Eh, työkaveri on "meillä ulkoillaan säällä kuin säällä" -tyyppi

haluaako omien lapsiensa olevan samanlaisia tervettä järkeä käyttämättömiä suorittajia vai reippaasti järjellänsä ajattelevia ihmisiä, jotka eivät koe, että on pakko pakottaa itsensä ja lapsensa joka välissä pihalle.



Miksi ihmeessä pitäisi lähteä pihalle lasten kanssa jos ei yksinkään lähtisi. Eivät ne lapset aikuisenakaan tule sinne paskakeliin lähtemään... paitsi jos heillä on jo omia lapsiaan ja ovat oppineet pakkoulkoilun "merkityksen".

voisitte miettiä mitä lapsillenne syötätte ja onko niillä muuten mitään mielekästä tekemistä (mammat istuu koneella...)

siis jos jo lapsuudessaan on sellaisen elämäntavan oppinut! Ei kyse ole välttämättä mistään tiukkapipoilusta tai pätemisestä. Kelillä kuin kelillä voi Suomessa kyllä mainiosti ulkoilla.



Eri asia on tietenkin se, vaatiiko muilta samaa kuin itseltään - jokainen perhe päättää itse.

Toinen heidän lapsistaan ei tykkää yhtään olla ulkona. No eihän heidän mussukan tarvitse koskaan jos ei halua.



Meidän lapset jos leikkii kavereiden kanssa lähetän heidät mielellään ulos koska heillä on kaveri ja toisaaltaan siellä ulkona olo tekee hyvää.



No kuvio menee seuraavasti alkavat leikkiä minä sanon, että joskos vaikka ulos välillä kun koko päivä on oltu sisällä. Tästä seuraa se että naapurin mukula ilmoittaa siinä vaiheessa mennään meille. Ja tästä seuraa se, että miedän lapset eivät ole ulkona ollenkaan koska eivät yksinkään ulos halua.



Mihin on kadonnut vanhat hyvät ajat jolloin kaikki talon lapset meni ulos ja siellä keksittiin isot leikit ja pelit. Nyt kaikki haluaa nyhjätä sisällä kun kerta ei paista aurinko. Ymmärrän jos pakkasta on paljon tai räntää tulee vaakatasossa, mutta muuten en.

hetket kun rymyttiin säällä kuin säällä milloin missäkin metsässä majaa rakentamassa, rosvoa ja poliisia leikkien, suksilla tai pulkalla mäkeä laskien, "höntsyä" järven jäällä pelaillen jne. Välillä oli varpaat ja sormet aivan jäässä, mutta sisälle ei olisi malttanut mennä, kun oli niin kivaa. Mulle on edelleenkin ihan normaalia, että ulkoillaan säällä kuin säällä, jos nyt ei ihan -30 pakkasta ole. Stressaannun pikeemmikin siitä, ettei pääse ulos. Ja tämä ei ole pätemistä, vaan tällainen vain olen. Mies on samanmoinen ja lapset myös. Harrastamme myös retkeilyä, lasten ehdoilla tosin. Tämä on meidän elämäntapa, jossain muussa perheessä on toisenlainen.

he, jotka asuvat läntisenä naapurinamme samoilla leveysasteilla ? Siellä kasvetaan ulkoiluun pienestä saakka.Ulkoilu on norjalaisille elämäntapa.



On päiväkoteja joissa kirjaimellisesti ollaan ulkona aamusta iltapäivään. Tyypillinen voileipälounas ja välipalat syödään ulkona, jopa vaippaikäisten vaipat vaihdetaan ulkona. Housut vaan alas ja puhdas teippivaippa asetetaan seisaaltaan.



Näitä ulkoilupäiväkoteja on tutkittu ja on todettu että lasten sairastuvuus on pienempi kuin "normipäiväkodeissa".

ja ainakin meillä tämä on vaikeaa sisätiloissa, kotona. Siksi lähdemme ulos säällä kuin säällä (joo, joo, voimme korvata ulkoilun jonain huonon sään päivänä esim. uimahallilla, mutta pääsääntöisesti ulos mennään every day).

joka ikinen päivä, säällä kuin säällä, kunhan sitä ei tehdä itku kurkussa pakkosuorituksena.



Siis ihan hienoa jos kaikki siitä nauttii.



Itse en vain näe tarvetta ryhtyä moiseen.

en pakota lapsia ulos. Tykkään erityisesti juosta ja pyöräillä, mitä "karmeampi" keli sen parempi. Mistään erityisestä luonteen lujuudesta ei ole kyse koska minusta se on kivaa.



Lapsilla kova sade ja tuuli yhdessä ovat yleensä sellainen keli että eivät halua ulos, eikä tarvitse koska muutoin ovat siellä mielellään.

