Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti rv 5-7 ei ole kyllä paha juttu
04.03.2010 |
ihan turhaa vouhkaamista niillä jotka muuta väittää. Esim rv5 niin siellä on pelkkää solurykelmää. Monella alkaa menkatkin tolleen vähän myöhässä tai niin luulevat, ja kyseessä voikin olla esim keskenmeno.
Mun mielesstä vasta rv 10-13 alkaa olla enemmän tappamista kun lapsella näkyy jos syke+kädet+jalat.
Mielipiteitä?
Kommentit (83)
Alkiosta taas toden totta kasvaa elävä, tunteva ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten tämä väitti.
Niin moni muukin asia, mitä siitä?
Se solurykelmä on kyllä erittäin vahvasti elossa, kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia.
Ja siellä on ihan muuta kuin solurykelmä. Siellä on ihminen, jolla on jo valmiina kaikki se mitä hän tulee olemaan. Ulkonäkö, luonne. Ihan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollut tarkoittaa ennen elossa ollutta, sitä alkio ei ole. Eikä se ole eloton.
Mutta siittiöt ei ole mitään! Ilman runkkaamistakin elävät ja tunteelliset siittiösi kuolee sisälläsi. :)
Siittiö on nuijapäännäkönen pikkunen otus jolla ei oo mitää ihmisen muotoja mutta se mitä nainen kantaa sisällään on ihmisen näköinen, sillä on sykkivä sydän jo kuusi viikkoisena. Se on ihan eri asia runkkaako vai pysäyttääkö toisen sydämen.
Tietenkin abortin saa tehdä jos se ei omaa mieltä paina.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Aborttia voi karvaasti katua.
Tämä on taas yksi PROVO lisää, mutta en ole nytkään tämän ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Aborttia voi karvaasti katua.
Tämä on taas yksi PROVO lisää, mutta en ole nytkään tämän ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huu, kuinkahan sitten voimme syödä solurykelmiä jos jonkin moisessa muodossa? Onneksi ihmisillä on oikeus valita haluavatko saatta lapsen tähän HELVETTIIN. mahdollisesti ne, jotka pitävät ei-toivotun lapsen säästävät itsensä ehkä uskonnollisten satujen uhkakuvilta, mutta laittavat oman lapsensa sitten kärventelemään helvetillisissä lieskoissa pystymättä huolehtimaan lapsen tarpeista. Pääasia on, että on tehnyt niinkuin raamatussa sanotaan, sehän on kuitenkin mm. vuosisatoja erilaisten kieroutuneiden pedofilien ja sovinistien käsien kautta kulkenut käännelty ja väännelty satukirja!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2010 klo 11:47"]
Alkion keskimääräinen pituus on 3 cm ja keskimääräinen paino 1 g. Ensimmäiset merkit tukirangan ja lihaksiston kehittymisestä ilmaantuvat. Kaikki elimet saavat alkeellisen muotonsa. Kasvojen ja pään muodot kehittyvät. Pää muodostaa tässä vaiheessa melkein kolmanneksen alkion koosta. Päässä nähdään suuret, kaukana toisistaan olevat silmänaiheet sekä litteä nenä, korvat ja suu. Varpaat ja sormet ovat muodostuneet. Myös aistielinten kehitys alkaa. Vaikka alkio ei varsinaisesti kuule, se aistii äidin erilaisia rytmejä ja liikkeitä sekä äidin sydämen kumean jyskytyksen, veren virtauksen ja hengityksen. 6 viikon iässä alkio aistii jo kosketuksenkin.
[/quote]
siis oikeasti 3CM pitkä noilla viikoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni 8 vuotta että tulin "kunnolla" raskaaksi, kerran 3 vuoden yrityksen jälkeen olin raskaana vähän pidemmälle, mutta se oli tuulimunaraskaus ja meni kesken rv12 paikkeilla. Olin jo kertonut kaikille että meille on tulossa vauva, mutta en silti pitänyt kehittymättömälle solumöykylle hautajaisia ja surrut menettämäämme lasta ihmisenä, lähinnä tuntui että menetti mahdollisuuden vauvaan. Voi olla että sen 8 vuoden aikana sain monia kertoja keskenmenoja, kuukautiskierto oli monesti yhtäkkiä pidempi kuin normaalisti. Jos menetin tietämättäni vaikka kymmenen lasta, pitäisikö surra yhtä paljon niitä kuin nyt tuossa olevia 4v kaksosia???
