Lue keskustelun säännöt.
On ujous sairaus josta pitää parantua?
Kommentit (33)
Me asutaan Yhdysvalloissa ja meidän ujo lapsi on kuulemma sairas, masentunut ja psykiatrisen avun tarpeessa. Toisten mielestä taas ihanan taiteellinen, herkkä ja empatiakykyinen. Ihan tavallinen lapsi se on, vain ujompi kuin keskiverto amerikkalaislapsi. Eikä meidän perheessäkään ole mitään vikaa, nuorempi lapsemme on ekstrovertti pälättäjä. Lapset ja ihmiset vain ovat erilaisia, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset odotukset vain vaihtelevat maittain.
molemmilla lapsilla. Meilla lapset opettelivat 2-3 vuotiaista lahtien tervehtimaan js esittelemaan itsensa seka vastaamaan aikuisten kysymyksiin ja sitten vetaytymaan vahan sivummalle.
Kylla taalla aidin takana kiehnaava tai suuna paana aanessa oleva lapsi on kummallinen ja avun tarpeessa.
t. myoskin USAssa asuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisiä voi jaotella selkeästi ujoihin ja ei-ujoihin, kuten monet ketjussaovat erehtyneet tekemään. Minusta ujous on enemmänkin tunne, jota joku kokee herkemmin kuin toinen ja kukin erilaisissa tilanteissa.
"Terveitsetuntohan on sitä, että on varma itsestään ja luottaa itseensä. Sitähän ei ujo tee."
Täysin vankkumaton luottamus itseensä ("minä olen aina oikeassa, minun tapani on ainut oikea") tuskin on ihan tervettä itsetuntoa... On normaalia olla välillä vähän epävarma. Epävarmuus ja ujous kyllä kietoutuvat tai jotenkin sekaantuvat toisiinsa. Vaikka olisi joissain tilanteissa epävarma, ei se välttämättä tarkoita etteikö voisi olla hyvä itseluottamus, luulisin. Tätä aihetta jään miettimään...
Testien perusteella lapsi sai sellaiset tulokset, että olisi tarvinnut intensiivistä psykiatrista hoitoa. He eivät tajua sitä tai eivät halua tajuta että lapsessa ei ole mitään muuta "vikaa" kuin ujous ja arempi temperamentti. kaiken on saanut mitä lapsen tarvitsee saada.
Suuri osa kaikista mielenterveys-ongelmistakin (masennusta ja lieviä neurooseja lähinnä tarkoitan) tavallaan johtuu siitä että on syystä tai toisesta vaikea sopeutua ympäristön vaatimuksiin, ja hoidolla pyritään sopeuttamaan yhteiskuntaan...
osalla ihmisistä on taipumus vetätyä ja tarkkailla ensin. Tämä on ihmiskunnan selviämismekanismi. Jos kaikki ryntäisivät joukolla ja rokeasti epäilyttävävään solaan, kaikki kuolisivat, jos siellä olisikin vihollinen. Ujot jäisivät henkiin. Toisessa tilanteessa toisinpäin. Kuulin taannoin leffasta, jossa ihmiskunta oli tuhon partaalla ja leffan sankareita oli kaksi. Toinen ei pelännyt mitään ja toinen pelkäsi kaikkea. Muut olikin sitten kuolleet. Tämmösissä tilanteissa tulee esiin, miksi vaihtelu on tärkeää, tasaisessa arjessa vähemmän.
Ihmisten erilaisuus on rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ujot ovat usein sangen viehättäviä ihmisiä. Pidän ujoista ihmisistä röyhkeitä ja rohkeita suupaltteja enemmän.
Pieni määrä ujoutta on erittäin hyvä ominaisuus ihmisessä.
Ujous on infektioperäinen sairaus eikä siinä ole mitään hyvää. Itse pääsin siitä eroon pikku hiljaa kuukausien kuluessa popsimalla sopivia antibiootteja toksoplasma-nimiseen infektioon.
Lääkäri sanoi että onnistuneesta hoidosta tulee aina silloin tällöin päänsärkyjä sekä väsymystä, ja vähän kiihtynyttä oloa, ja oli oikeassa siinä.
Hän määräsi näihin oireisiin myös lievittäviä lääkkeitä.
Tuntuu se kyllä nyt ihan erilaiselta kun ei ole ujoutta. Tosi rento olo. Käykää jollakin hyvin koulutetulla infektiolääkärillä (esim. trooppisiin sairauksiin erikoistuneet), he kyllä osaavat nämä hommat. Toksoplasmoosia sairastaa 30-60% väestöstä, mutta infektiolla ei ole yleensä mitään huomattavia oireita, luonnemuutokset ovat kuitenkin mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskimmäinen lapsistani on selkeästi ujo. Pienenä tämä ehkä jotain ongelmia aiheuttikin, mutta oikeastaan sanoisin, että ujouteen liittyvät ominaisuudet ovat nykyään tämän lapsen vahvuuksia. Hän on harkitseva, muut huomioon ottava, rauhallinen. Itsetunto on hyvä, ja hän pärjaa hienosti koulussa, urheiluharrastuksissa ja kaveriporukoissa. Hän ei ole muiden vietävissä. Hän ei käyttäydy röyhkeästi. Esiintyjää hänestä ei varmaan tule koskaan, eikä tarvitse tullakaan. Kykenee kuitenkin tekemään osansa vaikkapa koulunäytelmässä.
ehdottomasti sairaus, ja paha sellainen! Kunhan ujous-geeni löydetään, nämä vammaiset voidaan abortoida ja hävittää jo ennen syntymää. Näin kenenkään ei tarvitse ruveta kiusaajaksi eliminoidakseen näitä opiskelu- ja työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten me ollaan sairaita tavalla tai toisella kaikki kun kukaan meistä ei ole keskiverto kaikessa. Jos on niin ujo (tai miksiä sitä sitten sanotaan), ettei kykene selviytymään arjesta, käymään töissä tms. niin silloin asialle täytyy tehdä jotakin. On paljon töitä, joista ujo ihminen selviää vallan mainiosti. Erakkotyyppinen ihminenkin pystyy selviytymään tässä yhteiskunnassa, miksi ei ujon?
itsetuntoon. Se on paha virhe ja todellista yleistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on luonteenpiirre. Itse olen ujo ja tulen varmaan aina olemaan, mutta vanhemmiten oppinut elämään ujouden kanssa. Moni ei varmaan edes arvaisi että olen ujo.
Meidän toinen lapsi on ollut myös ujo ja lisäksi arka. Kieltämättä se oli välillä rasittavaa jopa minusta, mutta ei siinä auttanut muu kuin rohkaista lasta. Nyt on hyvin reipas nuorimies, ikä toi varmuutta ja rohkeutta.
Me asutaan Yhdysvalloissa ja meidän ujo lapsi on kuulemma sairas, masentunut ja psykiatrisen avun tarpeessa. Toisten mielestä taas ihanan taiteellinen, herkkä ja empatiakykyinen. Ihan tavallinen lapsi se on, vain ujompi kuin keskiverto amerikkalaislapsi. Eikä meidän perheessäkään ole mitään vikaa, nuorempi lapsemme on ekstrovertti pälättäjä. Lapset ja ihmiset vain ovat erilaisia, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset odotukset vain vaihtelevat maittain.