Lue keskustelun säännöt.
Nainen synnyttänyt; minkänimisen lahjan vauvan isä antaa?
27.02.2010 |
Vastaavantyyppinen nimitys kuin esim. huomenlahja naimisiinmennessä. Jotkut puhuu ponnistuslahjasta (yök), mutta mikä muu nimitys?
Kommentit (58)
kateellisten määrää taas :) Toiset meistä ovat onnistuneet valitsemaan miehet, joilla on silmää osata valita ihania lahjoja vaimoilleen ja lapsilleen. Jos mies tuntee vaimonsa hyvin, tietää hän tämän maun vaatteissa ja laukuissa.
Ei minuakaan nyt hirveästi kiinnosta miehen golf-harrastus, mutta koska hän on minulle rakas ja tärkeä, olen nähnyt hieman vaivaa ja ottanut selvää, millaisen mailan hän vielä tarvitsee ja haluaa ja ostanut sen hänelle tulevaa merkkipäivää varten.
Lisäksi muistuttaisin, etteivät hellyydenosoitukset ja toisen perus huomioonottaminen, eli siivoaminen kun toinen on synnärillä ja ruoanlaitto toisen ollessa huonommassa kunnossa, pusut ja halit ja toisaalta taas lahjojen ostelu ole toisensa pois sulkevia asioita. Meillä ainakin harrastetaan tuota kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sua noin paljon ettei miehes osta sulle mitään? :(
Vähän sellaista henkeähän tässä on, että naiselle maksetaan palkkaa siitä, että on tehnyt miehelle perillisen.
mutta annas kun arvaan, täällä av-palstan demarimammat taas toitottaa että "ei miehen kuulu mitään lahjaa antaa synnyttäneelle vaimolleen".
Mutta asiaan: en tiedä, että sillä ihan normaaliin tapoihin kuuluvalla lahjalla olisi mitään nimeä. Meillä se lahja on ollut kultainen medaljonki (johon kaiverrettiin myöhemmin lasten nimet).
Ikäänkuin naisella ei olisi omia tuloja ja lasten teolla tai kiltisti hoidetuilla aviovuosilla sitten voi ansaita hiukan extraa itselleen (= kallis koru on sijoitus, jonka voi muuttaa rahaksi).
Lohdutuslahja avovaimolle?
se, että kirjoittaja on miehensä tai yhteiskunnan elätti. Yksikään omillaan toimeentuleva nainen ei ajattele näin saamastaan lahjasta, vaikka se olisi arvokaskin. Normaalisti ansiotyössä käyvällä äidillä ei ole tarvetta viedä saamiaan lahjoja "kanikonttoriin".
En ole kenellekään kateellinenkaan. Kunhan analysoin ilmiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh - mitenkäs se demarius tähän kuuluu?
Tää on se niiden yleisasenne: "Toisella ei saa olla, jos mullakaan ei ole."
Jassoo. Minäkin voisin sitten analysoida, että miehesi ei todellisuudessa arvosta sinua juurikaan, koska ei anna sinulle lahjoja, saati vaivaudu selvittämään millaisista lahjoista voisit pitää. Sen lisäksi analysoisin vielä, että olet selvästikin hieman järkyttynyt, kun tämänkin keskustelun myötä sinulle on valjennut taas hieman paremmin, kuinka oma miesvalintasi ei olekaan mennyt niin nappiin. Pyrit kieltämään sen tosiasian, että toisilla on paljon huomioonottavaisempia ja rakastavampia miehiä kuin sinulla ja pyrit epätoivoisesti löytämään jotain negatiivisia piilomerkityksiä toisten saamista lahjoista. Esität, ettei asia häiritse sinua, vaikka sisäisesti itket ja olet katkera, Tämän purat täällä av-palstalla muihin itseäsi onnellisempiin ihmisiin, koska miehees et uskalla.
En ole kenellekään kateellinenkaan. Kunhan analysoin ilmiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jassoo. Minäkin voisin sitten analysoida, että miehesi ei todellisuudessa arvosta sinua juurikaan, koska ei anna sinulle lahjoja, saati vaivaudu selvittämään millaisista lahjoista voisit pitää. Sen lisäksi analysoisin vielä, että olet selvästikin hieman järkyttynyt, kun tämänkin keskustelun myötä sinulle on valjennut taas hieman paremmin, kuinka oma miesvalintasi ei olekaan mennyt niin nappiin. Pyrit kieltämään sen tosiasian, että toisilla on paljon huomioonottavaisempia ja rakastavampia miehiä kuin sinulla ja pyrit epätoivoisesti löytämään jotain negatiivisia piilomerkityksiä toisten saamista lahjoista. Esität, ettei asia häiritse sinua, vaikka sisäisesti itket ja olet katkera, Tämän purat täällä av-palstalla muihin itseäsi onnellisempiin ihmisiin, koska miehees et uskalla.