Olen aikoinaan tehnyt myös kaksi kertaa abortin, enkä ole katunut niitä kertaakaan, vaikka surullista se silloin oli, ja toivon että en olisi joutunut niitä kumpaakaan tekemään. Elämäntilanteen huomioon ottaen kumpikin oli kuitenkin järkevä ja oikea ratkaisu, koko muun perheen kannalta, niin olevien kuin tulevien.
Tämän maapallon tuhoaa liikakansoitus, ei ydinpommit. Miettikää sitä.
Ja miettikää tätä, tämän päivän lehdessä yksi monista uutisista, Egyptissä on kolme miljoonaa (!!!) katulasta, yli puolet Suomen väkiluvusta! Siellä te rikkaat käytte lomailemassa, ja vallankumous toi katulapsille töitä, saavat tappelemisesta kadulla 50 puntaa (5€) päivässä, ja elävät herroiksi.
Huolehtikaa te abortin vastustajat näistä jo olemassa olevista lapsista köyhissä maissa, huolehtikaa niistä rikkaiden maiden lapsista joita kohdellaan huonosti, jopa omien "hienojen" vanhempien toimesta.
Kun olette huolehtineet nämä "pikku" ongelmat kuntoon, tulkaa sitten huutamaan että abortti on murha, ja kaikilla hedelmöittyneillä munasoluilla on oikeus elämään ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:45"]
Meillä meni 8 vuotta että tulin "kunnolla" raskaaksi, kerran 3 vuoden yrityksen jälkeen olin raskaana vähän pidemmälle, mutta se oli tuulimunaraskaus ja meni kesken rv12 paikkeilla. Olin jo kertonut kaikille että meille on tulossa vauva, mutta en silti pitänyt kehittymättömälle solumöykylle hautajaisia ja surrut menettämäämme lasta ihmisenä, lähinnä tuntui että menetti mahdollisuuden vauvaan. Voi olla että sen 8 vuoden aikana sain monia kertoja keskenmenoja, kuukautiskierto oli monesti yhtäkkiä pidempi kuin normaalisti. Jos menetin tietämättäni vaikka kymmenen lasta, pitäisikö surra yhtä paljon niitä kuin nyt tuossa olevia 4v kaksosia???
Olen aikoinaan tehnyt myös kaksi kertaa abortin, enkä ole katunut niitä kertaakaan, vaikka surullista se silloin oli, ja toivon että en olisi joutunut niitä kumpaakaan tekemään. Elämäntilanteen huomioon ottaen kumpikin oli kuitenkin järkevä ja oikea ratkaisu, koko muun perheen kannalta, niin olevien kuin tulevien.
[/quote]
Rehellisesti, mietitkö missään vaiheessa näitä aiemmin tekemiäsi abortteja, kun lasta ei tuosta noin vain alkanutkaan kuulumaan?
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:45"]
Meillä meni 8 vuotta että tulin "kunnolla" raskaaksi, kerran 3 vuoden yrityksen jälkeen olin raskaana vähän pidemmälle, mutta se oli tuulimunaraskaus ja meni kesken rv12 paikkeilla. Olin jo kertonut kaikille että meille on tulossa vauva, mutta en silti pitänyt kehittymättömälle solumöykylle hautajaisia ja surrut menettämäämme lasta ihmisenä, lähinnä tuntui että menetti mahdollisuuden vauvaan. Voi olla että sen 8 vuoden aikana sain monia kertoja keskenmenoja, kuukautiskierto oli monesti yhtäkkiä pidempi kuin normaalisti. Jos menetin tietämättäni vaikka kymmenen lasta, pitäisikö surra yhtä paljon niitä kuin nyt tuossa olevia 4v kaksosia???
Olen aikoinaan tehnyt myös kaksi kertaa abortin, enkä ole katunut niitä kertaakaan, vaikka surullista se silloin oli, ja toivon että en olisi joutunut niitä kumpaakaan tekemään. Elämäntilanteen huomioon ottaen kumpikin oli kuitenkin järkevä ja oikea ratkaisu, koko muun perheen kannalta, niin olevien kuin tulevien.
