Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Jäähypenkille laitto ei ole lapsen kasvattamista
28.02.2010 |
Näin totesi eräs lastenpsykologi haastattelussa, ja ihan fiksulta kuulosti.
Lapsi ei opi jäähypenkillä istuessaan taitoja, joita tarvitaan tunteiden säätelyn oppimisessa. Jäähypenkki on vain supernannystä kopioitu muka-kasvatuskeino, muoti-ilmiö.
En tunne yhtäkään lasta, joka olisi oppinut penkillä istuttamalla oikeita toimintatapoja.
Kommentit (59)
Ihan puhumalla on kasvatettu tottelevaisia lapsia.
Todellisuudessa homma on todennäköisesti hoidettu syyllistämällä tai hylkäämisen uhalla tai kohtuuttoman raivarin pelolla tms., kyllä näitä keinoja löytyy omasta mielestään loistavilta kasvattajilta. Nimimerkillä loistavan kasvattajan perheessä elänytm entinen mallilapsi, nykyinen syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähyllä lapsi rauhoittuu, ja hän kokee sen myös rangaistukseksi jos on tahallaan tehnyt jotain kiellettyä. Jäähyn jälkeen KESKUSTELLAAN lapsen tasolla siitä, miksi hän joutui jäähylle. Se on mitä suurimmassa määrin kasvattamista.
Ja erittäin hyvää kasvattamista onkin :) Ensin lapsi saa rauhassa miettiä tekosiaan, sitten keskustellaan, sovitaan ja yleensä meillä muksut haluavat vielä pusun ja halauksen päälle.
Pelkkä keskustelu ei anna lapselle aikaa miettiä ja tajuta toiminnan vääryyttä, varsinkin, kun ympärillä on isossa perheessä muutakin hässäkkää. Eikä siinä ehdi heti aloittamaan henkeviä pohdintoja esim. lapsen kanssa, joka on lyönyt sisarustaan palikalla päähän, kun on ensin saatava se lyöty rauhoittumaan.
Jäähyllä lapsi rauhoittuu, ja hän kokee sen myös rangaistukseksi jos on tahallaan tehnyt jotain kiellettyä. Jäähyn jälkeen KESKUSTELLAAN lapsen tasolla siitä, miksi hän joutui jäähylle. Se on mitä suurimmassa määrin kasvattamista.
Ja erittäin hyvää kasvattamista onkin :) Ensin lapsi saa rauhassa miettiä tekosiaan, sitten keskustellaan, sovitaan ja yleensä meillä muksut haluavat vielä pusun ja halauksen päälle.
Pelkkä keskustelu ei anna lapselle aikaa miettiä ja tajuta toiminnan vääryyttä, varsinkin, kun ympärillä on isossa perheessä muutakin hässäkkää. Eikä siinä ehdi heti aloittamaan henkeviä pohdintoja esim. lapsen kanssa, joka on lyönyt sisarustaan palikalla päähän, kun on ensin saatava se lyöty rauhoittumaan.
että lakkaa huutamasta ja kuuntele.
Ja siten keskusteltiin asia halki.
Jäähypenkki on yksi keino selvitä tilanteesta.
Mikä olisi kasvatuksellisesti parasta on toinen asia. Varsinkin haastavimmilla lapsilla rangaistukset eivät toimi, vaan lapset tarvitsevat enemmän taitojen opettamista.
Kannattaa lukea kirja Tulistuva lapsi, niin ymmärrätte mitä psykologi tarkoitti.
ja menevät pitkin seiniä, eli niitä ei saa rauhoittumaan muuten aloillensa. Jotkut lapset taas osoittavat mieltään vain huutamalla, eikä muuten fyysisesti tuhoamalla paikkoja tai muita ihmisiä, joten heitä ei tarvitse eristää penkille rauhoittumaan.
Kenenkään ei tarvitse kuunnella suoraa huutoa joten penkille vaan jäähtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää olla mahdollisuus suuttua ja näyttää tunteitansa ja lapsella tulee olla paikka rauhoittua ja jossa voidaan käydä asiat läpi.
itselleni ei ole sallittu lapsena negatiivisia tunteita tai niiden näyttämistä ja reagoinkin kaikkiin negatiivisiin asioihin ahdistumalla. tosin se ei minusta näy ulospäin mutta tuntuu kauhealta. en siis osaa suuttua enkä näyttää sitä. en osaa käsitellä ikäviä asioita vaan mielummin olen ajattelematta ja ahdistun.
eikä siihen mitään psykologia tarvita. Sen kuin vetää ympäri korvia niin ei tarvita jäähdypenkkiä. Näin meillä on toimittu ja toimitaan edelleen, jos tarve vaatii. Vaan ei yleensä vaadi, kun kerran on vetänyt tukasta kunnolla tai napauttanut muutaman luunapin.