Lapset ovat siis päiväkodissa, missä on viisi eri ryhmää. Meidän lasten ryhmä ulkoilee vähiten. Jopa kaikkein pienempien ryhmä on selkeästi enemmän ulkona. Tietenkään ei tartte lähteä ulos 30 asteen pakkasella, mutta mitä ihmettä esim lumisade haittaa. Lapset ovat sitten tosi levottomia, kun päästään kotiin, kun hoitajat eivät ole viitsineet pukea lapsia ja olla itse ulkona. Onneksi illat pitenevät pikkuhiljaa niin, että pääsee päivällisen jälkeen itse käyttämään lapsia ulkona.

en kerro kenellekään, että

-käytin harsoja ennen kuin kestovaippailusta tuli muotia

-kannoin lasta liinassa ennen kuin niitä oli Suomessa keksitty

-ulkoiltiin joka päivä 2 kertaa

-imetin pitkään

-en käyttänyt purkkiruokaa



Hys hys, heti joku ahdistuu



Nykyään en kerro, että



- en käytä eineksiä vaan teen ruoat itse

-harrastan paljon liikuntaa itseksin, säällä kuin säällä

-en ole ylipainoinen ja painokontrollointi on helppoa

-vietän paljon aikaa lasten kanssa ja murkun kanssa käyn jopa lenkillä. Murkku ei luuhaa kaupungilla ja polta tupakkaa ja haistattele vaan treenaa kunnolla



Ei näistä voi ääneen sanoa, joku ahdistuu heti ja luulee, että kehuskelen.



Pyörittelen aina vain päätäni kun puhutaan lapsista ja omista harrastuksista. Tuskailen muka, kuinka olen aina väsynyt ja herkkä lihomaan ja en viitsi liikkua ja lapset on kauheita ja laiskoja ja eivät pärjää koulussa ja haistattelevat mulle.



Näin olen suosittu työpaikallani.

Ulkoilemme joka säällä, mä pidän siitä ja se tosiaan on pukeutumiskysymys. Mulle on päivänselvää ulkoilla, itse asiassa olisin ulkona mielelläni suurimman osan päivästä jos se vaan olis mahdollista.



Mutta mua ei kiinnosta pätkääkään toisten ulkoilut. En mä edes tiedä paljonko ulkoilevat vai ulkoilevatko ollenkaan. Enkä jaksa uskoa että kovin moni muukaan välittää. Ap:lla on kaverinsa kanssa selvästi muutenkin ongelmia kemioissa, ja tää ulkoilu on vaan yksi juttu johon takertua.

Siis jos joku haluaa olla ulkona räntäsateessa niin saa mun puolesta olla. Ja jos jonkun lapset pomppii seinille niin he hakee itselleen parhaat ratkaisut. Meillä ei ole ongelmaa keksiä järkevää tekemistä sisätiloissakin, jos sataa kaatamalla. Ja jos meidän muksut haluaa mennä silloin ulos, niin saavat kyllä mennä - katon niitä ikkunasta sen 5 minuuttia kun viihtyvät siellä.

Ehkä mua eniten ärsyttää se paasaaminen, joka tulee sieltä reippaampien suunnasta, vaatimus että jos heillä näin niin kaikilla muillakin. Tässäkin nyt jo alkaa muutamilla mennä sille linjalle, että "jos et ulkoile säälllä kuin säällä, niin et varmaan ulkoile ikinä vaan katsotte sohvaperunoina tellua ja läskistytte, halveksin tuommoista läskiperseisyyttä lapsesi pitäisi huostaanottaa".

ap

Lopeta vertaileminen, aina löytyy toinen reippaampi ja parempi, ei siitä tarvitse nokkiinsa ottaa.

Mutta muistathan ap, että sen kenen täytyy olla tuollainen vaahtoaja, oma pesä on aina jollain tavoin likainen!

Seuraahan vähän tätä työkaveriasi tarkemmalla korvalla ja silmällä, saatat löytää jotain mielenkiintoista!

en kerro kenellekään, että

-käytin harsoja ennen kuin kestovaippailusta tuli muotia

-kannoin lasta liinassa ennen kuin niitä oli Suomessa keksitty

-ulkoiltiin joka päivä 2 kertaa

-imetin pitkään

-en käyttänyt purkkiruokaa

Hys hys, heti joku ahdistuu

Nykyään en kerro, että

- en käytä eineksiä vaan teen ruoat itse

-harrastan paljon liikuntaa itseksin, säällä kuin säällä

-en ole ylipainoinen ja painokontrollointi on helppoa

-vietän paljon aikaa lasten kanssa ja murkun kanssa käyn jopa lenkillä. Murkku ei luuhaa kaupungilla ja polta tupakkaa ja haistattele vaan treenaa kunnolla

Ei näistä voi ääneen sanoa, joku ahdistuu heti ja luulee, että kehuskelen.

Pyörittelen aina vain päätäni kun puhutaan lapsista ja omista harrastuksista. Tuskailen muka, kuinka olen aina väsynyt ja herkkä lihomaan ja en viitsi liikkua ja lapset on kauheita ja laiskoja ja eivät pärjää koulussa ja haistattelevat mulle.

Näin olen suosittu työpaikallani.

Taatusti olet onnellinen omalla elämäntavallasi. Hyvä ettet sitä kuitenkaan muille tuputa väkisin. Ei sinun mitään valetuskailujakaan kannata keksiä. Olet vaikka hiljaa rehellisesti kuin äänessä valheellisesti.