[/quote]
Rehellisesti, mietitkö missään vaiheessa näitä aiemmin tekemiäsi abortteja, kun lasta ei tuosta noin vain alkanutkaan kuulumaan?
[/quote]
Ensimmäisen abortin (16v) jälkeen tulin heti raskaaksi kun jätin pillerit pois (19v), seuraava vahinkoraskaus (24v) Juuri ero miehestä jonka kanssa olin ollut 8 vuotta, mies oli alkoholisti, mies olisi halunnut pitää lapsen, ja siinähän olisin ollut nalkissa. Nykyinen aviomieheni halusi lasta, muuten en olisi edes yrittänyt, mies ei kuitenkaan halunnut niin paljon että olisimme johonkin tutkimuksiin menneet, lapsi asia oli sellainen että tulee jos tulee, jos ei niin ei. Kyllähän se mielessä kävi että onko siinä abortissa voinut mennä joku systeemi mun sisällä rikki, mutta ei se saanut mua katumaan sitä että olin silloin tehnyt abortin, koska en olisi aviomiestäni koskaan löytänyt se uusi vauva kainalossa. Eikä olisi näitä kaksosia nyt tässä, elämä olisi mennyt aivan eri reittejä, ja luultavasti lopullisesti pohjalle.
Minusta abortin ylärajaa pitäisi alentaa, mutta muuten sen kyllä hyväksyn.
Minusta olisi ihan hirveää, että syntyisi vielä nykyistäkin enemmän EI-toivottuja lapsia sen takia, että aborttia ei sallita. Olisiko se jonkun mielestä parempi, että syntyisi ei-toivottuja lapsia, joita esim pahoinpideltäisiin vastasyntyneestä asti niin kauan kuin he kuolisivat siihen, vammautuisivat tai sitten vain selviäisivät siitä, mutta olisivat päästään sekaisin lopunelämää? Tai olisiko se parempi, että vauva saisi elää narkkariperheessä ja saisi ruokaa, kun joku vain muistaa antaa tai kuolisi nälkäänsä, vanhemmat myisivät vauvaansa seksitarkoituksessa kavereilleen, jotta saisivat rahaa?
Mihin ihmeeseen ne kaikki ei-toivotut lapset menisivät, jos kaikkien pitäisi saada syntyä? Minusta parempi, että abortoi rv 5-6 alkion kuin että lapsi saisi karmean elämän... noita on ihan tarpeeksi nyttenkin.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:45"]
Meillä meni 8 vuotta että tulin "kunnolla" raskaaksi, kerran 3 vuoden yrityksen jälkeen olin raskaana vähän pidemmälle, mutta se oli tuulimunaraskaus ja meni kesken rv12 paikkeilla. Olin jo kertonut kaikille että meille on tulossa vauva, mutta en silti pitänyt kehittymättömälle solumöykylle hautajaisia ja surrut menettämäämme lasta ihmisenä, lähinnä tuntui että menetti mahdollisuuden vauvaan. Voi olla että sen 8 vuoden aikana sain monia kertoja keskenmenoja, kuukautiskierto oli monesti yhtäkkiä pidempi kuin normaalisti. Jos menetin tietämättäni vaikka kymmenen lasta, pitäisikö surra yhtä paljon niitä kuin nyt tuossa olevia 4v kaksosia???
Olen aikoinaan tehnyt myös kaksi kertaa abortin, enkä ole katunut niitä kertaakaan, vaikka surullista se silloin oli, ja toivon että en olisi joutunut niitä kumpaakaan tekemään. Elämäntilanteen huomioon ottaen kumpikin oli kuitenkin järkevä ja oikea ratkaisu, koko muun perheen kannalta, niin olevien kuin tulevien.
[/quote]
Rehellisesti, mietitkö missään vaiheessa näitä aiemmin tekemiäsi abortteja, kun lasta ei tuosta noin vain alkanutkaan kuulumaan?