Ei mulla ainakaan ole kiinnostusta tai aikaa joihinkin psykologisiin jäähdypenkkeihin - jos lapsi ei muutamalla huudolla tottele niin viedään ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joutuu jäähylle. Kamalan monimutkaista jos joistakin joutuu jäähylle ja joistakin ei.
jäähystä. Yleensä lasken vielä kolmeen, ja jos sekään ei riitä, sitten istutaan hetki jäähyllä.
Jäähy ei ole irrallinen rangaistus, vaan lapselle selitetään miksi hän on jäähylle joutunut, kehotetaan miettimään miksi näin kävi, ja tilanteen rauhoituttua vielä kerrotaan että olit jäähyllä siksi koska ****. Oikeastaan meillä jäähyn nimi onkin enemmän "miettimispaikka".
Ja kun tilanne on rauennut tehdään kunnolla sovinto.
Onhan se kiva lukea kuinka jollain on lapsia joita ei ikinä tarvitse istuttaa jäähylle. Jos lapsella on vaikea temperamentti niin se puhe vaan ei mene perille. Uskon kyllä hyvin, että lapsi joka on yleisluonteeltaan rauhallinen, ns. "helppo" lapsi voi totella pelkkää puhetta mutta vaikean temperamentin omaava ei taatusti usko pelkkää puhetta. Jäähy on hyvä rangaistus- ja kasvatuskeino pienen lapsen kanssa. Kun jäähyn jälkeen keskustelee yhdessä asian ei kenellekään jää paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäisin toki, jos lapsi olisi riiviö. Kuuluuhan huonosta käytöksestä rangaistus saada ja jäähylle joutuminen on oikein sopiva siihen.
Ja kuka väitti, ettei ole normaalia, jos lapsia ei tarvi laittaa jäähylle...? Meillä on lapsi ollut vauvasta itse rauhallisuus, luonne on vaan kauhean tasapainoinen, kärsivällinen ja kiltti. Uhmailu on meillä tarkoittanut pahimmillaan puolen minuutin kiukkupuuskaa. Päivittäin ei tarvi edes enää kieltää mistään ja ikää 5. Se on vaan tuo persoona sellainen ja me ollaan itsekin rauhallisia. Ei meillä koskaan huudeta tai uhkailla, mutta tunteita osataan näyttää kyllä. Nyt tämä toinen lapsi vaikuttaa ainakin vauvana vähän äksymmältä. Miehen sanoin: "tarviikohan tätä kasvattaakin?":)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö lapset enää nykyään seiso nurkassa? Ihmettelee jo kaksinumeroisilla luvuilla elävien lasten wanha äiti.
Seisoin itse nurkassa ja seisotin siellä myös lapsiani. Ehkä kaksi minuuttia aina kerrallaan olivat siellä, siitä nelivuotiaasta ylöspäin aloitin. Nykyään kai on väärin sanoa, että lapsen pitäisi osata hävetä huonoa käytöstään, varmasti jotenkin psykologisesti väärin.(huom. sarkasmi...)
Mutta itse pidin tärkeänä sitä, että lapsi törkeästi käyttäydyttyään myös joutui olemaan hetken yksin ja silloin kehittyi myös häpeän tunne omasta käytöksestään. Tämän tunteen sietämisen uskon olevan hyödyllinen taito ja ohjaavan lapsen käytöstä parempaan suuntaan.
meillä se ainakin toimii.
