Lue keskustelun säännöt.
Oletko ylpeä siitä, että synnytit ilman kivunlievitystä?
Kommentit (21)
Ei se mun mikään motto ollut synnytyksessä. Niin vaan sattui käymään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Pitäisikö siitä olla ylpeä?
Olisin halunnut kivuttomamman synnytyksen.
Tosin ei mulla mikään luomusynnytys ollut koska sain ilokaasua (josta en tosin kokenut olevan mitään apua).
Takana sektio, helvetillinen synnytys kohtutulehduksen kanssa kun mitkään kipulääkkeet ei auttaneet vaikka sain maksimimäärän, kaksi käynnistettyä epiduraalilla ja oksitosiinitipalla, viides sitten omia aikojaan luomuna ja kyllä olen ylpeä.
Ja se oli helpoin.
En tajunnut edes noita luomusuppareita oikeiksi kun olivat niin paljon kivuttomampia kuin oksitosiinilla aikaansaadut.
Ei se tietenkään mikään pääasia ollut, mutta ylpeä olen upeasta synnytyskokemuksestani! Eikä se ole keneltäkään muulta pois että tunnen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en taida... pääsin saliin ja kerkesin sanomaan, että joku puudutus olis kiva niin lääkäri sanoi, että lapsi ei ole edes laskeutunut ettei anna vielä. 5 minuuttia siitä oli lapsi ulkona eli en vaan kerinnyt. Synnytyssalissa olin 20min ja kokonaisuudessaan 1 tunnin kesti koko touhu --> energia riitti hyvin, en kerinnyt väsyä.
Kivahan se oli, että noin kävi, mutta miten minä siitä voisin ylpeä olla? Eihän se tilanne ollut minun käsissäni, että asiat eteni noin kuten eteni.
4 lasta minulla on ja 3:ssa synnytyksessä olen saanut kipulääkettä. Eka oli helppo ja pelon takia otin, toiset kestikin kymmeniä tunteja, joten en olisi ilman jaksanutkaan.
jos olisi keretty antaa. Oxynorm-piikin sain, josta ei todellakaan ollut mitään hyötyä. Sukulaiset ja ystävät ihmettelee, miten sä kestit. Hammaslekurilla otan aina puudutuksen pienenkin reiän paikkausta varten. Kun nyt tiedän mitä kipu synnytyksessä pahimmillaan on, en aio ottaa seuraavassakaan (tai no sehän voi olla hyvinkin erilainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi ei saisi olla? Onhan se vähän kuin itsensä voittamista. Sen kivun kanssa on kestämistä. JOkainen synnyttänyt sen tietää!
sain ilokaasua, että minua ei kai voi laskea.
Olen kyllä ylpeä, että selvisin niinkin hyvin. Yli 4,5 kiloisen vauvan pukertaminen ulos ilman minkäänlaisia puudutuksia on elämäni suurin saavutus. Toisaalta ihmettelen jälkikäteen, miten edes olen hengissä sen jälkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ehtinyt saamaan epiduraalia, joka olis hidastanut synnytystä. ja tää lapsi oli viimeinen, niin ihan kiva tietää miltä synnytys tuntuu. ekassa en tuntenut mitään.
ole ylpeä vaikka alunperin tarkoiuskin oli synnyttää ilman lievitystä. Vaikka teki välillä todella kipeää, mutten siitä huolimatta tarvinnut lievitystä vaan tulin toimeen ilmankin.
En silti ylpeile sillä. se oli vain oma valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ehtinyt saamaan epiduraalia, joka olis hidastanut synnytystä. ja tää lapsi oli viimeinen, niin ihan kiva tietää miltä synnytys tuntuu. ekassa en tuntenut mitään.
äidit tosiaan jäävät paitsi todellisen synnytyksen tunteesta ottaessaan epiduraalin!
Miksi turhaan haluta ylimääräisiä myrkkyjä sisäänsä?
Olen siis luomusynnyttäjä, mutta en ylpeä siitä vaikkakin ylpeä vauvasta!
Ehkä vähän olen. Olisin varmasti ylpeä, vaikka olisin synnyttänyt miten. Mutta olen ylpeä siitä miten se meni.
Vähän sama juttu kuin omassa lapsessa: olen ylpeä siitä kuinka topakka vauva on, miten aikaisin oppi pitämään päätään ja kuinka nopeasti osasi kieriä liikkeelle. Jos lapsi olisi veltompi ja hitaampi liikkumaan, olisin varmasti ylpeä siitä miten rauhallinen tyyppi lapsi on, eikä mihinkään kiire hänellä. :) Oman lapsen huutoäänikin on minusta kauniimpi kuin muiden. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin kivunlievitystä monia kertoja. Ei vain annettu. Imukuppi ilman kivunlievitystä ei oo mitenkään mukava juttu.
Ylipäätään olen kropastani ylpeä, ihan luomusti raskautuu, kantaa hyvin lapsen, synnyttää luomuna suht nopeasti ja tuottaa vielä hyvin maidot vauvalle. Upee kroppa siis ja olen siitä ylpeä! Tosin tällä nyt ei ole tekemistä ulkonäön kanssa ;-)
Tietysti ylipäätään oma fyysinen kunto ja kyky luottaa kroppaansa on kyllä ylpeyden aihe ainakin minulle. Tunnen kroppani ja hallitsen sen hyvin.
Mä oon kaikki lapseni luomuna synnyttänyt,mut varmasti jos oisin saannut kivunlievennystä ajoissa ni oisin ottanut.Must hehkutetaan liikaa luomu synnyttäjiä.Varmasti ihan yhtä hieno tunne saada ne lapset vähemmälläkin kivulla.
Ylipäätään olen kropastani ylpeä, ihan luomusti raskautuu, kantaa hyvin lapsen, synnyttää luomuna suht nopeasti ja tuottaa vielä hyvin maidot vauvalle. Upee kroppa siis ja olen siitä ylpeä! Tosin tällä nyt ei ole tekemistä ulkonäön kanssa ;-)
Tietysti ylipäätään oma fyysinen kunto ja kyky luottaa kroppaansa on kyllä ylpeyden aihe ainakin minulle. Tunnen kroppani ja hallitsen sen hyvin.
Kuin olisin itse tämän tekstin kirjoittanut :)
Mutta en sillä tavalla, että pitäisin itseäni muita parempana tämän takia.
Olen ylpeä itsestäni, koska en etukäteen uskonut pystyväni siihen. Ylitin itseni omasta mielestäni ja löysin itsestäni sellaista voimaa, jota en tiennyt olevan olemassa.
Mutta lisään sen, että synnytys eteni kaikinpuolin normaalisti. Jos olisin kitunut siellä vuorikausitolkulla, olisin varmasti ottanut kivunlievitystä ja ollut onnellinen siitä.
Tyhmäähän se on kärsiä kivusta yhtään sen enempää kuin on pakko.
Jos olisin lähtenyt aiemmin kodista, enkä vitkutellut, ei minun olisi tarvinnut kärsiä niin kovista kivuista.
olen ylpeä jopa keisarinleikkauksella syntyneistä lapsistani