Jäähypenkille laitto ei ole lapsen kasvattamista

Toki liika on liikaa ihan missä tahansa asiassa. Mutta kyllä nykyään on ihan riittävästi niitä ihmisiä, lapsia ja aikuisia, jotka eivät ymmärrä hävetä omassa käytöksessään yhtään mitään. Tässä maailmassa on röyhkeyttä ihan riittävästi. Sopivassa määrin häpeää tarvitaankin tasapainottamaan elämää.

vaikka täällä useimmat selittävät hienosti kuinka se toimii, useimmiten näen sen käytön olevan juuri sitä häpeäpenkki/uhkailukasvatusta.



Olen kasvattanut kaksi hyvin erilaista lasta, jos toisen sai riehumaan olisi hän tarvinnut mitallin reippaasta käytöksestä, toinen taas itsepäisyyttään olisi huutanut kuin palosireeni kaksi päivää jäähypenkillä ja soittanut mummot ja eläinsuojeluvalvojat apuun oikeudenkäyntiin huonoa äitiä vastaan.



Parhaana keinona tuon itsepäisen riehujan kanssa oli tiukasti sanoa että minä en tuollaista kuuntele, kun saat raivon loppumaan puhutaan asiasta, itse hänen oli paikanssa valittava.



Samanlainen mielestäni muoti-ilmiö oli, taitaa olla vieläkin, holding, luultavasti oltaisiin Prisman parkkipaikalla vieläkin sylikkäin jos meidän 5v riehujaa olisi vuonna 1999 alkanut sylissä pitämään kunnes rauhoittuu.

Parhaana keinona tuon itsepäisen riehujan kanssa oli tiukasti sanoa että minä en tuollaista kuuntele, kun saat raivon loppumaan puhutaan asiasta, itse hänen oli paikanssa valittava.

Tässä vaiheessa meidän lapsi ei todellakaan olisi itse mitään paikkaansa valinnut vaan joko käynyt päället tai ruvennut heittelemään tavaroita. Toiset lapset on luonteeltaan aggressiivisempia kuin toiset. Meillä oli ihan pakko olla jäähypenkki, holdin ei todellakaan toiminut ja lapsi sai siitä ihan hirveän hysteerisen kohtauksen. Nyt on ihana, empaattinen eskari-ikäinen, joka ei todellakaan enää lyö tai saa tolkuttomia raivareita. Tulistumisensa vastapainoksi lapsi on myös aina näyttänyt positiivisia tunteita muita lapsia enenmmän, mm. pussaili ja halaili aikanaan ihan mahdottomasti. Vielä nykyäänkin kiipeää päivittäin syliin halattaavksi monta kertaa.

nostan

Lapsi ei opi jäähypenkillä istuessaan taitoja, joita tarvitaan tunteiden säätelyn oppimisessa.

Jäähylle laittaminen nimenomaan auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Jäähy on kuin herätys.

En tunne yhtäkään lasta, joka olisi oppinut penkillä istuttamalla oikeita toimintatapoja.

Eipä se penkillä istuminen vielä mitään tarkoitakaan. Penkillä on tarkoitus rauhoittua, jonka jälkeen keskustellaan mikä meni pieleen ja miten pitäisi toimia oikein.

Lapsi ei opi jäähypenkillä istuessaan taitoja, joita tarvitaan tunteiden säätelyn oppimisessa.

Jäähylle laittaminen nimenomaan auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Jäähy on kuin herätys.

En tunne yhtäkään lasta, joka olisi oppinut penkillä istuttamalla oikeita toimintatapoja.

Eipä se penkillä istuminen vielä mitään tarkoitakaan. Penkillä on tarkoitus rauhoittua, jonka jälkeen keskustellaan mikä meni pieleen ja miten pitäisi toimia oikein.

Jäähypenkillä lapsi oppii hillitsemään raivonsa, rauhoittumaan, huomaa että kamalatkin tunnetilat kestää vain hetken. Ja sitten keskustellaan ja sovitaan ja jatketaan päivää normaalisti ja sovussa.

Sen sijaan jos tilanteen keskeyttää tukistamalla, tilanne katkeaa kesken. Tai näin ainakin olen havainnut kavereilla jotka tukistaa. Äiti raivostuu ja tukistaa ja lapsi lopettaa kyllä. Sitten äiti menee kiukkuisena jatkamaan mitä olikin tekemässä ja lapsi jää yksin loukkaantumisensa ja itkunsa kanssa jonnekin sohvalle istumaan, eikä asiasta enää puhuta.

kolmas lapsi menee itse jääylle rauhoittumaan.



Jäähypenkki siis on ollut käytössä kaikilla, jotta saadaan tilanne rauhoitettua.



Kolmas on sitten tehnyt oman versionsa (reilu 2-vuotias), eli kun hermo menee ja itku ja huuto yltyy, eikä muuten rauhoitu, kysyn,meneekö tuolille istumaan ja rauhoittumaan? Yleensä tähän tulee nikotelen vastaus joo, ja tyttö kävelee tuolille, ja itku loppuu...



Ja puolen minuutin päästä pois, ja tilanne ohi.



Eli meillä kyllä ainakin nuorin lapsi on oppinut käyttämään tuota ihan rauhoittumiskeinona, kun omat taidot eivät vielä muutoin riitä tilanteesta ulos pääsemiseen.

