Lue keskustelun säännöt.
Äidit, jotka väittävät...
25.02.2010 |
etteivät koe tarvetta päästä tuulettumaan ensimmäisen vuoden aikana lapsen syntymästä ovat mielestäni tekopyhiä teeskentelijöitä!!
Rakastan lastani yli kaiken ja hän on tärkeintä maailmassa, mutta siitä huolimatta pieni irtiotto arjesta silloin tällöin tekee hyvää.
On ihanaa viedä vauva yökylään, jotta saa rentouttavan illan jälkeen kerrankin nukkua niin pitkään kuin unta riittää!
Samaiset äidit myös väittävät, että jos parisuhde on hyvä ei tarvitse kahdenkeskeistä aikaa puolisonsa kanssa!
Paskat sanon minä. Terveen, kypsän ja hyvän suhteen merkki on se, että pari haluaa viettää hetkisen aikaa vain kahdestaan ilman "häiriöitä". Huonossa parisuhteessa kahdenkeskistä aikaa ei kaivata.
Olenko oikeasti yksin tätä mieltä? Tätä palstaa lukiessa tulee kyllä sellainen olo!!
Kommentit (407)
tällä palstalla mitään voi asiallisesti keskustella kun heti "superäidit" hyökkäävät kimppuun ja aloittavat piikittelyn!
Antakaa toisten elää kuten haluavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä mä kaipaa siitä mitään taukoa, koska ei pienen lapsen äitinä ole ole minun kohdallani ollut mitenkään rankkaa. Sekä omaa aikaa että yhteista aikaa (lapsen nukkuessa) on yllin kyllin. Jos oltais miehen kanssa totuttu siihen, että joku tulee hoitamaan lasta niin asia ois varmaan ihan eri, mut realiteetit on nyt nämä, että meillä ei ole lastenhoitoapua eikä tässä elämäntilanteessa myöskään paljoa rahaa. Silloin asenne ei voi olla se, että ihanaa kun saan taas lomaa omasta arjestani että jaksan sitä, vaan arki täytyy tehdä sellaiseksi että sitä jaksaa muutenkin.
Tällä nyt ei ole tarkoitus vähätellä ketään, mut mun kaveripiirissäni eniten valittaa ne joilla on eniten lastenhoitoapua. Tätä mä en käsitä. Kai se on niin että ne valittaa joilla on varaa valittaa.
oikeastaan vain ainoastaan tällaisten pariskuntien. Ehkä näissä perheissä kestetään parhaiten arkea, kun ei ole epärealistisia käsityksiä lapsiperheen elämästäkään. Joten mitäs tällä kokemuksella voisi sanoa?
Sinun tuttavapiirisi kun ei ole yleistettävissä muihin tuttavapiireihin.
noihin ihan vapaasti ilman lasta, ilman että lapsi joutuu menemään yökylään. Katsos, kun minulla on mies, joka sattuu olemaan myös lapseni isä. Ei kai se ole hoitoon jättämistä, jos lapsi on isänsä kanssa??? Mieheni ei viihdy työporukassani muutenkaan ja ystävän polttarit ovat naisporukan pippaloita.
nyt että onhan se hullua mennä lapsi kainalossa vaikka firman illallisille tai pikkujouluihin tai vaikkapa ystävän polttareihin, jollei sitä lasta saa viedä hoitoon!!!
jos minun kaverillani on polttarit niin kyllä mieheni silloin on miehen polttareissa yhteinen kaveripiiri meillä kun on!
Usein myös pikkujouluja vietetään samoihin aikoihin eli ellei omista siinä tilanteessa useaa miestä on miehen aika vaikea jäädä kotiin!
ketähän tässä nyt tarkoitetaan "superäideillä" :-)
superäidit ovat tietysti yökyläilyn totaalikieltäjiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioerot ovat yleisiä pikkulapsiaikana, mutta onko omalla ajalla sen kanssa mitään tekemistä? Haluaisin saada faktaa, muuten on hieman vaikea uskoa tällaista heittoa.
