Olenko julma, kun en halua lasta mukaan lomalle?!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2010 klo 18:46"]

Ollaan käyty miehen kanssa kahdestaan muutaman kerran ulkomailla. Nyt suunnitellaan kesäksi matkaa ja mies on sitä mieltä, että 4v. lapsenkin pitää päästä mukaan.

Itse haluaisin viettää rentouttavan viikon kahdestaan mieheni kanssa. Jos lapsi tulisi mukaan, loma menisi täysin hänen ehdoillaan.

Ehdotin, että voisimme tehdä kesällä myös pienemmän reissun Suomessa, niin että lentäisimme johonkin ja olisimme päivän tai pari reissussa, mutta eipä se käy miehelle, vaan hän haluaa välttämättä lapsen mukaan ulkomaan reissulle.

Huoh. Saa nyt nähdä jääkö kaikki matkat tekemättä, koska olen niin julma.
[/quote]

Minusta on pientenkin lasten vanhemmilta täysin normaalia haluta lomailla kahdestaan. Aikuisten kesken matkailu on täysin erilaista kuin lasten kanssa matkustaminen. Kuitenkin viikko on mielestäni liian pitkä aika 4-vuotiaalle olla erossa molemmista vanhemmistaan. Lähtisin itse viikon reissuun miehen kanssa vasta kun nuorin lapsi on about 7-vuotias. Sen sijaan 3-4 yön reissu on mielestäni täysin ok, jos lapsi 4v. Voisitteko mennä kahdestaan lyhemmälle matkalle, ja lapsen kanssa pitemmälle?

Vanha ketju taas nostettu.

En mitenkään ole vanhempien lomailua vastaan, ja lapsi varmasti viihtyy mummolassa, sitäkään en epäile. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että pääsee itse lomailemaan, kun ei ole lasta. Onko 4-vuotiaan kanssa oleilu jotenkin raskasta?

Meillä on kaikki lomat vietetty yhdessä lasten kanssa. On käyty Roomassa ja Vilnassa ja tänä vuonna Kyproksella kaksi viikkoa. Kaikki aivan erilaisia lomia, joista lapset ovat nauttineet. On totta, että ihan kaikkea samaa emme ehtineet tehdä kuin mitä olisimme tehneet, jos olisimme olleet kaksin. Mutta oli aivan mahtavaa nähdä 4-vuotiaan innostus Paavalinkirkosta ja kiipeämisestä torniin, Colosseumista ja muista nähtävyyksistä. Juttua riitti pitkään ja pyyntöjä päästä uudelleen. 7 kk:n ikäinen nyt ei nauttinut muusta kuin kivasta säästä mutta meni täysin vaivattomasti siinä sivussa. 

Nyt kun nuorempikin on jo 4-vuotias, niin matkaamme seuraavaksi Pariisiin. 4-vuotias innostuu monenlaisista asioista ja hänen kanssaan on ihanaa katsella nähtävyyksiä, kun niihin saa aivan toisen näkökulman. Ei ole vaippaongelmia tai ruokaongelmia, joten siinä mielessä on vaivatonta.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että sellainen muutaman päivän matka ihan vain aikuisten kesken tekisi parisuhteelle hyvää, mutta me emme ole malttaneet jättää lapsia kotiin. Pääsemme matkoille sen verran harvoin, että haluamme heille sen saman kokemuksen. Eri asia tietenkin olisi, jos niitä matkoja olisi useita vuosittain. Silloin osa niistä voisi olla vain vanhempien parisuhdelomia. 

Pidän kuitenkin erittäin ikävänä ajatuksena, että omasta lapsesta tarvittaisiin lomaa viikoksi tai kahdeksi. Se kertoo, että arjenhallinnassa mättää jokin ja pahasti.

Outoa haluta viikon lomalle ilman lasta, miksi et voi viettää lomaa lapsesi kanssa, ei 4v ole mikään hankala matkakumppani. Tietysti haittaa lomakännäystä....

Lapsi on jo 7v, joten toivottavasti ap on oppinut puhumaan miehensä kanssa, ettei tarvitse kysyä tällaisia aaveelta.

Ihmeellistä, jos äiti ei osaa puhua miehensä kanssa toiveistaan ja kritisoi sitä, jos mies haluaa lomalla viettää aikaa lapsensa kanssa ja syyttää sitten aihevapaan mammoja kiihkoilijoiksi.

Eikö se kiihkoilija ole se isä sitten tässä.

Olisi mielenkiintoista tietää, joko he ovat päässeet yhteisymmärrykseen kasvatusasioista

Meillä myös mies on aina halunnut viettää aikaa paljon lastensa kanssa ja haluaa viettää lomatkin perheenä. Ei tulisi mieleenkään tulla aihe vapaalle ränkyttämään asiasta

Et tietenkään ole julma.

Tuon ikäisen ei enää tarvitse olla koko aikaa äidin helmoissa eikä todellakaan siitä pilalle mene. Tunnen monia lapsiperheitä joissa vanhemmat matkustelivat kaksistaan kun lapset olivat pieniä eikä kukaan heistä ole asiasta katkeria. Mikä parasta ja ei mikään ihme, vanhemmat ovat vielä onnellisesti naimisissa 50 vuoden jälkeen. Kuka tietää vaikka pojasta olisi kivaakin ja jännää olla mummilla yksin vähän aikaa omia kokemuksia saamassa. Minun omat vanhempani matkustivat kaksistaan vain kerran lapsuutemme aikana. Olihan heitä ikävä mutta ihan ok että menivät, elettiin omaa elämäämme ja illalla mummi paistoi meille lettuja tehtiin yhdessä palapelejä. Siitä jä kivat muistot mummosta ja vaarista mitä ei olisi muuten jäänyt.

Katsokaa te mollaajat asiaa myös lapsen näkökulmasta, jolla ei ole oikeasti mitään hätää.  Ja plussat parisuhteelle on huomattavia. Lähtisin itsekin heti jos meillä olisi sellainen tukiverkko joka suostuisi lapsemme viikoksi ottamaan.

Täällä kukaan ei jätä lastaan yksin ennen kuin hän täyttää 18 vuotta.

Lähde miehesi kanssa kahdestaan. Kannatan. :)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2010 klo 19:27"]

Paavon 1v vanhemmat olivat sitä mieltä, että kyllä Paavon päästävä mukaan Thaimaan lomalle. Ja niin tuli Tsunami ja vei Paavon 1v mennessään. Vanhemmat palasivat kotiin ilman Paavoa. Oliskohan Paavon ollut parempi olla vaikka mummolassa?

[/quote]

Vaan entäs jos olisikin käynyt niin että Paavo olisi jäänyt mummolaan ja hiippaillut siellä mummon ja papan huomaamatta rantaveteen ja hukkunut. Vanhemmat olisivat palanneet reissusta ja sitten olisimme tietysti sitä mieltä että kyllä Paavo olisi pitänyt ottaa mukaan niin tätäkään kamalaa onnettomuutta ei olisi sattunut.

minun mielestä toi olisi mahtava toteuttaa. mulla 2 lasta vanhempi 2v ja nuorempi kohta 1v. viimisen puolen vuoden sisään en ole päässy edes tunniksi omille menoille. onneksi pari kertaa viikossa saan yksin mennä suihkuun... mieheni töissä päivisin ja viikonloput, iltasin muka niin väsynyt että istuu sohvalla eikä tee mitään...itse en pääse istahtaa kun vasta lapset nukkuu..usein niin väsy että nukahdan saman tien. et loma olis paikalla, muta meidän verkostoa ei ole, joten ei lomia, eikä hoitopaikkoja :(