Mitä teette sillä tiedolla, miksi jonkun lapsi on esim. kuuroutunut tai sokeutunut?
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen.. Ja en ole kyseisen ketjun ap. Ja heti, jos syytä ei paljasteta (mikä ei teille edes kuulu), heti aletaan syyttää vanhempia asiasta.
Kommentit (35)
jotka hyvänhyvyyttään vain toivoivat saavansa vinkkejä miten vahtia paremmin lapsiaan. Ettei heillekin kävisi noin. Kyllähän toisten onnettomuuksista oppii jotakin. Mutta auto-onnettomuutta ei voi tietenkään välttää.
Miten hitossa se edes on mahdollista? T:se äiti
Luulis oppineen kärsivällisyyttä jo pelkästään kolmen lapsen kanssa, saatikka vammaisen. Mutta taidat kaivata lepoa.
Ihan tiedoksesi vaan, että meillä ei ole ikinä auto liikkunut, ennen kuin jokainen (myös koira!) on vöissä kiinni. Myös isovanhempien autossa on sama juttu. Auto ei liiku senttiäkään, jos kaikki eivät ole vöissä kiinni. T. se äiti
jotka hyvänhyvyyttään vain toivoivat saavansa vinkkejä miten vahtia paremmin lapsiaan. Ettei heillekin kävisi noin. Kyllähän toisten onnettomuuksista oppii jotakin. Mutta auto-onnettomuutta ei voi tietenkään välttää.
Anteeksi nyt vaan.
Syytetään meidän heittäneen happoa lapsen kasvoille ym. syyllistämistä. Kuten sanoin, onnettomuus ei ollut meidän vika ja lapset olivat kaikki kunnolla istuimissaan.
T. se ap
auto-onnettomuuden haittavaikutukset voi ehkäistä turvaistuimille? :) No,luulette väärin. Istuin toki vähentää johonkin rajaan saakka tietynlaisia vammoja, mutta kyllä kolarissa voi loukkaantua TAI JOPA KUOLLA vaikka kuinka olisi laadukas istuin ja vyöt kunnolla kiinni.
auto-onnettomuuden haittavaikutukset voi ehkäistä turvaistuimille? :) No,luulette väärin. Istuin toki vähentää johonkin rajaan saakka tietynlaisia vammoja, mutta kyllä kolarissa voi loukkaantua TAI JOPA KUOLLA vaikka kuinka olisi laadukas istuin ja vyöt kunnolla kiinni.
käyttäkää maalaisjärkeä kasvattaessanne pikkuisianne!ei lasta voi kaikelta pahalta suojella,on aivan selvää että haluatte vaan tyydyttää uteliaisuuden halunne!
t. tottunut uteleviin mummeleihin kun poika menettänyt onnettomuudessa pikkurillin.
t. tottunut uteleviin mummeleihin kun poika menettänyt onnettomuudessa pikkurillin.
mutta en perk... kimpaannu jos joku asiaa asiallisesti kysyy!
jos joku kysyy,että mitä lapsiparoille käyny?minusta toi on sääliä ja sääli on sairautta!ja kyllä voi jättää asian rauhaan,jos huomaa että asianomasita tämä loukkaa.
jos joku kysyy,että mitä lapsiparoille käyny?minusta toi on sääliä ja sääli on sairautta!ja kyllä voi jättää asian rauhaan,jos huomaa että asianomasita tämä loukkaa.
Ja on se nyt helvetti jos ei pieniä lapsia saa sääliä. Pitäiskö sanoa, että paha sai palkkansa tai jotain muuta vähemmän säälivää? Et taida sinäkään ajella täysillä. Menikö onnettomuudessa jotain muutakin kuin lapsen näkökyky?
Mutta tämä on av. Tänne ei kannata tulla avautumaan, ellei kestä sitä, että asioita ruoditaan karskisti, ilman hienotunteisuuden häivää. Vertaistukea kannattaa hakea muualta.
kukaan ei kysellyt ilkeästi. Vaan sääliminen on normaalia, tottakai tuntematontakin harmittaa jos tuntemattomalle lapselle on käynyt jotain ikävää! Se on normaalia!
onnettomuus. Jos olisin kysynyt, niin ihan puhdasta uteliaisuuttani olisin kysynyt. Ihmiset ovat uteliaita. Voitte arvata kuinka monta kertaa minulta on kysytty, onko lapseni kuuro, kun viiton hänelle. Käytämme tukiviittomia. Kun kerron, että lapseni kuulee, jatkokysymys on miksi sitten viitot. Ja kerron taas. Lapsen diagnoosia en kerro (joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), mutta muuten kyllä vastaan asiallisiin kysymyksiin.
jos säälikin on sairautta! Sehän on tunteista kaikkein pyyteettömintä, empatiaa, kykyä asettua toisen asemaan, myötätuntoa, surua toisten puolesta. Ovatko nämä kaikki kiellettyjä? Olisiko parempi, jos toisten onnettomuudet eivät herättäisi muissa minkäänlaisia tunteita?
Millaisissa perheissä olette kasvaneet te, joiden mielestä sääli on sairautta??!
jos säälikin on sairautta! Sehän on tunteista kaikkein pyyteettömintä, empatiaa, kykyä asettua toisen asemaan, myötätuntoa, surua toisten puolesta. Ovatko nämä kaikki kiellettyjä? Olisiko parempi, jos toisten onnettomuudet eivät herättäisi muissa minkäänlaisia tunteita? Millaisissa perheissä olette kasvaneet te, joiden mielestä sääli on sairautta??!
Eikö saa liikuttua toisen kohtalosta? Pitäiskö kylmästi vaan ajatella että ahaa vai niin, ihan sama se. Tai olla kuin ei huomaisikaan! Kyllä minuun koskee kaikki lapsiin (ja aikuisiinkin) liittyvät ikävät ja surulliset kohtalot! Ja se on inhimillistä! En ole kylmä kuin kivi!
eivät. Jos lapsi olisi kuuroutunut esim. onnettomuudessa, niin silloinkin vastaus olisi ollut "onnettomuudessa". Ja kyllä mä kuule selitin, missä lapsi menetti näkönsä -> onnettomuudessa. Ei sitä olisi tarvinnut alkaa erittelemään!
T:se äiti