Kerrostalossa asujat, onko miehelläsi tilaa olla mies asunnossanne

Mies haaveilee omasta työhuoneesta (tietokone ja muut elektroniset vempaimet), verstaasta/autotallista (askartelut lasten kanssa sekä puutyöt) ja puutarhasta.



Parhaillaan asumme kerrostalokaksiossa, eli vielä on matkaa unelmien kotiin ;)

kuinka moni ei edes tajua sen sisältöä.



Mutta ei tarvitse lukea kuin naisten keskustelupalstoja ja blogeja, käy selväksi, että muuttaessa yhteen, alkaa se kuohitseminen.



"Yäk, miten saan miehen levyt heivattua pois. Muuten kiva asunto kun muutin miehen kämppään, mutta miten saan sen mustan nahkasohvan pois kun se ei sovi mun verhoihin ja on niin kaamea.



Ekaksi pengoin miehen kaapit ja hävitin sen kaikki valokuvat entisistä. Heitin myös roskiin kaikki rumat vaatteet ja naurettavat lapsuussarjikset. Hyi sillä oli jotain lennokkeja. Heitin ne roskiin"



Tiedänpä tosiaan yhden tositapauksen, joka hävitti avomiehensä tuhansien eurojen levykokoelman kun alkoi odottaa lasta. Ihan vain sen takia, että hänen mielestä heidän perheessä ei kuunnella kuin lastenlauluja enää. Miehellä meni monta viikkoa kun etsi levynsä divareista takaisin.





Miehelle suodaan tilaa juuri sen verran kun nainen haluaa. Miehestä tehdään naisen pikkuapulainen. Kuinka monen mies on todella omasta halustaan sellainen "ei välitä näperrellä vaan onnellisena mun kans suunnittelee makkarin sisustusta". Naiset ei halua nähdä tätä vaan elävät onnellisina kuplassaan.



Miehet voivat nykyään huonosti ja en yhtään ihmettele enää. Miehistä yritetään tehdä hame päällä kulkevia meikkaavia pellejä, joille tärkeintä on pallien vahaus ja ryppyvoiteiden käyttö.



Sääliksi käy. Onneksi osa miehistä on noussut jo kapinaan.

Että nainen valtaa kodin siten, ettei mies voi tehdä siellä mitään!



Meillä on iso okt ja autotalli. On tilaa harrastaa kyllä mitä haluaa, mutta jos ei halua?



Tulee töistä ja nukahtaa sohvalle. Herättyään siirtyy tietokoneelle. Minä menen jossain kohtaa lasten kanssa nukkumaan, en viitsi lapsia patistaa edes sanomaan isälleen hyvää yötä, kun ei ees välttämättä huomaa kuitenkaan.

Jossain kohtaa mies vääntäytyy nukkumaan.

Lähtee aamulla josksu töihin ja on poissa kun minä herään lasten kanssa.



Tilaa on kaikilla, ei olla toistemme tiellä. Minulla on lasten kanssa oma elämä ja miehellä omansa. Eli voi kyllä toteuttaa itseään ihan täysillä.

vai onko Panu Höglund pesiytynyt palstalle :D! Nämä yleistykset menevät koko ajan järjettömimmiksi.

kuinka moni ei edes tajua sen sisältöä.

Mutta ei tarvitse lukea kuin naisten keskustelupalstoja ja blogeja, käy selväksi, että muuttaessa yhteen, alkaa se kuohitseminen.

"Yäk, miten saan miehen levyt heivattua pois. Muuten kiva asunto kun muutin miehen kämppään, mutta miten saan sen mustan nahkasohvan pois kun se ei sovi mun verhoihin ja on niin kaamea.

Ekaksi pengoin miehen kaapit ja hävitin sen kaikki valokuvat entisistä. Heitin myös roskiin kaikki rumat vaatteet ja naurettavat lapsuussarjikset. Hyi sillä oli jotain lennokkeja. Heitin ne roskiin"

Tiedänpä tosiaan yhden tositapauksen, joka hävitti avomiehensä tuhansien eurojen levykokoelman kun alkoi odottaa lasta. Ihan vain sen takia, että hänen mielestä heidän perheessä ei kuunnella kuin lastenlauluja enää. Miehellä meni monta viikkoa kun etsi levynsä divareista takaisin.

Miehelle suodaan tilaa juuri sen verran kun nainen haluaa. Miehestä tehdään naisen pikkuapulainen. Kuinka monen mies on todella omasta halustaan sellainen "ei välitä näperrellä vaan onnellisena mun kans suunnittelee makkarin sisustusta". Naiset ei halua nähdä tätä vaan elävät onnellisina kuplassaan.