Yleisimmät avioeron syyt:
1. Uskottomuus
2. Päihteet
3. Läheisyyden ja rakkauden puute
4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. Erilleen kasvaminen
6. Fyysinen väkivalta
7. Kommunikaatiovaikeudet
8. Henkinen väkivalta
9. Työhön liittyvät syyt
10. Seksielämän ongelmat
11. Yhteisen ajan puute.
12. Suhdetta ei hoidettu
13. Arvostuksen puute
14. Epäluottamus
15. Taloudelliset tekijät
Sanoisin, että kohdat 3, 5, 10, 11 ja 12 ovat lapsiperheissä hyvin tyypillisiä.
meillä ei ole kertaakaan kymmenen vuoden aikana ole osuneet polttarit ja pikkujoulut samaan aikaan (pikkujouluihin ei puolisoita edes kustanneta). mutta toki jotain "aikuisten juhlia" on satunnaisesti, max. kerran vuodessa. silloin meillä on ollut hoitaja kotona yötä.
noihin ihan vapaasti ilman lasta, ilman että lapsi joutuu menemään yökylään. Katsos, kun minulla on mies, joka sattuu olemaan myös lapseni isä. Ei kai se ole hoitoon jättämistä, jos lapsi on isänsä kanssa??? Mieheni ei viihdy työporukassani muutenkaan ja ystävän polttarit ovat naisporukan pippaloita.
nyt että onhan se hullua mennä lapsi kainalossa vaikka firman illallisille tai pikkujouluihin tai vaikkapa ystävän polttareihin, jollei sitä lasta saa viedä hoitoon!!!
jos minun kaverillani on polttarit niin kyllä mieheni silloin on miehen polttareissa yhteinen kaveripiiri meillä kun on! Usein myös pikkujouluja vietetään samoihin aikoihin eli ellei omista siinä tilanteessa useaa miestä on miehen aika vaikea jäädä kotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me käymme miehen kanssa kaksin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa jossain,oli se sitten ravintolaa ja leffaa taikka bailausta taikka jotain ihan muuta. ei vaihtoehdot noihin kahteen "perus" iltaan lopu :D
Käymme myös kuukausittain yksinämme,eli toinen on lasten kanssa kotona ja toinen pääsee kaverin kanssa tekemään ilman lapsia jotain :) tämäkin oikein mukavaa!
muakin aavistuksen ärsyttää sellanen että miten raaskit antaa hoitoon,mä en raaskis,en millään en halua en pysty. kohta kuitenkin valitetaan miten on väsynyt ja kun vauva kiinni kokoajan minussa jne .no ottakaa hoitaja..aijaa no selviskin ettei ole edes mahkuja hoitajaan,ovaat vaan kateellisia niille joilla on ja jotka pääsevät. koti ja lapset/perhe on minulle nro1 mutta elämää on kotimme ulkopuolellakin ;)
avioerot on tyypillisimpiä niissä perheissä missä vanhemmilla ei ole omaa aikaa. Tuo yhteisen ajan puute ei ole ykkösenä listassa.
Avioerot ovat yleisiä pikkulapsiaikana, mutta onko omalla ajalla sen kanssa mitään tekemistä? Haluaisin saada faktaa, muuten on hieman vaikea uskoa tällaista heittoa.
Yleisimmät avioeron syyt:
1. Uskottomuus
2. Päihteet
3. Läheisyyden ja rakkauden puute
4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. Erilleen kasvaminen
6. Fyysinen väkivalta
7. Kommunikaatiovaikeudet
8. Henkinen väkivalta
9. Työhön liittyvät syyt
10. Seksielämän ongelmat
11. Yhteisen ajan puute.
12. Suhdetta ei hoidettu
13. Arvostuksen puute
14. Epäluottamus
15. Taloudelliset tekijätSanoisin, että kohdat 3, 5, 10, 11 ja 12 ovat lapsiperheissä hyvin tyypillisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioerot on tyypillisimpiä niissä perheissä missä vanhemmilla ei ole omaa aikaa. Tuo yhteisen ajan puute ei ole ykkösenä listassa.
Se uskottomuus kun voi johtua siitä yhteisen ajan puutteesta. Ei näitä tilastoja voi lukea kuin piru raamattua.
me käymme miehen kanssa kaksin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa jossain,oli se sitten ravintolaa ja leffaa taikka bailausta taikka jotain ihan muuta. ei vaihtoehdot noihin kahteen "perus" iltaan lopu :D
Käymme myös kuukausittain yksinämme,eli toinen on lasten kanssa kotona ja toinen pääsee kaverin kanssa tekemään ilman lapsia jotain :) tämäkin oikein mukavaa!
