Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen puhumaan oppimisella ja älykkyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään
27.02.2010 |
Lapsen puhumaan oppiminen on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon hänelle puhutaan. Ei kukaan lapsi opi itsekseen puhumaan, jos esim. äiti ei koskaan puhu lapselleen mitään eikä tämä ole koskaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä ja lapsen kaikkiin sukulaisiin ovat menneet välit jatkuvien sukuriitojen takia. Päinvastoin, lapsi saattaa olla hyvinkin älykäs vaikka ei puhu.
Kommentit (28)
Mutta ei tuo ole totta että puhumaan oppiminen olisi verrannollista siihen kuinka paljon hänelle puhutaan. Kyllä puheen kehitys voi olla hidasta vaikka lapsi kuulisi kuinka paljon puhetta ja saisi olla vuorovaikutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle vuoden ikäisenä, ja koulussa olin 7 tason oppilas....Ja yo-merkonomin paperit sain sit loppupeleissä. En todellakaan ole älykäs.
joka oppi hitaasti puhumaan dyspraksian takia. Psykologien älykkyyttä mittaavissa testeissä ollut jatkuvasti pari vuotta ikäistään korkeammalla tasolla.
Tyttöni oppi puhumaan hyvin aikaisin, alle vuoden ikäisenä oli jo paljon sanoja ja ennen 2-vuotissynttäreitä jutteli jo pitkiä lauseita. Nyt on kohta 3-vuotias ja osaa värit, numerot ja suurimman osan kirjaimista tunnistaa. Ne hän on oppinut saduista ja loruista. Kun lapsi oli pini niin juttelimme hänelle paljon, mutta kuuntelimme myös lähes jatkuvasti musiikkia. Nyt hän osaa laulaa lastenlaulut ja mm. Kotiteollisuuden biisejä :-) Päiväkodissa ovat luulleet tyttöä ikäistään vanhemmaksi, menisi kuulema juttuineen ja taitoineen hyvin 4-vuotiaasta.
Tyttöni oppi puhumaan hyvin aikaisin, alle vuoden ikäisenä oli jo paljon sanoja ja ennen 2-vuotissynttäreitä jutteli jo pitkiä lauseita. Nyt on kohta 3-vuotias ja osaa värit, numerot ja suurimman osan kirjaimista tunnistaa. Ne hän on oppinut saduista ja loruista. Kun lapsi oli pini niin juttelimme hänelle paljon, mutta kuuntelimme myös lähes jatkuvasti musiikkia. Nyt hän osaa laulaa lastenlaulut ja mm. Kotiteollisuuden biisejä :-) Päiväkodissa ovat luulleet tyttöä ikäistään vanhemmaksi, menisi kuulema juttuineen ja taitoineen hyvin 4-vuotiaasta.
Einstein kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, minkä hän itse myönsi. Einstein kertoo, että hän halusi luoda ainoastaan täydellisiä lauseita, ja siksi hän ensin mietti mielessään lauseen rakenteen, toisti sen kuiskaten, ja vasta varmistuttuaan lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana. Aivan varmaa ei ole, johtuiko Einsteinin tapa pyrkimyksestä perinpohjaiseen täydellisyyteen vai hitaasta kielellisestä kehittymisestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllähän lapsi ymmärtää ja tietää usein sanoja jo ennen kuin osaa niitä itse puheeksi tuottaa ;)
Myöhään puhuminen ja virikkeettömyys sen syynä voivat kuitenkin aiheuttaa monenlaisia ongelmia esim koulussa huonona sanavarastona ja ajattelun heikkouttena (ajattelu kun on yhteydessä puheeseen, ilman sanoja on melko vaikea ajatella)
Aikaset taidot ovat aina hvyä asia, mutta myöhään oppiminenkaan ei välttämättä tarkoita heikkoja lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei osaakaan kirjoittaa ja muotoilla lauseita muiden ymmärtämään muotoon..
hänen käytännön taitonsa olivat vajavaiset ja älykkyys keskittynyt kapealle alalle, jossa teki merkittäviä päätelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsen puhumaan oppiminen on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon hänelle puhutaan."