Miehet voivat nykyään huonosti ja en yhtään ihmettele enää. Miehistä yritetään tehdä hame päällä kulkevia meikkaavia pellejä, joille tärkeintä on pallien vahaus ja ryppyvoiteiden käyttö.

Sääliksi käy. Onneksi osa miehistä on noussut jo kapinaan.

Sivistyneessä keskustelussa ikään kuin oletetaan, että kaikki keskustelijat TIETÄVÄT poikkeusten olevan siellä, mutta sitä feminististä näkökulmaa tai naapurin koiran näkökulmaa ei tavitse ottaa aivan jokaisessa keskustelussa esiin.

"KAIKKI suomalaiset naiset ovat..." "KAIKKI suomalaiset miehet ovat..."

Masentavan mustavalkoista ja jotenkin niin PerSua.

Siinä vaiheessa kun mies alkoi kylppärissä nikkaroida huonekalujen parissa ja tukki hiomapölyllä ilmanvaihdon, muutimme omakotitaloon. Nyt on sitten tilaa ja kohteita mitä rempata ja rakentaa.

Ei vaan, mekin muutetaan kohta omakotitaloon, mutta ei siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Vaan, että hän pystyisi toteuttamaan osan työstään kotona (yrittäjä, jolle verstas välttämätön töiden kannalta) ja että minä saisin toteuttaa itseäni (puutarhan hoito, ompelu yms.). Kerrostalossa meidän elämäntapa on vaikeaa...

Mutta ei kerrostaloasuminen nyt mieheni miehuutta ole mitenkään estänyt:)

kun siellä ei ole tilaa hengittää. Lähipubi ja kaverit houkuttaa enemmän.



Ja nainen on vain tyytyväinen kun saa vallata kodin itselleen.



Eli kaikki ovat onnellisia.

Kaikki tilat ovat pelkästään yhteishyödyllisiä ja käytännössä pitkälti lasten valloittamia.



Meidän makkarissa mies ilmeisesti toteuttaa sisäistä miehisyyttään, sillä se heittää ihan joka ikisen vaatteensa lattialle, oli se puhdas tai likainen.



Keittiö on varmaan lähinnä tilaa jossa mä saisin toteuttaa sisäistä naiseuttani, mutta en mä voi kieltää miestä tulemasta sinne kokonaan, ja parhaansa mukaan se sotkee keittiötäkin vaikkei koskaan laitakaan ruokaa.

siellä sitten tekee musaa, eli toteuttaa itseään. Miestä ei kiinnosta mitkään ulkohommat, remonttipuuhat tai auton ronklaus, ei edes osaisi tehdä mitään sellaista mutta lahjakas muusikko on.

mitä tarkoitat! Ehkä kysymys ei ole kuitenkaan kerrostaloasumisesta vaan sitä että me naiset tavallaan valtaamme kodin. Päätämme pitkälti miten sisustetaan ja mitä kotona tehdään. Meitä on onneksi moneen junaan ja miehet kaipaavat eri juttuja. Olen kuitenkin iloinen että me asumme omakotitalossa ja miehellä on tilaa tepastella pihalla (niinkuin minullakin) ja saa värkätä, remontoida ja rakentaa.

Minä en ole tähän asti kertaakaan päättänyt yksin talon sisustuksesta. Olemme ostaneet kaikki huonekalut yhdessä, tehneet materiaalivalinnat yhdessä, remontoineet yhdessä. Mulla ei ole ollut sen enempää omaa tilaa kuin miehelläkään - meillä on aina ollut yhteistä tilaa.

Sellaiset miehet, jotka ei sisustamiseen osallistu, saavat syyttää ihan itseään, jos ei valinnat miellytä.

Asumismuoto kannattaa ylipäätään valita sillä tavalla, että se vastaa asumistoiveita. Ei ehkä kannata asua kerrostalossa kaupungin keskustassa jos haluaa rassata autoa tai pitää puutarhapalstaa. Tämäkään ei ole mies/nais-kysymys EIKÄ MILLÄÄN MUOTOA NAISEN VIKA!

jos ette hemmetti saa sen vertaa parisuhteessa puolianne pidettyä, että oma koti tuntuisi omalta kodilta, niin kattokaapa peiliin. Tuliko osallistuttua muuttovaiheessa tavaroiden purkamiseen? Tuliko sanottua tapettikaupassa muuta kuin "mmm"? Tuliko ylipäätään tehtyä muuta kuin vedettyä telkkarin piuhat paikoilleen?



Tuliko oletettua, että se nainen järkkäisi teille teidän puolesta miehisen linnakkeen, jossa nainen laittaisi kivasti ruokaa keittiössä ja toisi kylmää kaljaa pyynnöstä? Tuliko oikeasti yllätyksenä, että pitää tinkiä jostain kun yhteen muuttaa ja perheen perustaa?