Mitä mieltä 9-vuotiaasta pojastani:

eli dyn-air pepun alle, purkka suuhun, stressipallo käteen. älkää tyytykö nykytilanteeseen, koska kohta lapsi ei enää pääse häirikön roolista ja leimasta eroon.

Sun tehtäväsi on nyt huolehtia että lapsi lopettaa koulussa muiden häiritsemisen. Vaikka itse olisi kuinka lahjakas, ei se oikeuta häiriköimään tunneilla. Muilla voi olla vaikeuksia oppimisen kanssa, ei ole kiva että yksi hevimörkö siellä riekkuu ja häiriköi.

eli dyn-air pepun alle, purkka suuhun, stressipallo käteen. älkää tyytykö nykytilanteeseen, koska kohta lapsi ei enää pääse häirikön roolista ja leimasta eroon.

Tottelee kyllä minua hyvin, mutta en voi olla vieressä komentamassa. Ja opekin myöntää, ettei lapsi häiritse ilkeyttään, on vaan liian impulsiivinen. Ollaan tehty neurologiset testit, psykologit ovat sanoneet että normaali fiksu, joskin vilkas poika, mutta apuja ei ole tullut. Jos olisi adhd, kaikki olisikin helpompaa, kun olisi diagnoosi..

ap

Suurena Metallica-fanina minusta tuo kuulostaa lähes hauskalta. Oma 7-vuotiaani totesi vähän aikaa sitten, että hän inhoaa lastenmusiikkia ja kun kysyin, että mitäs sitten haluaa kuunnella, niin luetteli listan rock-bändejä, joiden musiikkia on kotona kuullut. Ei vielä sentään ole ruvennut pukeutumaan mustaan, eikä ole vielä koulussakaan, joten en tiedä, miten hän rupeaa protestoimaan tylsyyttä (on varsin älykäs). Mutta pojan isä oli ala-asteiässä jo todella kova "metalli-mies", joka pukeutui mustaan, oli pitkät hiukset jne. mutta kyllä hänestä kasvoi sitten ihan kunnon mies. Itseasiassa on korkeasti koulutettu ja johtavassa asemassa oleva henkilö, josta ei ikinä uskoisi, että vapaa-ajallaan mossaa vaimonsa kanssa rock-konserteissa.

Hänelle on aivan yks lysti, miltä näyttää tai mitä pukee päälleen. Eiköhän nämä molemmat ääripiirteet näy vielä aikuisenakin?



Sinun pojallasi on ilmiselvästi halu olla erilainen ja halu tuoda omat mielipiteensä esiin. Toki hän saa olla erilainen, mutta sinun tehtäväsi on kasvattaa hänet muistamaan, että ihmiset eivät ole kuitenkaan parempia tai huonompia, on vain erilaisia ihmisiä. Ts. sinun tehtäväsi on kasvattaa häneen empatiaan, jotta hän ajattelee myös toisia ihmisiä.

mutta esimerkiksi joulupukilta toivoi ainoastaan bändihupparia, kahta levyä, tehokkaampaa kitaran vahvistinta ja toista guitarhero-ohjainta. Ai niin yksi lelu oli, kauko-ohjattava. Jos oma tyyli on noin vahva, teenkö mielestänne värin kun annan pojan olla mikä on? Poika kyllä myös urheilee ja liikkuu pajon, ei ole kotonakaan paikallaan muutakuin musiikin ääressä..

minusta on hienoa, että hän on löytänyt oman juttunsa eli tuon kitaran yms. Jos poika kerran myös urheilee ja liikkuu myös, niin ei jää liian yksipuolisesti pojan touhut kuitenkaan. Ehkä se tunnilla häitiseminen pitäisi saada pois, mutta muuten anna poikasi olla millainen hän haluaa.

Tietää mistä tykkää ja keskittää siihen energiansa vapaa-ajalla. Koulussa häiritseminen onkin sitten ongelma johon on vaikea antaa vinkkia kun ei tiedä mitä kaikkea on jo kokeiltu ja voihan olla että jos on vilkas niin mikään ei vaan tepsi vaikka kuinka yrittäisi. Ihanaa että uskaltaa olla erilainen ja oma itensä.



