkä yhteensä 2-3 vuotta. Muun ajan hoitovapaalla, äitiyslomalla tai työttömänä.



2 lasta on, kihloissa olen. Asumme mieheni omistamassa asunnossa.



Elämä on ainakin ulkopuolisesti katsottuna ihan hyvää ja kaikki asiat ok. Silti ilmeisesti kauhea 3-kympin kriisi meneillään. Mietityttää mitä sitä elämässään oikein haluaisi tehdä, mihin itsestä on (lähinnä työn suhteen) ja ylipäätään elämän arvoja tässä laitetaan uuteen järjestykseen pään sisällä, ja mietitään, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.

Sama työpaikka oli ollut jo 9 vuotta, muutin "omistusasunnosta" vuokralle ja velkaa maksan vieläkin. Ei haittaa, oppirahat kannatti.



Nyt 13 v myöhemmin on neljäs vauva vatsassa ja sama mieskin