[/quote]
Ensimmäisen abortin (16v) jälkeen tulin heti raskaaksi kun jätin pillerit pois (19v), seuraava vahinkoraskaus (24v) Juuri ero miehestä jonka kanssa olin ollut 8 vuotta, mies oli alkoholisti, mies olisi halunnut pitää lapsen, ja siinähän olisin ollut nalkissa. Nykyinen aviomieheni halusi lasta, muuten en olisi edes yrittänyt, mies ei kuitenkaan halunnut niin paljon että olisimme johonkin tutkimuksiin menneet, lapsi asia oli sellainen että tulee jos tulee, jos ei niin ei. Kyllähän se mielessä kävi että onko siinä abortissa voinut mennä joku systeemi mun sisällä rikki, mutta ei se saanut mua katumaan sitä että olin silloin tehnyt abortin, koska en olisi aviomiestäni koskaan löytänyt se uusi vauva kainalossa. Eikä olisi näitä kaksosia nyt tässä, elämä olisi mennyt aivan eri reittejä, ja luultavasti lopullisesti pohjalle.
[/quote]
Mutta siis sinulla oli jo yksi lapsi tuon edellisen miehen kanssa? Miksi se toinen lapsi olisi sen enempää nalkkiin saanut?
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 12:45"]
Meillä meni 8 vuotta että tulin "kunnolla" raskaaksi, kerran 3 vuoden yrityksen jälkeen olin raskaana vähän pidemmälle, mutta se oli tuulimunaraskaus ja meni kesken rv12 paikkeilla. Olin jo kertonut kaikille että meille on tulossa vauva, mutta en silti pitänyt kehittymättömälle solumöykylle hautajaisia ja surrut menettämäämme lasta ihmisenä, lähinnä tuntui että menetti mahdollisuuden vauvaan. Voi olla että sen 8 vuoden aikana sain monia kertoja keskenmenoja, kuukautiskierto oli monesti yhtäkkiä pidempi kuin normaalisti. Jos menetin tietämättäni vaikka kymmenen lasta, pitäisikö surra yhtä paljon niitä kuin nyt tuossa olevia 4v kaksosia???
Olen aikoinaan tehnyt myös kaksi kertaa abortin, enkä ole katunut niitä kertaakaan, vaikka surullista se silloin oli, ja toivon että en olisi joutunut niitä kumpaakaan tekemään. Elämäntilanteen huomioon ottaen kumpikin oli kuitenkin järkevä ja oikea ratkaisu, koko muun perheen kannalta, niin olevien kuin tulevien.
[/quote]
Rehellisesti, mietitkö missään vaiheessa näitä aiemmin tekemiäsi abortteja, kun lasta ei tuosta noin vain alkanutkaan kuulumaan?
[/quote]
Ensimmäisen abortin (16v) jälkeen tulin heti raskaaksi kun jätin pillerit pois (19v), seuraava vahinkoraskaus (24v) Juuri ero miehestä jonka kanssa olin ollut 8 vuotta, mies oli alkoholisti, mies olisi halunnut pitää lapsen, ja siinähän olisin ollut nalkissa. Nykyinen aviomieheni halusi lasta, muuten en olisi edes yrittänyt, mies ei kuitenkaan halunnut niin paljon että olisimme johonkin tutkimuksiin menneet, lapsi asia oli sellainen että tulee jos tulee, jos ei niin ei. Kyllähän se mielessä kävi että onko siinä abortissa voinut mennä joku systeemi mun sisällä rikki, mutta ei se saanut mua katumaan sitä että olin silloin tehnyt abortin, koska en olisi aviomiestäni koskaan löytänyt se uusi vauva kainalossa. Eikä olisi näitä kaksosia nyt tässä, elämä olisi mennyt aivan eri reittejä, ja luultavasti lopullisesti pohjalle.
[/quote]
Mutta siis sinulla oli jo yksi lapsi tuon edellisen miehen kanssa? Miksi se toinen lapsi olisi sen enempää nalkkiin saanut?
[/quote]
onko sulla huono luetun ymmärtäminen vai etkö vain jaksanut lukea?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2010 klo 20:16"]
tappamista kuitenkin, sama se minkä ikäisen tappaa. olisit varmasti valmis tappamaan nelivuotiaankin. ei noin voi ajatella että on silloin vasta sellainen ja sellainen, ja vauvanakin on vasta pieni otus joka ei yksin pärjäisi, kai sellaisenkin voi tappaa. 3 v:kään ei vielä itse pärjäis, eiku tapetaan.
järki hoi, toiselta ei saa viedä elämää. ihan elämän perusasioita. jos tuota ei kunnioita niin palakoon helvetissä.
[/quote]
en kannata aborttia, mutta ei kannata ketään helvettiin tuomita.
Alue: Aihe vapaa
14