muakin aavistuksen ärsyttää sellanen että miten raaskit antaa hoitoon,mä en raaskis,en millään en halua en pysty. kohta kuitenkin valitetaan miten on väsynyt ja kun vauva kiinni kokoajan minussa jne .no ottakaa hoitaja..aijaa no selviskin ettei ole edes mahkuja hoitajaan,ovaat vaan kateellisia niille joilla on ja jotka pääsevät. koti ja lapset/perhe on minulle nro1 mutta elämää on kotimme ulkopuolellakin ;)
tälläisia terveitä mielipiteitä kaivataan tänne hysteeristen kieltojen joukkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta on parisuhteet aika heikoissa kantimissa, jos toinen heittäytyy uskottomaksi siksi,että kahdenkeskistä aikaa ei saada järjestettyä. Eikös se ole yhteinen ongelma, jos ei ole lastenhoitoapua, eikä vain toisen, niin että toinen huitelee missä sattuu?
jos joku ei kaipaa omaa aikaa tai parisuhdeaikaa kodin ulkopuolella, tai ei pysty sitä järjestämään, mitä sitten? Pitäisi mielenkiinnosta lukea koko ketju läpi, onko tosiaan niin, että vain ne, joiden ei tarvitse yhtään ponnistella lastenhoidon eteen ja ovat siksi menossa koko ajan, on mahdoton ymmärtää muiden tilannetta. Ja jostain kumman syystä on pakko puolustella omaa tilannetta erilaisin perusteluin, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko viestiketjua, mutta minun mielipide on seuraavanlainen: Usein sellaiset vanhemmat jotka eivät ole tunteneet toisiaan kauaa ennen lasten syntymää eivätkä ole ehtineet viettää riittävästi kahdenkeskeistä laatuaikaa, kokevat useimmin että sitä yhteistä aikaa pitää olla heti vaikka vauva olisi 5 kk ikäinen.
Me ehdimme mieheni kanssa olla 8 vuotta yhdessä kahdestaan ennenkuin lapset syntyivät. Kiersimme tapahtumia, kävimme ravintoloissa, harrastelimme, ja käytännöllisesti touhusimme koko ajan paljon yhdessä. Myös ystäviä nähtiin säännöllisesti. Lasten synnyttyä oltiin niin iloisia heistä ja heidän touhuista ettei ensimmäisenä oltu miettimässä mihin yökylään lapset vietäisiin. Sitä paitsi meillä ei ole ollut sellaisia uniongelmia että äiti tai isä olisi rättiväsynyt. Aina on suurinpiirtein saatu mukavat yöunet. Parisuhde kukoistaa ja tykätään puuhailla porukalla kaikenlaista. Ehkä vähän ajan päästä otetaan miehen kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa mutta ei vielä. Aika aikaa kutakin. Mutta tosiaan asioita ei voi yleistää..mitä sorruin itsekin tekemään viestin alussa!
Me ehdimme olla yhdessä 10 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Nyt meillä on 3 lasta ja tiivis ja onnellinen perhe. Yhteistä aikaa miehen kanssa on harvoin, muutama ilta vuodessa, emmekä sitä enempää edes kaipaakaan. Kummallakaan meistä ei ole myöskään tapana käydä tuulettumassa ystävien kanssa.
Miehen kanssa olemme edelleen onnellisia ja parisuhde voi hyvin. Yhdenkään lapsen syntymä ei ole ajanut parisuhdettamme kriisiin ja yövalvomiset yms. on selvitty sillä asenteella, että kaikki on tilapäistä. Mieheni on paras ystäväni ja meillä on hauskaa yhdessä, puhumme paljon (koko ajan) ja nautimme toistemme seurasta, höpsöttelemme, koskettelemme jne. Tähän päivään mennessä ei ole tullut tunnetta, että olisi kyllästynyt toiseen. Jos joskus väsyttää, toinen ottaa vetovastuuta enemmän ja antaa nukkua aamulla pitkään.
Itse uskon myös siihen, että hyvään parisuhteeseen tarvitaan onnelllinen arki. Jos parisuhde on jatkuvaa kiistelyä raha-asioista tai kotitöistä tai muuten epätasa-arvoinen niin tottakai parisuhde kärsii ja arjesta tulee pakkopullaa. Oma mieheni on osallistuva ja hoitaa kotitöitä ja lapsia eikä näistä tarvitse tapella. Arkielämä ei siis aiheuta välillemme mitään kitkaa ja sen vuoksi ilmapiiri on koko ajan hyvä ja parisuhteen hoitamiseksi riittää ihan ne yhteiset leffaillat kotona, kokkailu, viinin naukkailu ja seksi.
koko viestiketjua, mutta minun mielipide on seuraavanlainen: Usein sellaiset vanhemmat jotka eivät ole tunteneet toisiaan kauaa ennen lasten syntymää eivätkä ole ehtineet viettää riittävästi kahdenkeskeistä laatuaikaa, kokevat useimmin että sitä yhteistä aikaa pitää olla heti vaikka vauva olisi 5 kk ikäinen.