Pointti on että jäähypenkillä on TYLSÄÄ eikä kukaan kiinnostu vaikka siellä kuinka kiemurtelisi ja huutaisi joten on pakko rauhoittua. Meillä ei ainakaan mistään tunteista lässyttäminen auta yhtään mihinkään kun 5 vuotiaalla on raivari päällä. Sen jälkeen kun on rauhoittunut niin asiasta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastenpsykologiksi edes tituleeraavat...
eipä noissa lapsissa mitään traumoja näytä olevan, vanhinkin jo 17v. Kummasti sitä oppii asioista juttelemaan ja niitä perustelemaan kun on huomannut että resuamisesta tulee jäähypenkille lähtö. Ja jotta kukaan ei pääse saivartelemaan, niin teini ei enää joudu jäähypenkille ;)
(toki aikuisen näkökulma), joiden kanssa kun tekee mieli tempaista turpaan sitä lasta tai viskata ikkunasta ulos, rakentavampaa on silti iskeä vaikka sitten nurkkaan ja huokaista syvään.
Mulla itselläni menee hermo sellaisen lapsen kanssa, joka jaksaa inttää maailman tappiin, ei hoksaa oikein hyvin sosiaalisia tilanteita eikä siis myöskään sitä, miksi hänelle ollaan vihaisia, ei osaa oikein lohduttaa itseään eikä tulla ristiriitatilanteessa vastaan. Ja jonka kanssa samaa tilannetta saa toistaa n. 100 kertaa ennenkuin mitään edistystä tai oppimista on edes horisontissa. Ja juu tällaisiakin lapsia on, eikä heillä kaikilla ole diagnooseja.
meidän keskimmäinen on tommonen ja jäähypenkki auttaa kummasti. On jopa lapselle opettanut rauhoittumista. Ennen huusi, riehui ja raivosi nurkassa tuntikausia, nyt osaa jo rauhottua ja miettiä omaa käytöstään. Ja jäähyn jälkeen tosiaankin keskustellaan, ja todella hyvin lapsi osaa porautua oman käytöksensä ongelmakohtaan, eli on oikeesti miettinyt asiaa.
Eivätkö lapset enää nykyään seiso nurkassa? Ihmettelee jo kaksinumeroisilla luvuilla elävien lasten wanha äiti. Seisoin itse nurkassa ja seisotin siellä myös lapsiani. Ehkä kaksi minuuttia aina kerrallaan olivat siellä, siitä nelivuotiaasta ylöspäin aloitin. Nykyään kai on väärin sanoa, että lapsen pitäisi osata hävetä huonoa käytöstään, varmasti jotenkin psykologisesti väärin.(huom. sarkasmi...) Mutta itse pidin tärkeänä sitä, että lapsi törkeästi käyttäydyttyään myös joutui olemaan hetken yksin ja silloin kehittyi myös häpeän tunne omasta käytöksestään. Tämän tunteen sietämisen uskon olevan hyödyllinen taito ja ohjaavan lapsen käytöstä parempaan suuntaan.
Noh, valmistaudu selittämään kun lapses ravaa aikuisena terapiassa häpeäongelmiaan selvittämässä.
Mun lapsi kyl rauhoittui kummasti kun sanoin että lakkaa huutamasta ja kuuntele. Ja siten keskusteltiin asia halki.
Kyllä mä tiedän, etä sun mielestä tuo sanominen täytyy toimia kaikilla, kun tielläkin toimii. Mutta usko vaikka vaan huviksesi, että ei kaikki lapset noin hiljene. Meillä huuto vaan kovenee, jos sanon noin.
Ei kai kukaan niin idiootti olekaan, että käyttää jäähyä, jos sitä ei tarvita. Teillä ei tarvita, koska lapsi pystyy kuuntelemaan puhetta ilmankin. Jollain lapsi on perinyt vähän tulisemman luonteen...
Jäähy on ollut ihan oleellinen tuon meidän muksun temperamentilla varustetulla. Jäähyllä on ensin rauhoituttu niin että puhetta ruvetaan ottamaan vastaan.
minusta jäähypenkki ei ole rangaistus - se on paikka minne mennää jäähdyttelemään, kun lapsella alkaa kierrokset lyömään yli.
Lapsi ei osaa vielä hillitä itseään, joten välillä varmaan jokainen lapsi joutuu ylikierroksille. Minusta vanhempien velvollisuus on opettaa pikkuhiljaa lapselleen taitoa hillitä omaa käytöstään. Ja minusta tässä "jäähypenkki" on ihan hyvä tapa -varsinkin jos on muita lapsia/ihmisiä tilanteessa, niin lapsi voi rauhoittua silleen, ettei hän loputtomasti esim. häiritse muiden leikkejä.