Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen tokaluokkalainen - mitä tekemistä iltaisin?
02.03.2010 |
Meillä tokaluokkalaisella pojalla ei juuri kavereita. Muutaman kanssa on välitunneilla, mutta välillä joutuu myös silloin olemaan yksin. Joskus soittelee näille koulun jälkeen ja viikonloppuisin, mutta harvoin heille sopii.
Ihan tavallinen lapsi, puhelias, kiltti, aktiivinen. Harrastaa kerran viikossa lajia, jossa ei ainakaan vielä ole varsinaisesti ystävystynyt kenenkään kanssa.
Kovasti kärsii yksinäisyydestään, haluaisi kavereita, mutta tuntuu että lähialueen lapsilla on jo "omat" kaverinsa.
Mitä lapselle tekemiseksi? Koulun jälkeen on yksinäistä aikaa kotona aika paljon, joten yhtä juttua ei voi eikä jaksa koko iltaa tehdä.
Olen miettinyt kunnollisen pc:n ostamista, johon saisi parempia pelejä kuin pleikkaan (rakennuspelejä, suunnittelupelejä), samoin olen miettinyt lemmikin hankkimista (koira).
Eivät nämä kaveria korvaa, mutta lievittävät ehkä yksinäisyyden tunnetta. Miten teillä muilla, joilla on yksinäinen lapsi? Mitä te olette tehneet, tai miten lapsenne on itse ratkaissut ongelmansa? Kertokaa kokemuksianne, toivoo
Lapsensa puolesta surullinen äiti
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme n. 2v. sitten ja vanhat kaverit jäivät. Uudesta kotipaikasta ei kavereita ole löytynyt. Pojalla oli kovat odotukset eskarin suhteen ja siellä hänellä onkin hyvin kavereita mutta ei eskarin jälkeen sillä kaikki joihin on tutustunut ja joiden kanssa eskarissa leikkii asuvat kauempana. Muutaman kerran ollaan kuljetettu poikaa jollekkin eskarikaverille mutta tämäkin hankalaa.
Yksi eskarikaveri asuu ihan naapurissa ja poika aluksi oli innoissaan ja kävi päivittäin tätä hakemassa. Pettyi kuitenkin pian sillä tämä kaveri aina pistä vanhat kaverinsa edelle eikä poikamme mahtunut joukkoon mukaan. Talven aikana on sitten kuljetettu myös tätä naapurin poikaa eskariin ja nyt on hieman leikkiä poikien välille syntynyt. Lisäksi kun poikamme on tutustunut naapurinpojan kavereihin ja pyytänyt heitäkin meile leikkimään niin seuraa on tullut. Yksin siis tämä naapurin poika ei hlua tulla mutta jos kaverikin voi tulla niin mielellään tulevat meille leikkimään kun meillä kivoja leluja ja pleikkaripelejä joita voi pelata onta yhtä aikaa.
Toiottavasti teidän poika löytää kavereita. Meillä toivotaan että koulun alku entisestään helpottaa tätä kaveriasiaa.
Lemmikki sen sijaan voi hyvinkin korvata puuttuvan kaverin.
kuin tietokoneella pelailu? Kun uppoutuu kirjaan, niin alkaa tuntua ihan kuin kirjan henkilöt olisivat omia kavereita...
opettajan kanssa kannattaa myös keskustella ehkä hän osaa vinkata jonkun vaikkapa rinnakkaisluokkalaisen joka on myös vailla kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sitä silti voi harrastaa kaikki ovat tervetulleita joukkueisiin. Siellä saa takuulla kavereita. Nykyajan lapset liikkuvat aivan liian vähän joten siinä tulisi sekin hyöty uusien kavereiden lisäksi.
minäkin suosittelen joukkueurheilua opettajan kanssa kannattaa myös keskustella ehkä hän osaa vinkata jonkun vaikkapa rinnakkaisluokkalaisen joka on myös vailla kaveria.
Minä taas olisin päinvastaista mieltä tuosta joukkueurheilusta, jos lapsi kerran ei ole kovin liikunnallinen. Eli on todella ikävä olla joukkuelajissa "huono", ei niistä paremmista pelaajista ym. ainakaan kovin helposti kavereita silloin saa... Mieluummin yksilölaji, jota treenataan porukassa. Tai sitten joku ehdottoman ei-kilpailuhenkinen joukkuelaji. Katselkaa mitä vaihtoehtoja olisi ja käykää kokeilemassa. Ja kannattaa tutkia muut harrastusmahdollisuudet tarkkaan, eiköhän lapselle joku mieleinen harrastus löydy ja sitä kautta samanhenkisiäkin kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitelkaa vain reippaasti ja pyytäkää leikkimään.