En ole kenellekään kateellinenkaan. Kunhan analysoin ilmiötä.
Sun on pakko olla ammattilainen.
Ja jos et ole, ja mietit, että mille alalle nyt suuntautuisit, niin psykologia ON todellakin sun juttu. Mutta sen sä varmaan jo tiesitkin :-)
tää oli niin selvä tapaus, että pelkän kyökkipsykan taidot riittivät tällä kertaa! :D
Jassoo. Minäkin voisin sitten analysoida, että miehesi ei todellisuudessa arvosta sinua juurikaan, koska ei anna sinulle lahjoja, saati vaivaudu selvittämään millaisista lahjoista voisit pitää. Sen lisäksi analysoisin vielä, että olet selvästikin hieman järkyttynyt, kun tämänkin keskustelun myötä sinulle on valjennut taas hieman paremmin, kuinka oma miesvalintasi ei olekaan mennyt niin nappiin. Pyrit kieltämään sen tosiasian, että toisilla on paljon huomioonottavaisempia ja rakastavampia miehiä kuin sinulla ja pyrit epätoivoisesti löytämään jotain negatiivisia piilomerkityksiä toisten saamista lahjoista. Esität, ettei asia häiritse sinua, vaikka sisäisesti itket ja olet katkera, Tämän purat täällä av-palstalla muihin itseäsi onnellisempiin ihmisiin, koska miehees et uskalla.
En ole kenellekään kateellinenkaan. Kunhan analysoin ilmiötä.
Sun on pakko olla ammattilainen.
Ja jos et ole, ja mietit, että mille alalle nyt suuntautuisit, niin psykologia ON todellakin sun juttu. Mutta sen sä varmaan jo tiesitkin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin saanut lapsesta esimerkiksi auton, olisi se ollut lähes avioeron paikka. Inhoan autoja, vaikka kehunkin aina mieheni järkevää autoa, jolla hän minua kyyditsee.
että esikoisen kohdalla se olisi "esikoislahja", ja loppujen kohdalla lasten lukumäärästä piittaamatta "kuopuslahja". Tämän tuttuni oli kuullut tädiltään, joka tosin oli puhunut "esikoissormuksesta" ja "kuopussormuksesta", joiden antamista täti piti jotenkin perinteenä, joskaan se ei sen ei tarvinnut olla lapsen isä, joka lahjan antoi. Tuttuni itse otti sitten käyttöön nuo esikois- ja kuopuslahja -termit.
Minä en saanut mieheltäni mitään lahjaksi, en vaikka pyysin. Tosin en ole saanut häneltä muitakaan lahjoja pyynnöistä huolimatta. Kyllä se minusta kielii siitä, ettei hän arvosta minua ihmisenä, vaimonaan eikä lastensa synnyttäjänä ja äitinä, koska ei pyynnöistä huolimatta halua minua mitenkään ilahduttaa tai muistaa. En ole mielestäni mitenkään lahjankipeä, enkä varsinkaan harakka, mutta minusta ihan jo rakkauden nimissä voisi tehdä asioita, joista tietää puolisonsa ilahtuvan. Jos tietää, että vaimo olisi onnensa kukkuloilla, kun veisin sille kukkakimpun lapsivuodeosastolle, en ymmärrä, miksei sitä kukkakimppua voi viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukupuoleni kohdalla, eli siis melko varhain. Pidä vain se päivätyö... :D
tää oli niin selvä tapaus, että pelkän kyökkipsykan taidot riittivät tällä kertaa! :D
Jassoo. Minäkin voisin sitten analysoida, että miehesi ei todellisuudessa arvosta sinua juurikaan, koska ei anna sinulle lahjoja, saati vaivaudu selvittämään millaisista lahjoista voisit pitää. Sen lisäksi analysoisin vielä, että olet selvästikin hieman järkyttynyt, kun tämänkin keskustelun myötä sinulle on valjennut taas hieman paremmin, kuinka oma miesvalintasi ei olekaan mennyt niin nappiin. Pyrit kieltämään sen tosiasian, että toisilla on paljon huomioonottavaisempia ja rakastavampia miehiä kuin sinulla ja pyrit epätoivoisesti löytämään jotain negatiivisia piilomerkityksiä toisten saamista lahjoista. Esität, ettei asia häiritse sinua, vaikka sisäisesti itket ja olet katkera, Tämän purat täällä av-palstalla muihin itseäsi onnellisempiin ihmisiin, koska miehees et uskalla.