Itselläni on nyt 6v. poika joka kavsti hakee omaa itseään. Jo vuosi sitten ilmoitti että ei tahdo että hiukset leikataan lyhyeksi. Meillä kun on ollut tapana vetää pojille kesäksi koneella siilitukka helpottamaan pään hikoilua jne. Poikani sanoi että ei enää tahdo lyhyttä tukkaa vaan "meduusa" tukan eli sellaisen taspitkän tukan ihan kuin kulho olisi ollut päässä ja sen reunoja pitkin leikattu. Nyt sitten sanoi että haluaa kasvattaa pitkän tukan jotta saa sen ponnarille. On luonut jo myös oman vaatemuodin. Käyttää aina eripari sukkia koska se hänestä näyttää makealta. Pitää trikoopaisan päällä lyhythihaista kauluspaitaa. Suosii mustaa sekä kirkkaita värejä. Ei halua käyttää sinistä ollenkaan. Tykkää mm. vaaleanpunaisista ja muutenkin punaisista paidoista jne. Tietää siis hyvin mistä tykkää. Kuuntelee mielellään heviä isänsä kanssa ja itse omilla rahoilla osti Hevisauruksen levyn kun ei olla annettu vielä aikuisten levyjä ostella. Toisaalta tykkää myös Martti Servosta. Kuntelee ihan erilaista musaa kuin kaverinsa. On erittäin taitava konsolipeleillä pelaaja ja sitä onkin rajoitetteva että tekisi muutakin kuin pelaisi. On älykäs ja oppii asiatnopeasti. Liikunnallisesti lahjakas vaikka ei olekkaaintohimoinen urheilija. Eskari sujuu hyvin ainut ongelma on tunneilla puhuminen. poika on koko ajan äänessä ja tästä muodostunee myös koulun alettua ongelma.



Oman poikani kohdalla uskon etä hän pärjää elämässään hyvin koska on tietoinen itsestään ja sitä mistä pitää. Löytää varmasti paikkansa ja alansa isona.

Minusta aika kummallinen kommentti

Minusta aika kummallinen kommentti

että jos olisi diagnoosi, silloin saisi ymmärrystä ja apua. Nyt kaikki vaan sanovat että "sun tehtävä on laittaa se poika kuriin".. Millä? Rangaistukset eivät auta, jos häiriköinti ei ole tahallista. Rangaistuskausia meillä oli, ne tarkoittivat sitä että poika oli kotona allapäin, mutta käyttäytyi samoin luokassakuin ennen. nyt ei ole ollut vähään aikaan rangaistuksiakäytssä rangaistuksia, käytös koulussa ei ole lainkaan huonontunut, mutta kotona poika on nyt aurinkoinen, vilkas ja onnellinen lapsi.

ap

tuolla 5-v ketjussa (olin yksi vastaaja siellä). :)



Meilläkin nyt vilkas 5-v. on jo kovin tarkka musiikista. Sai lahjaksi lasten levyn, jota on kuunneltu tasan kerran, mutta ammentaa äidin levyvarastoista omaa musiikkimakuaan. Tällä hetkellä rokki on kova sana, mutta myös Lady Gaga (näki tv:ssa mainoksen ja käski hankkimaan!). Suunnittelee kasvattavansa pitkän tukan ja perustavansa rokkibändin parhaan kaverin kanssa. :)



Sama poika on tarkka tyylistään, valitsee itse aina kylään lähtiessä tietyt hienot farkut ja mielialaan sopivan paidan.



Uskon, että näistä pojista tulee hienoja miehiä. Avoimia, kekseliäitä ja rohkeita. Ensin pitää vaan päästä tuo tasapäistävä kouluprässi kunnialla läpi...

ymmärrän ajattelutapaasi, mutta kehotan sen kanssa varovaisuuteen. Se että lapsi on 9-vuotiaana musiikkista innostunut ja saa hyviä numeroita koulussa, ei tarkoita että hän olisi niin eritysitapaus etteivätkö tavalliset säännöt koske häntä.



Meillä on 8-vuotias vähän erikoinen lapsi ja olen itsekin taipuvainen selittelemään hänen käytöstään sillä, että "ei hän pahaa tarkoita, on vaan tuollainen ikiliikkuja". Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut havahtumaan todella siihen, että koulussa on noudatettava koulun sääntöjä ja kodin pitää niitä sääntöjä tukea yhtä tiukasti kuin opettajien. Muuten käytös koulussa tosiaan ei parane. Me ollaan tämän vuoksi jouduttu koventamaan kuria kotonakin.



