Lue keskustelun säännöt.
Saako mies olla mies -pohdiskelua
03.03.2010 |
Tämä täällä jylläävä keskustelu on mielestäni hieman väärillä urilla, siinä syytetään naista siitä ettei mies saa olla mies. Mietitäänpäs hieman historiaamme:
Suomi oli pitkälle 70-luvulle varsin agraainen yhteiskunta. Maatalossa on normaalia, että on kahdet eri työt, jotka perinteisesti on määritelty miehen ja naisen töiksi. Jo sotien aikana ja varsinkin sen jälkeen, suomalaiset naiset alkoivat siirtyä kodin ulkopuoliseen työelämään ja maamme alkoi kaupungistua. Ihmiset kävivät töissä tehtaissa ja asuivat kerrostaloissa. Monessa kodissa jatkui silti perinteinen, kotona maalla opittu näkemys miesten ja naisten töistä. KUn vanhemmat palasivat tehtaalta, iskä sytytti piipun ja luki lehteä sohvalla ja äiti puuhasi kotityöt.
Kun näiden ihmisten lapset, eli ne joskus 60-70-luvulla syntyneet, menivät kouluun, yliopistoon ja työelämään, he pystyivät näkemään jo tämän järjestelmän taakse; miksi iskä vain istuu sohvalla? Kerrostalossahan ei ole niitä perinteisiä miesten töitä, ainoastaan naisten töitä. Me 80-luvulla syntynyt seuraava sukupolvi näemme jo itsestään selvänä, että ei ole miehen ja naisen töitä, on yhteisiä kotitöitä, jotka kuuluu jakaa parhaaksi katsotulla tavalla.
Mielestäni suuri ongelma tässä on se, että ihmiset toisintavat kotona opittuja tapoja, ilman että ne soveltuvat omaan elämäänsä. Mielestäni on myös hieman miehuuden oma vika, jos se ei ole pystynyt kehittämään itselleen tilaa olla mies, myös kerrostalossa.
Feminismiä syytetään miesten tukahduttamisesta. 70-luvun radikaalifeministi tähän ehkä tietyllä tavalla yritti syyllistyä, mutta siihen aikaan maailma oli miesten eikä naisilla ollut muuta mahdollisuutta kuin shokeerata.
Nykyajan postmoderni feminismi taas on sitä mieltä, että molempien sukupuolten on vapauduttava kahleistaan. Jos mies haluaa tehdä asiaa x, hän voi sen tehdä. Oli se sitten perinteisesti naisten asia. Niinkuin vaikka se, että poikalapsi voi pitää pinkkikukallista takkia.
Postmodernin feminismin opetus on, että naisenakin olet yhtä hyvä. Feministi ei ole nainen, joka haluaa olla mies. Tämä feministikin lähtee tänään töihin vaaleanpunaisessa neuleessa ja hameessa, neuvottelemaan miesten kanssa. Sukupuoleni on yhtä hyvä kuin miehen, ei minun tarvitse esittää miestä.
On totta, että miehen kehuminen nostaa miehen itsetuntoa, niin kohottaa naisenkin kehuminen. Meillä kehutaan molemminpuolin. Eikä meillä miehellä ole omaa koloa, jossa asua, tämä on meidän koti. Miesten töitä meillä ei ole=)
Kommentit (25)
Miehillä ja naisilla oli suunnilleen saman verran töitä ja lapsetkin pantiin heti hommiin, kun kynnelle kykenivät.
Onko se reilua, että työpäivän jälkeen toinen pelaa pleikkaa ja valloittaa sohvan, kun toinen tekee vielä (kaikkien mahdollisten tutkimusten mukaan) usean tunnin työpäivän verran kotihommia?
Jos miehet tosissaan arvostaisivat ns. naisten töitä, he osallistuisivat niihin innoissaan. Tottakai, kun niin arvostettuja töitä ovat. Naisia kusetetaan ja pahasti, jos väitetään sitä tasa-arvoksi, että mies tekee miesten työt ja nainen naisten. Noiden töiden arvostus nyky-yhteiskunnassa on kuin gourmet -aterialle ja Atrian valmispitsalla.