Me ehdimme mieheni kanssa olla 8 vuotta yhdessä kahdestaan ennenkuin lapset syntyivät. Kiersimme tapahtumia, kävimme ravintoloissa, harrastelimme, ja käytännöllisesti touhusimme koko ajan paljon yhdessä. Myös ystäviä nähtiin säännöllisesti. Lasten synnyttyä oltiin niin iloisia heistä ja heidän touhuista ettei ensimmäisenä oltu miettimässä mihin yökylään lapset vietäisiin. Sitä paitsi meillä ei ole ollut sellaisia uniongelmia että äiti tai isä olisi rättiväsynyt. Aina on suurinpiirtein saatu mukavat yöunet. Parisuhde kukoistaa ja tykätään puuhailla porukalla kaikenlaista. Ehkä vähän ajan päästä otetaan miehen kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa mutta ei vielä. Aika aikaa kutakin. Mutta tosiaan asioita ei voi yleistää..mitä sorruin itsekin tekemään viestin alussa!
etteivät koe tarvetta päästä tuulettumaan ensimmäisen vuoden aikana lapsen syntymästä ovat mielestäni tekopyhiä teeskentelijöitä!!"
"On ihanaa viedä vauva yökylään, jotta saa rentouttavan illan jälkeen kerrankin nukkua niin pitkään kuin unta riittää!
Olen TÄYSIMETTÄNYT lapsiani ½-vuotiaaksi. Vauva tarvitsee rintamaitoa myös YÖLLÄ. Yöimetykset heruttavat maidon. Pieni vauva tarvitsee ruokaa muutaman tunnin välein. Olen OSITTAISIMETTÄNYT lapsiani 1-2-vuotiaaksi. Kerrotko, miten äiti imettää vauvaansa, jos vauva on yökylässä? Miksi vauva pitää yökylään viedä, jos äiti ei halua? "Rentouttava ilta???" Voiko omassa kotona viettää rentouttavaa iltaa? Silloin lapsetkin saavat olla kotona.
En tiedä, mihin kotiäidin pitäisi mennä "tuulettumaan". Viihdyn hyvin kotona, oman perheen kanssa. Olen täysraitis ja kannatan terveitä elämäntapoja. En käy ja viihdy baareissa, terasseilla, missään tupakan- ja viinanhuuruisissa paikoissa. En halua viedä lapsia hoitoon satojen kilometrien päässä oleviin mummoloihin, koska ei tarvitse.
En ymmärrä yökyläintoilua. Se lähtee äitien ja isien itsekkäistä tarpeista. Vauva ja pieni lapsi ei yökylää tarvitse. Korvissa särähtää ja minua surettaa joka kerta, kun kuulen vanhempien kehuskelevan lastensa yökyläilyillä: Vauvojen äidit kehuskelevat, kun jo muutaman viikon tai kuukauden ikäinen vauva on ollut ILMAN VANHEMPIA mummolassa yötä. 1-2-vuotiaan voi jättää viikoksi mummoille, jotta vanhemmat pääsevät etelänmatkalle kahdestaan. Alle kouluikäinen lapsi viihtyy mummoloissa viikkoja eikä ikävöi yhtään kotiin ja vanhempiaan. Näinköhän vaan??!
kuka EI kaipaa kahdenkeskeistä "parisuhde"aikaa miehen kanssa, vaikkapa ravintolaillallisen merkeissä?
kuka EI kaipaa kahdenkeskeistä "parisuhde"aikaa miehen kanssa, vaikkapa ravintolaillallisen merkeissä?
Ja puhutaan nyt vaikkapa 12kk-> tai ei yöimetyksessä olevien lasten äideistä
kuka EI kaipaa kahdenkeskeistä "parisuhde"aikaa miehen kanssa, vaikkapa ravintolaillallisen merkeissä?
noihin ihan vapaasti ilman lasta, ilman että lapsi joutuu menemään yökylään. Katsos, kun minulla on mies, joka sattuu olemaan myös lapseni isä. Ei kai se ole hoitoon jättämistä, jos lapsi on isänsä kanssa??? Mieheni ei viihdy työporukassani muutenkaan ja ystävän polttarit ovat naisporukan pippaloita.