En ole kenellekään kateellinenkaan. Kunhan analysoin ilmiötä.
Sun on pakko olla ammattilainen.
Ja jos et ole, ja mietit, että mille alalle nyt suuntautuisit, niin psykologia ON todellakin sun juttu. Mutta sen sä varmaan jo tiesitkin :-)
ja kotiin anopin odottamaan uusimman perheenjänenen kotiutumista. Arg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asian alkuperäinen kommentoija, mutta historiassa lahjojen merkitys esim. naimisiin mennessä ja synnytyksessä on ollut palkan antaminen pikkuvaimolle (jos vaikka mies sattuis kuolemaan). Naisilla kun ei ollut suuressa osassa eurooppaa mitään asiaa kunnon töihin niinä aikoina ja oliat muutenkin myytävissä + kotieläimen asemassa.
Siksi minusta huomenlahjat jne. ovat typeriä. Juu, kyllä meillä muuten ostetaan lahjoja, mutta en kyllä haluaisi itselleni mitään myötäjäisten jne. jäänteitä.
Opiskelkaa historiaa.
En ole asian alkuperäinen kommentoija, mutta historiassa lahjojen merkitys esim. naimisiin mennessä ja synnytyksessä on ollut palkan antaminen pikkuvaimolle (jos vaikka mies sattuis kuolemaan). Naisilla kun ei ollut suuressa osassa eurooppaa mitään asiaa kunnon töihin niinä aikoina ja oliat muutenkin myytävissä + kotieläimen asemassa.
Siksi minusta huomenlahjat jne. ovat typeriä. Juu, kyllä meillä muuten ostetaan lahjoja, mutta en kyllä haluaisi itselleni mitään myötäjäisten jne. jäänteitä.
Opiskelkaa historiaa.
Lahjat kannattaa ostaa itse, niin saa varmasti mitä haluaa.
Eli et saanut huomen- etkä vauvalahjaa. Ymmärrän tunteesi.
En ole asian alkuperäinen kommentoija, mutta historiassa lahjojen merkitys esim. naimisiin mennessä ja synnytyksessä on ollut palkan antaminen pikkuvaimolle (jos vaikka mies sattuis kuolemaan). Naisilla kun ei ollut suuressa osassa eurooppaa mitään asiaa kunnon töihin niinä aikoina ja oliat muutenkin myytävissä + kotieläimen asemassa.
Siksi minusta huomenlahjat jne. ovat typeriä. Juu, kyllä meillä muuten ostetaan lahjoja, mutta en kyllä haluaisi itselleni mitään myötäjäisten jne. jäänteitä.
Opiskelkaa historiaa.
no eipä ole tarvinnut mitään lahjoja.
Hoh, kyllä on riittänyt lahjaksi ne lapset mitä on saanut.
Meillä ensimmäistä lasta yritettiin 3vuotta, siitäkään huolimatta en todellakaan olettanut saavani lahjaa kun ensimmäinen lapsi syntyi. Eikö lapsi muka riitä lahjaksi?? Ihan kuin vain se nainen olisi odottanut sitä lasta pitkään :D
Hääpäivänä ja syntymäpäivänä toisiamme muistetaan.. mutta ei muuten. Enkä tod olisi kaivannut mitään lahjoja.
Kukkiakaan ei ole tuonut yhdenkään lapsen synnyttyä sairaalaan, muuten kyllä.. Mutta on ollut mitä ihanin aviomies ja isä synnytyksessä tukemassa. Lisäksi on osallistunut lasten hoitoon kiitettävästi sekä ollut tukena viimeiset 15vuotta.
Joten eiköhän siinä ole tarpeeksi lahjoja ja lisäksi se että eipä ilman tuota miestä minulla olisi näitä kolmea ihanaa lasta. Synnyttänyt olen ja sisälläni kasvattanut, mutta en sitäkään olisi tehnyt ilman miestäni.
Se ei riitä, ettei itse saanut lahjaa (eikä halunnutkaan), mutta pitää tulla avautumaan ja haukkumaan niitä jotka sellaisen saivat! Miten se teitä voi vaivata, jos mies ostaa vaimolleen lahjan???
Ap, en ole ikinä kuullut sille mitään "oikeaa" nimeä, meillä se on ollut aina ihan vaan vauvalahja.
Ja samoin kuin jollain toisellakin, minäkin sain jokaisesta kalevalakorun lapsihelan ja se annetaan jokaiselle lapselle omaksi kun he täyttävät 18v. Minusta perintökorut ovat ihania, varsinkin kun niiden takana on joku kaunis merkitys!