Niin ei sitä ehkä osaa ajatella että jos "ennen" on miehet ollu peltohommissa niin ei naiset ole vaan varpaita heilutelleet! Sielä pirtissä jonkun on tarttenu kantaa vettä sisään, hoitaa lämmitystä (koko päivän askare, mekin lämmitetään taloa puilla), pestä pyykkiä käsin, luututa, lattiaa pestä kontillaan, tehdä ruuat ja kutoa vaatetta.. Totta hemmetissä ukko tekee peltotöitä, naista tarttetaan kotiin ruokkimaan pesue. Jos mies on joskus aikoinaan aamulla lähtenyt töihin kukun lauluun, niin ei se ole takasin tullut 8 h työpäivän jälkeen! Tämän takia on Suomessa myös sodittu. Mutta käsittääkseni naiset on sielä pellolla myös korjuuaikaan! Ei minusta "miehen hommia" voi lähteä tiputtamaan pois koska asutaan kerrostalossa! Se pelto on paikka josta perhe ruokitaan. Ihan sama jos nykyajan mies menee toimistoon tietokoneen taakse. Eli siinä se "pelto". Kyllä minä naisena ehdin kotona sitten vaihtaa autoon renkaat: minun homma entisen ajan äitiin verrattuna on helpottunut kun sisälle tulee vesi, koneet jyllää puhtaaksi ja lapsille voi lämmittää valmiin tehdastekosen sapuskan tai tilaan kotiin pizzaa! :D Varmasti entisaikoinakin on ollut käsistään eteviä naisia jotka korjaa rikkimenneen tavaran. Mutta onko siihen sitten ollut aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hänen on joissain perheissä pakko olla. Kuinka moni tälläkin palstalla valittaa sohvaperunamiehistään, jotka eivät kerta kaikkiaan osallistu mihinkään, vaikka sitä kuuluisaa tilaa tyrkytettäisiin tissien päällä ja inisten. Jonkun on PAKKO opetella lasten aikataulut, suunnitella menot pilkun tarkalleen, suunnitella ruokalistat, kaupassakäynnit ja siivota ne pikkulegotkin päivittäin pois, ettei vauva saa niitä suuhunsa. Lasten rutiineista on jonkun pidettävä kiinni, tiedettävä kylpy- ja ruokailuajat tai lapset huutavat nälkäänsä ja väsymystään. Jonkun on tiedettävä, mikä päivä Jennille pakataan uimakamat, milloin Nicolla on lätkäharjat ja onko siellä kassissa kaikki tarvittava ja milloin Ida on vietävä taas neuvolaan. On tarkistettava tarhan vaippatilanne ja missä kadonneet varakurikset taas ovat. Pitää vastata kahteen synttärikutsuun ajoissa, vietävä Nico lätkän jälkeen Hoploppiin ja samaan aikaan tekstattava miehelle, että hakee Jennin pois kaverilta ajoissa. Lista on loputon. Kuka tekee kaiken? Vaikka hommia karsisi miten, jää niitä silti mieletön määrä, just tuollaista pientä säätöä vaativaa, koko ajan on oltava "valppaana", ettei mitään suurempaa unohdu. Perheen pyöritys kaikkineen vaati yllättävän paljon, tosiseikka, jonka jokainen leski-isä ja pitkään hoitovapaalla ollut mies voi todistaa, mikäli joutuu siis vastaamaan KOKO HOMMAN pyörittämisestä yksin ja lapsia on enemmän kuin yksi.
Tuotahan se on. Mutta miksi se isä ei voi tehdä osaa? Nimenomaan niin, että hän on vastuussa jostain alueesta, ei niin, että mamma on aamulla käskyttämässä. Ihminen on paljon vastuullisempi, jos joutuu itse hoitamaan jokun kokonaisuuden, eikä ole vain koulutettu apina, joka seuraa ohjeita.
Ja harjoitteluvaiheessa se, että lapset väsähtävät tai ovat hetken nälkäisiä ei kaada venettä. Se kaataa, jos äiti ryntää hätiin ja alkaa säätämään ja nalkuttamaan. Siperia opettaa ja kunhan lapsilla henki säilyy ja arki pelaa SUURIMMAN osan aikaa, homma on ok.
Meillä mies huolehtii esikoisen tarhaan kuljetuksesta ja kaikesta, mitä siihen liittyy (luistimet luistelupäivänä, lelu lelupäivänä, hakuaikojen merkkaus, kehityskeskustelut jne).
Nimittäin se että kun nainen valittaa esim. tuosta kuinka joutuu tekemään pakolliset jutut yksin, niin annetaan neuvoksi "anna miehen osallistua omalla tavallaan lässynlää ja anna hänen hoitaa vaikkapa YKSI osa-alue..."!! Siis wtf?? Jos juoksevia asioita on vaikka viiden ihmisen edestä, mieskö siinä pelastaa tilanteen ottamalla vastuun YHDESTÄ jutusta?? Mikä hiton pikkuapulainen mies on- ja onko tuolla työmäärällä edes tarpeellinen..?