Tämä ei kyllä ole totta. Lapsi voi olla puhumaton/vähänpuheinen monesta syystä: neurologiset ongelmat, kuulonalenema, kehitysviivästymät, kehitysvammat, autisminkirjon ongelmat, dysfasia, dyspraksia, jne.
Ei voi osoittaa syyttävällä sormella äitiä/vanhempia ennen kuin muut syyt on suljettu pois.
osoittelee vain sormella kun haluaa jotain.Serkun avovaimon tyttö just tuommoinen,puhe kait alkanut jo vähän paremmin luistamaan, kun kulkee kerhossa mutta mitä vertaa meidän tyttöön joka melkein vuoden nuorempi,on se ero kyllä huomattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarpeeksi kieltä eikä ole mahdollisuutta riittävään vuorovaikutukseen)on syynä puheen kehityksen viiveisiin. Yleensä tällöin on kyse tapauksista, missä lapsi on muutenkin heitteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän on ollut hoidossa muiden lasten kanssa tekemisissä 1-vuoden ikäisestä, mutta silti ei puhetta tullut kunnolla vielä 3-vuotiaanakaan. Älykkyys on testien mukaan ikätasoa vastaava ja visuaalinen hahmottaminen reilusti ikätasoa parempi (n. kaksi vuotta).
...ja tosiaan, Einstein oli Asperger ja moni muukin on kuuluisista tiedemiehistä on ollut nykytietämyksen jälkeen AS.
joten siinä mielessä vaatii kyllä älykkyyttä. Siitä taas voidaan olla montaa mieltä, onko "aikaisin", varhain oppiminen jonkinlainen älykkyyden mittari. Itse kyllä uskon, että tietynlainen älykkyys korreloi jokseekin vahvasti oppimisenkin kanssa.
Esikoiseni oppi puhumaan reilusti alle vuoden ikäisenä sanoja ja puolitoistavuotiaana jo ymmärrettäviä usean sanan lauseita. On älykäs ihan testeillä todennetustikin: psykologisissa testauksissa 5- vuotiaana usealla osa- alueella 7-8- vuotiaan tasolla ja psykologin arvioimana älykäs, lahjakas lapsi.
Tässä miniatyyriotannassa kuopukseni oppinut vastaavat taidot sisarustaan myöhemmin ja muutenkin sellainen ikätasonsa mukaisesti kehittynyt tavislapsi:)
puheen kehityksen viive, mutta nyt viisivuotiaana hän jo lukee ja laskee sujuvasti sekä kirjoittaakin jo jonkin verran itsenäisesti.
On sitten varmaan keskiverto älykkyydeltään...
hän elää deprivaatiossa ja lapsen kanssa ei olla vuorovaikutuksessa niin kyllä se heikentää älykkyydenkin kehitystä koska lapsi oppii vuorovaikutuksessa.
Hänellä oli pieni kehitysviive suun lihaksistossa mikä sai aikaan sen ettei hän pystynyt muodostamaan oikeanlaisia äänteitä suullaan. Puheterapeutin testeissä (mm. sanavarasto, hahmottaminen) hän vastaa noin 5,5-vuotiasta nyt 3-vuotiaana. Ja joo, kyllä me ollaan hänelle joskus puhuttukin :)
Alue: Aihe vapaa
Lapsen puhumaan oppimisella ja älykkyydellä ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole tekemistä keksenään. Sillä siis voi olla eli puhumaan oppiminen ei ole suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon hänelle puhutaan. On lapsia, jolle virikkeitä puhumiseen tarjotaan vaikka ja kuina, mutta puhetta vaan ei ikinä tule (autismi esim.)
Tapaus, jota esimerkissäsi kerroit, voi toki hidastaa lapsen puheen kehitystä, mutta jos muuten kaikki on kunnossa (esin neurologisesti) se puhe sieltä tulee.
Myöhään puhuminen ja virikkeettömyys sen syynä voivat kuitenkin aiheuttaa monenlaisia ongelmia esim koulussa huonona sanavarastona ja ajattelun heikkouttena (ajattelu kun on yhteydessä puheeseen, ilman sanoja on melko vaikea ajatella) ja sitä kautta heikkona oppimisena joka voi näyttäytyä jollekin heikkona älykkyytenä.