Lapselle pitää puhumalla opettaa ne oikeat käytöstavat.

jätetään yksin selviämään tunteidensa kanssa. Minä olen laittanut jäähylle mutta olen koko ajan ollut vieressä ja sanoittanut lapsen tunteita ja juttu on käyty lopuksi läpi. Monasti se on mennyt niin että lopuksi on istuttu hetki sylikkäin ja siitä lähdetty iloisena ja asia loppuun asti käsiteltynä jatkamaan päivää.

lapselle ja olettaa että lapsi alkaa pikkuhiljaa niitä tajuta. Jos kaikista tuhmuuksista istutetaan jäähylle, tajuaako se lapsi ollenkaan nyansseja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa? Taidan olla vaistovanhempi enkä oikein pidä tällaisista kikkakolmosista, vaikka varmasti ne puolustavat paikkaansa tietyissä tilanteissa.

istuttaa jäähyllä!!Uskovat kyllä kun kovasti sanotaan. Ei ole ollut MITÄÄN ongelmia. Miten jotkut perheet yleensä saavat ongelmia lasten kasvattamisesta? Maailman yksinkertaisinta hommaa. Tarpeeksi kun on auktoriteettia niin kyllä kakarat uskoo, ellei sitten ole jo alusta pitäen mennyt lapsi-vanhempi roolit sekaisin...

Jokin on nyt pielessä, ja olen tosissani. Nimimerkillä vastaavassa perheessä kasvanut jossa yhtä lukuunottamatta kaikki lapset ovat joutuneet opettelemaan tukahdutettujen (vihan, kiukun) tunteiden kanssa selviämistä terapiassa.

Jos kaikista tuhmuuksista istutetaan jäähylle, tajuaako se lapsi ollenkaan nyansseja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa?

joutuu jäähylle. Kamalan monimutkaista jos joistakin joutuu jäähylle ja joistakin ei.

istuttaa jäähyllä!!Uskovat kyllä kun kovasti sanotaan. Ei ole ollut MITÄÄN ongelmia. Miten jotkut perheet yleensä saavat ongelmia lasten kasvattamisesta? Maailman yksinkertaisinta hommaa. Tarpeeksi kun on auktoriteettia niin kyllä kakarat uskoo, ellei sitten ole jo alusta pitäen mennyt lapsi-vanhempi roolit sekaisin...

Jokin on nyt pielessä, ja olen tosissani. Nimimerkillä vastaavassa perheessä kasvanut jossa yhtä lukuunottamatta kaikki lapset ovat joutuneet opettelemaan tukahdutettujen (vihan, kiukun) tunteiden kanssa selviämistä terapiassa.

Ei ole mitään jäähyjä tarvittu meilläkään ikinä. Ihan puhumalla on kasvatettu tottelevaisia lapsia.

Kun kerta kaikkiaan ei usko. Toiset tarttuu tässä vaiheessa tukkaan, meillä mennään jäähylle. Jäähystä tulee myös varoitus aina ennen. Nykyään eskari-ikää lähestyessä tarvitaan enää varoitus. En enää edes muista milloin on viimeksi oltu jäähyllä. Uhmaiässä jäähyllä käytiin ehkä pari kertaa viikossa.

Ihan puhumalla on kasvatettu tottelevaisia lapsia.

Todellisuudessa homma on todennäköisesti hoidettu syyllistämällä tai hylkäämisen uhalla tai kohtuuttoman raivarin pelolla tms., kyllä näitä keinoja löytyy omasta mielestään loistavilta kasvattajilta. Nimimerkillä loistavan kasvattajan perheessä elänytm entinen mallilapsi, nykyinen syrjäytynyt.

Kamalan monimutkaista jos joistakin joutuu jäähylle ja joistakin ei.

sinne jäähylle "kylmiltään" istuta? Toivottavasti. Meillä ainakin saa ensin varoituksen, että voi se jäähypenkki olla seuraava osoite, jos ei lopeta (vaikka tavaroiden paiskomista tms.) Sama koskee mitä tahansa rangaistusta. Ei kai siinä ole mitään epäselvää, jos on sanottu etukäteen, että tästä jutusta joutuu jäähylle, jos ei tottele.

Ja joo, meillä on yksi lapsi, joka on istunut jäähyllä ehkä kerran eläissään ja sit tuo keskimmäinen, joka parhaimmillaan istui rauhoittumassa monta kertaa päivässä.. Edes se jäähyilijä ei koskaan kyseenalaistanut jäähypenkkiä. Ja huutokin loppui kuin seinään, kun penkille istutettiin. Selkeä rangaistus, joka alkaa ja päättyy ja pois pääsi kun oli valmis juttelemaan ihan rauhallisesti siitä mikä meni vikaan.

Nuorin ei vielä ole siinä iässä, että rangaistuksia tarttis ees miettiä.

Jäähy ei ole lääke niihin virheisiin, jotka muodostivat ei toivotun käyttäytymisen.

Monesti nuo virheet ovat silkkaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä lasta kohtaan. Joten kyse ei ole vaikeasta asiasta.





T:11cm mies

..kun uhmaikäinen ei osaa rauhoittua ja lopettaa ei-toivottua käytöstä. Esim. pikkusiskon (vauvan) potkiminen on jäähyn paikka...