vain laiska ihminen on kotiäiti

Tai mukavuudenhaluinen on oikea sana. Olen taipuvainen järjestämään elämän sellaiseksi, että nautin siitä. Mutta mutta. Mun kotona oloni on ihan selvästi tällä hetkellä meidän perheelle paras vaihtoehto. Mies tekee vaativaa työtä, josta nauttii ja joka kustantaa kevyesti yhden vaimon kotona olon. Kääntöpuoli siinä on se, että mies on myös paljon poissa kotoa.



Pitäisikö mun mennä jonkun luterilaisen työmoraalin takia, ja ap:n mieliksi, töihin? Lopputulos olisi se, että 4- ja 2-vuotiaat lapset näkisivät äitiään keskimäärin 3-4 tuntia päivittäin, josta ajasta osa menisi mm. ruuan tekemiseen, pyykin pesuun, ruokakaupassa käymiseen, siivoamiseen? Isiä näkevät viikolla yleensä pari tuntia illassa. Njaa, enpä taida viitsiä mennä töihin edelleenkään, ap:n paheksunnasta huolimatta.

laiskapa laiska, luulen että kotiäitien morkkaajat on kateellisia kotiäideille niiden "vapaa-ajasta" ja lisäksi heillä on itsellä huono omatunto, kun eivät ole jaksaneet hoitaa pieniä lapsiaan kotona, vaan ovat helpomman elämän perässä lähteneet mahd. pian töihin. Näitä puutteiden kaihertaessa mieltä haukkuvat kotiäitejä, että tuntisivat itsensä paremmaksi

en valita rahojen vähyyttä. Yritän olla hyvä äiti, enempään en pysty.

Minusta nyt ei vaan ole työelämään, syyt ei kuulu teille, ehkä joskus tulevaisuudessa asiat ovat toisin

elämä kotona kahden lapsen kotiäitinä on monella tavalla helpompaa kuin työssäkäynti ja lasten hoitoon vieminen. Laiskaksi en kuitenkaan suostu tunnustautumaan. Käymme lasten kanssa retkeilemässä, luistelemassa, hiihtämässä (no nyt on ladut vähän huonoina), uimassa, kirjastossa, museoissa jne. Ulkona pelaan lasten kanssa jalkapalloa, koripalloa, sählyä, järjestän yleisurheilukilpailuja jne.

Lasten kanssa touhuamisen lisäksi siivoan, laitan ruokaa, pyykkään, silitän.

Juurikaan en paikalleni pysähdy ennen kuin lapset illalla käyvät nukkumaan. Työelämässä olen toimistossa ja istun lähes koko päivän persuksillani.

Mulla on kokemusta sekä kotiäitiydestä että työn ja perheen yhdistämisestä. Voin kertoa, että sairaanhoitajana pääsen kotona helpommalla, kotona voi pitää taukoja, tehdä asioita omassa/lasten tahdissa. Hoidettavana on vain kaksi tervettä lasta, työpaikalla on hoidettavana monta vakavasti sairasta aikuista!!



Töissä juoksen pää kolmantena jalkana...sitten illalla kaikki hommat odottaa kotona ja lapsetkin kaipaavat huomiota. Eli riippu kyllä työpaikasta, työskentelen akuuttiosastolla ja työ on hyvin hektistä.

Mutta onko se niin kauheaa, jos joskus elämässä pääsee vähän helpommalla, esimerkiksi kotiäitinä?

ihminen joka ei viitsi mennä töihin.

ylensä nämä ihimiset vielä valittavat miten on rahat vähissä kun vaan mies käy töissä. nousee oikein karvat pystyyn moisesta. menisisvät töihin ja eläisivät kuten moni muukin. meidän veromarkoilla maksellaan hediän lastensa eläminen.

Ihan niinku se on multa pois, jos jollain toisella on. Ja se että se on mulle lisää, jos jollain toisella ei oo.



Äh. Kateus on perseestä mutta inhimillistä, joten ei kai auta kun kestää sitä.