Luulen että miesten tulisi lopettaa vinkuminen ja löytää elämästään se elämisen ilo mikä naisilla on. Miehet ovat ensimmäisenä arvostelemassa "turhia" juttuja kuten shoppailua, juoruilua, laumakäyttäytymistä jne. mutta ovatko he muka a.) yhtään parempia (vrt. miesten kulttuurin autojutut, lätkämatsit jne.), b.) YHTÄÄN ONNELLISEMPIA? Eivät.
Nimittäin se että kun nainen valittaa esim. tuosta kuinka joutuu tekemään pakolliset jutut yksin, niin annetaan neuvoksi "anna miehen osallistua omalla tavallaan lässynlää ja anna hänen hoitaa vaikkapa YKSI osa-alue..."!! Siis wtf?? Jos juoksevia asioita on vaikka viiden ihmisen edestä, mieskö siinä pelastaa tilanteen ottamalla vastuun YHDESTÄ jutusta??
Yhdestä tai monesta. Ajattelin sohvaperunnaa ja jostain pitää aloittaa. Kunnon vastuu ja vapaus tehdä homma omalla tavallaan on aina parempi kuin kipittäminen nalkuttavan akan apulaisena ilman mitään kokonaiskuvaa.
Kerroin omalta kohdalta tuon esikoisen hommasta huolehtimisen vain esimerkkinä, toki mieheni osallistuu kaikkeen, mutta vastuu esimerkiksi ruokahuollosta on meillä minulla. Miehellä taas esim. vakuutuksista ja autoista. Lasten asioista vastuut menee aika tasan, siivouksesta mies on se, joka homman aloittaa. Jne.
Luulen että miesten tulisi lopettaa vinkuminen ja löytää elämästään se elämisen ilo mikä naisilla on.
Puhutko nyt naisista, jotka suorittavat elämäänsä ja toteuttavat jotain av-mamman ideaalia? Knatavat mattoja ulos ja puunaavat ikkkunoita 4 x vuodessa, ettei tule sanomista anopilta? Ja miehistä, jotka lähtevät kalaan kavereiden ja vanhempien lastensa kanssa? Tai painivat ipanoiden kanssa hangessa, kun äiti väsää karjalanpiirakoita ja nysvää verhoihin jotain rusetteja?
Miehet ovat ensimmäisenä arvostelemassa "turhia" juttuja kuten shoppailua, juoruilua, laumakäyttäytymistä jne. mutta ovatko he muka a.) yhtään parempia (vrt. miesten kulttuurin autojutut, lätkämatsit jne.), b.) YHTÄÄN ONNELLISEMPIA? Eivät.
Onnellisuudesta en tiedä. Varmaan aika tasan menee. Paremmuus ei ole absoluuttista, mutta noin näppituntumalla tuttavapiirissä on eenmmän iloisia ja rentoja miehiä (jotka osallistuvat myös kotona) kuin naisia.
Koska hänen on joissain perheissä pakko olla.
Kuinka moni tälläkin palstalla valittaa sohvaperunamiehistään, jotka eivät kerta kaikkiaan osallistu mihinkään, vaikka sitä kuuluisaa tilaa tyrkytettäisiin tissien päällä ja inisten. Jonkun on PAKKO opetella lasten aikataulut, suunnitella menot pilkun tarkalleen, suunnitella ruokalistat, kaupassakäynnit ja siivota ne pikkulegotkin päivittäin pois, ettei vauva saa niitä suuhunsa.
Lasten rutiineista on jonkun pidettävä kiinni, tiedettävä kylpy- ja ruokailuajat tai lapset huutavat nälkäänsä ja väsymystään. Jonkun on tiedettävä, mikä päivä Jennille pakataan uimakamat, milloin Nicolla on lätkäharjat ja onko siellä kassissa kaikki tarvittava ja milloin Ida on vietävä taas neuvolaan.
On tarkistettava tarhan vaippatilanne ja missä kadonneet varakurikset taas ovat. Pitää vastata kahteen synttärikutsuun ajoissa, vietävä Nico lätkän jälkeen Hoploppiin ja samaan aikaan tekstattava miehelle, että hakee Jennin pois kaverilta ajoissa. Lista on loputon. Kuka tekee kaiken? Vaikka hommia karsisi miten, jää niitä silti mieletön määrä, just tuollaista pientä säätöä vaativaa, koko ajan on oltava "valppaana", ettei mitään suurempaa unohdu.
Perheen pyöritys kaikkineen vaati yllättävän paljon, tosiseikka, jonka jokainen leski-isä ja pitkään hoitovapaalla ollut mies voi todistaa, mikäli joutuu siis vastaamaan KOKO HOMMAN pyörittämisestä yksin ja lapsia on enemmän kuin yksi.