Vaikka minua ei häiritse että lapsen vaatteet lojuvat pari päivää olkkarin lattialla, olen alkanut vaatia tiukemmin kotiöiden tekoa heti eikä huomenna. Vaikka olen aiemmin hyväksynyt sen että lapsi tekee kuperkeikkoja samalla kun luen iltakirjaa hänelle, käsken nykyään pysymään paikoillaan. Aiemmin annoin jopa hypätä kotona välillä pois ruokapöydästä kunhan tuli kärrynpyörien jälkeen jatkamaan, nyt kiellän sen. Elämä kotona ei ole enää yhtä leppoisaa, mutta kappas vain: koulussa käytös on parantunut.



Eli mun neuvoni on, että alatte vaatia kotona enemmän samoja asioita kuin koulussa. Kouluongelmista ei tarvii kotona rangaista, mutta kotona tehdyistä rikeistä kyllä.

se tarkoittaisi et pojalla olisi ihan oikeat neurologiset vajaavuudet. Sekö sitten helpottaisi? Eiköhän terveen lapsen kanssa ole kuitenkin helpompaa. Ei nuo diagnoosit autuaaksi tee. Eivätkä auta lapsen oloa.



Mutta, jospa ottaisit selvää esim miten adhd lapsia kasvatetaan ja koittaisit tehdä samoin. Teidän tapauksessa luulisi pelkän kasvatuksen auttavan, koska ei neurologista häiriötä.



Terapiaahan om mahdollisuus myös hakea ilman diagnooseja vaikka en usko, etä teidän tapauksessa siihen tarvetta.

Rukapöydässä istutaan nätisti jalat suorassa, läksyt tehdään (hutaistaan) välittömästi välipalan jälkeen, kotityöt tehdään kun käsketään (jos annan päättää milloin tekee, tekisi kun on aika mennä nukkumaan) päälle ei puhuta, pitää kysyä lupa ennen kuin alkaa soittamaan instrumenttejä, kavereilta tullaan kotiintuloaikana, ei 5 minuuttia yli.. Ja poika tottelee kiltisti. OLen vaan huomannt että kaksoiskäskyt menee yli ei voi esim sanoa että vie roskat ja tuo tullessa jotain, koska tämäjotain jää silloin aina tuomatta.

ap



ap

tai edes uhkaa meneväsi jos poika ei koulussa rauhoitu.



Stressipallo käteen, tarvitsee ilmeiseti koko ajan tekemistä käsillään.

jos lapsi käyttäytyy hyvin kotona, mutta huonosti koulussa, on ongelma lähinnä koulun.



Kaverillani on vilkas poika, joka ei pysy luokassa hiljaa eikä paikoillaan. Sen ilmatyynyn hän rikko työntämällä lyijykynän siihen. Pojalle sanottiin, että aina kun hän haluaa sanoa jollekin jotain, niin hän kirjoittaa sanomisensa ylös, jotta ei unohda sanoa sitä välitunnilla.

Eli jotain tämän tyyppisiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä pitäisi opettajan ottaa käyttöön.

istua hiljaa kotona, mutta hän koulussa möykkää, jokin on asenteessa pielessä. Olettehan tosi tarkkoina, että ette kotona kyseenalaista koulun auktoriteetteja? 9-vuotiaana ei vielä voi ryhtyä kapinalliseksi, siihen pitää olla vähän enemmän ymmärystä siitä mitä vastaan kapinoi. Muuten on vaan itsekäs häirikkö.

Se nykyyän yleistynyt. Alkaisin korostaa sitä asiaa.



Jos lapselle jo pienenä kerrotaan et naapurin tätiä ei tartte totella kun ei oo äiti jne, niin helposti käy.

on älykäs, lahjakas mutta vain niissä mistä pitää. Tulee menestymään erittäin hyvin siinä mistä pitää. Erityinen lapsi, oman tiensä kulkija.

puheista tai käytöksestä, että koulun auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa. Mutta häiriköinti on ikävää muiden oppilaidenkin - ei vain opettajan - kannalta.