Omalle lapselle kannattaa neuvoa kiinnostumaan muidenkin mielenkiinnoista.
Järjestäkää (lauta)peli-iltoja jne.
Missä muuta luokkalaiset viettävät iltapäiviä, nuorisotalolla, leikkipuistossa? Mukaan vaan.
Meillä 7v on kokeillut, ja kun ei ollut niissä kovin hyvä, sai sitten kuulla muilta siitä. Siellä osataan jo aika tarkkaan katsoa kuka osaa mitäkin. Ja esim. jalkapallossa pitäisi olla vähän sellainen kyynärpäät edellä-luonne. Muuten se pallon vieminen toisilta sinänsä voi olla jo liikaa. Samoin jos juoksukunto ei oo parasta a-ryhmää. Siinähän juostaan koko ajan. Meillä meni pojalla vaan lopulta siihen että juoksenteli siellä joukon jatkona eikä ois voinut vähempää kiinnostaa.
Hyvin on meillä sopinut uinti, uimakoulut siis, niitä on käyty jo kaksi ja kolmas on menossa:) Hyvin viihtyy. Porukassa treenataan, mutta yksilölaji kumminkin. Judo on yksilölaji myös tavallaan, mutta jos ei pidä "nujakoimisesta" se ei ehkä olisi kovin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan yritetty keksiä 1-2 kertaa viikossa jotain ohjelmaa toisen vanhemman kanssa. Uintia, sulkapalloa, leffareissu tms. Lisäksi kirjastoreissut, yhteiset pulkkamäet isän kanssa, luistelut myös kerran pari viikossa. Näin ei tule kovin montaa päivää viikkoon, jolloin olisi vain yksin kotona. Iltapäiviksi poika kehitti itse hienosti esim. askareteluprojekteja, mutta kieltämättä oli päiviä, jolloin yksinäisyys painoi ja soitteli mulle töihin vähän väliä.
Meidän poika ei halua harrastaa mitään ohjattua juttua - hän vierastaa vieraita aikuisa ja komentelua, eikä kaipaa sitä vapaa-ajalla. Yritettiin laittaa häntä jalakpalloon jossa muut luokan pojat kävi, mutta vuoden jälkeen lopetti kun ei tykännyt yhtään...
Nyt meillä on tilanne parantunutut, lähistöltä on löytynyt kaksikin kaveria, joiden kanssa leikkii 3-6 päivänä viikossa. Ja aimepaan verrattuna, se on kyllä ihanaa. Pojan itsetunto ja mieliala on parantuneet ja tuntuu että ne yksinäisetkään hetket ei enää paina samalla lailla. Eli vaikka keksitte nyt korvikkeita, niin pidä antennit sojossa, josko joku kaveri siihen löytyisi. Alkuun voit tukea sitä kaveruutta paljonkin, järkkäämällä peli-illan, kutsumalla mukaan uimaan jne.
Mutta: yllättäen hän innostui kovasti partiosta, kun näytin netistä kuvia, mitä tekevät (solmuja, rakentavat majoja, tekevät metsäretkiä jne.) eli on just sitä rakentelun tapaista ongelmanratkomista ja oppimista. Tuli innokas partiolainen!
Mutta älä korvaa kaverisuhteita tietsikalla, musta se on 'tuhoon tuomittu tie', hän erakoituu entisestään. Anna rakennella, maalailla (näistähän hän piti), ehkä tykkää myös lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea harrastus juttuja ja kerhoja olen ehdotellut mutta ei. Kerhoissa vain tyttöjä joka ei sitten ymmärrettävistä syistä käy ja futikset ym ei myöskään käy. Isi kyllä jaksaa olla pojan kanssa ulkona mutta jokainen työssä käyvä ihminen kyllä ymmärtää, että työpäivän jlk. tahtoisi välillä myöskin levähtää. Eikä isi voi korvata kavereitaan. Kaveri on aina kaveri, ja isi on isi.
Poika on luonnostaan hyvin hiljainen joten pakottaminen muiden lasten pariin ei käy.
Olen ihan neuvoton
Tai muuten siitä tulee samanlainen kun mun miehestä!
Alue: Aihe vapaa
Hei!
Meillä ihan samanlainen tilanne. Poika 9-vuotta ja lähestulkoon aina yksin. Sydäntä raastaa katsoa kun muilla samanikäisillä riittää kavereita moneen lähtöön. Meidän poika ei välitä liikuntaharrastuksista vaan tykkää enemmänkin musiikista ja rakentelujutuista. Asumme Hämeenlinnan lähellä ja kysyisinkin onko kohtalotovereita täälläpäin?