Mä oon ollu 5v. kotiäitinä, nyt opiskelemassa. Mä ajattelen asioita lasten kannalta ja musta on ollut nyt opiskelujen ajan kauheeta herättää lapset ja viedä hoitoon ja varsinkin se jos heidän päivänsä venyvät yli 8tuntisiksi. Vaikka oliskin loistohoitopaikka. Hyvää on ollut se sosiaalinen ja virikkeellinen mutta silti rauhallinen kodinomainen ympäristä jossa ovat saaneet päivänsä viettää.



Mitalilla on aina kaksi puolta. Kotiäitiydessä on mun mielestä se hyvää että saa antaa lasten herätä aamulla sillon kun heräävät, antaa kiireetöntä aikaa ja läsnäoloa lapsille, lukea vaikka kirjaa viltin alla ihan mihin kellonaikaan vaan ja ulkoilla valoisaan aikaan. Perseestä on ollut se yksinäisyys ja tappavat rutiinit, aikuiskontaktien puute ja päivien samankaltaisuus...mutta senkin kärsii kun ajattelen sen olevan lapsilleni hyväksi, ne tappavat rutiinit siis. Elämä on ihan oikeasti niin älytöntä hektistä jambalaijaa nykyään, tullaan ja mennään ja täytyy saada ja mulle ensin ja silti kukaan ei osaa olla oikeasti iloinen ja onnellinen.



Mä haluan antaa lapsilleni jonkinlaisen perusrauhan ekoiksi vuosiksi että mahdollisesti jaksaisivat hitusen terveemmältä pohjalta tätä menoa sitten kun maailmalle halajavat.

Mielestäni on ihan turha kenenkään arvostella kotiäitejä laiskuudesta. Kyllä tässä on laiskuus kaukana kun yrittää hoitaa lapset hyvin. En ole koskaan valittanut kenellekään rahasta. Vähemmälläkin pärjää ja aina ei tarvitse ostaa eikä koko ajan kuluttaa. Välttämättömät menot riittävät. Tämä aika lapsen kanssa on tässä ja nyt. Se ei palaa eikä sitä saa takaisin. Minulle on ollut ihan selvää, että haluan hoitaa lapseni itse kotona ja palata sen jälkeen töihin. Näin olen myös tehnyt ja vakituinen työpaikka odottaa. Kun lapsi sairastaa eikä nuku yöllä eikä päivällä, niin kyllä sekin on aika rankkaa. Ensin valvot lukemattomia öitä lasta hoitaen ja sitten sairastut itse. Lapsi alkaa paranemaan, mutta olet itse vielä sairaana etkä pysty lepäämään, kun arjen rutiinit pitää hoitaa.

että olisi rahaa hulppeaan asuntoon, kaikenlaiseen osteskeluun ja matkusteluun. Minä käyn töissä, enkä voi jäädä kotiäidiksi, siksi että saisimme hankittua välttämättömimmän perheelle ja lapsille. Eletään tosi niukasti ja taloudellisesti. Koska olen aina tehnyt niin, enkä silti ole koskaan mitään voinut säästää, niin en voi niitä täällä mainittuja säästöjäkään jäädä kuluttamaan.

minäkin pesen kolme koneellista astioita joka päivä, vaikka olen töissä.

oon kyllä just toista mieltä. itse olen suunnitellut meneväni töihin kun en jaksa olla kotiäitinä. pääsee paljon helpommalla...... kotona saa jatkuvasti olla siivoamassa, töissä ollessa saa jonkun aikaa olla pois näiden seinien sisältä siivoamasta ja hääräämästä

Mulla on tässä neljä alle kouluikäistä ja lisäksi kolme alakoululaista. Voin kertoa ettei hirveästi jää aikaa laiskana oleiluun.

Elämässäni en ole mitään niin vaikeaa ja hirveää ajanjaksoa kokenut, enkä toivottavasti koekaan. Olin väsynyt yöhuudoista (sekä myös päiväisistä), pinnaa kiristi, kun ei ollut mitään "järjellistä" tekemistä (vaikkakin opiskelin iltaisin), koskaan ei saanut juoda edes kahvia rauhassa.



Nykyisin töissäni olen huomattavasti onnellisempi ja virkeämpi, nautin siitä, että on tekemistä joka rasittaa pääkoppaa. Ja ennen kaikkea saa olla ihmisten seurassa!

Mikään ei ole elämässäni ollut niin masentavaa, kuin kotona oleminen.

lapset pitäisi tehdä vasta kun tietää että pystyy niitä itse hoitamaan ja kasvattamaan: talousasiat kunnossa edes sen verran että voi edes sen muutaman vuoden olla kotona lapsen kanssa.. ja kunnon parisuhde mieheen. minusta väärin että lapsia tehdään ja saman tien nakataan hoitoon muualle kuin kotiin vain sen takia ettei ole varaa toisen vanhemmista jäädä kotiin lapsensa kanssa..

.hoitajat kasvattaa ja vanhemmat laittaa illalla nukkumaan ja aamulla herättää.. ei ei..

AP SAIS MENNÄ LADON TAAKSE



Jos APstä löytys sen verran kunnon akkaa niin mä ootan käsrimättömänä kuin se perustelee elättävänsä kotihoidossa olevien lapset?APllä on menny ihan kaikki puurot ja vellit sekasin. Se on sanalla sanoen tyhmä.



turhaa niin tyhmälle on mitään selittää ku ei se ymmärrä kuiteskaa mut yritetään.

päivähoidossa olevat lapset kuluttaa veromarkkoja. ymmärsikkö ap tähän asti? vai luuliksä että se mitä lastenhoidosta maksetaan ite niin se kattais kaiken?

kotona oleviin lapsiin menee pikkuruinen murto-osa veromarkkoja siihen mitä menee kunnallisessa hoidossa oleviin. Yli 3 vuotiaiden vanhemmat ei saa enää mitään tukea kotona hoidettaville lapsille. mites paljo ne kuluttaa yhteiskunnan varoja? tohon jään odottaan vastausta! Tai ei APllää oo siihen vastausta ressukka raasulla.



Niin ja viiemsimmäks kerron APlle joka selkeesti on nuori että kovin on pieni sunkin maailmas. mä oon kotona en tee töitä ja multa kertyvillä veromarkoilla saa moni lapsi huomennakin päivähoitopaikkansa. se on se pääomatulo katsohan.

Meillä on 2,5-vuotias poika, suuri aarteemme. Enempää lapsia en voi saada, kohtu jouduttiin poistamaan heti synnytyksen jälkeen.



Olen täysin hyvillä mielin laiskotellut pojan kanssa kotona nämä vuodet ja aion jatkaa sitä juuri siihen päivään, kun poika täyttää 3v. Sitten pikkuisemme menee perhepäivähoitoon ja minä tienaamaan omaan lähihoitajan työhöni.



Rahat on välillä ollut tiukilla, mutta tämä on ehdottomasti ollut sen arvoistakin!

jipii;)

Olin kotiäitinä aika pitkään ja lapsia on 4.

Ei vain kiinnostanut mennä töihin kun mietti sitä hoitorumbaa. Varsinkin kun lapset syntyivät lyhyillä ikäeroilla. Kotona lasten kanssa oli helppoa ja mukavaa.



Töitäkin kyllä olen ehtinyt tehdä ja ehdin vielä ihan hyvin ennen eläkkeelle jääntiä ja täytyy myöntää, että kotiäitivuosia on ikävä kun pääsi niin helpolla.

Ja miksi ihmeessä pitäisi olla aina niin tehokas?



Minulla on vain yksi elämä elettävänä ja mielestäni voin tehdä muutakin kuin tehdä jatkuvasti töitä.



Ja toiseksi, minua ei tippaakaan haittaa jos minua haukutaan laiskaksi. Omaa elämäänihän elän ja otan löysin rantein silloin kun huvittaa. En siitä saa mitään kruunua päälaelleni kuoltuani.



Jos jotakuta ärsytti, että makasin ja lohnotin kotona neljän lapsen kanssa niin ihan vapaasti. Minua se ei kyllä hetkauttanut mihinkään suuntaan.



Asiat menee niin, että karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttää.