Lue keskustelun säännöt.
Äidit, jotka väittävät...
25.02.2010 |
etteivät koe tarvetta päästä tuulettumaan ensimmäisen vuoden aikana lapsen syntymästä ovat mielestäni tekopyhiä teeskentelijöitä!!
Rakastan lastani yli kaiken ja hän on tärkeintä maailmassa, mutta siitä huolimatta pieni irtiotto arjesta silloin tällöin tekee hyvää.
On ihanaa viedä vauva yökylään, jotta saa rentouttavan illan jälkeen kerrankin nukkua niin pitkään kuin unta riittää!
Samaiset äidit myös väittävät, että jos parisuhde on hyvä ei tarvitse kahdenkeskeistä aikaa puolisonsa kanssa!
Paskat sanon minä. Terveen, kypsän ja hyvän suhteen merkki on se, että pari haluaa viettää hetkisen aikaa vain kahdestaan ilman "häiriöitä". Huonossa parisuhteessa kahdenkeskistä aikaa ei kaivata.
Olenko oikeasti yksin tätä mieltä? Tätä palstaa lukiessa tulee kyllä sellainen olo!!
Kommentit (407)
.Mä en ole absolutisti, en missään nimessä. MUTTA... mä en ymmärrä kyllä, mikä ihmeen onnenlähde se baari on? Mä tarvitsen aikaa itselleni kyllä, sitä en kiistä. Tosin mä en tarvitse sitä kuin 3-4krt / vuosi. Ihan hiljattain vasta olen ollut ensimmäisiä kertoja 2 yötä peräkkäin pois lapseni luota (2,5v).
Mua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta lähteä baariin ryyppäämään. Eriasia sitten, jos on joku esiintyjä yms. jota menisin katsomaan. Ihan vaan ryyppäämään en tahdo lähteä... ja tätäkös on mun ihanien lapsettomien ystävien vaikea ymmärtää. He vinkuvat, kun en koskaan käy missään ilman lasta... Hmm... juurikin olin Tallinnassa, tosin join sillä reissulla 2 alkoholipitoista juomaa, enkä ollut yhdessäkään yökerhossa. Eikö tätä sitten lasketa tuulettumiseksi? Ilmeisesti ei... Koska 2pv reissun jälkeen alkoi vinkuna... "sun pitää saada muuta ajateltavaa, lähde nyt meidän kanssa, vedetään oikein kunnon lärvit, sä et ikinä käy missään...". Juujep... ei ole mun elämääni enää. Minä ymmärrän teidän elämäänne, ymmärtäkää tekin minun. Minä olen aina halunnut lapsen... nyt kun minulla se viimein on, antakaa mun viettää aikaa tämän ihmeen kanssa. .Aluksi sanoit ettet ymmärrä ja sitten että ymmärrät. No, selvästikään et ymmärrä.
se baarissajuokseminen on joku yleispätevä onnellisuuden lähde, jonka pitää sopia aina ja kaikille ja tehdä ihan kaikki onnellisiksi.
Minulle se ei sovi, ystävilleni kyllä... Ja tämä on ok. Minä en valita heille siitä, että he käyvät baarissa. Miksi heillä on oikeus valittaa minulle siitä, etten käy aina baarissa?
Eli tässä ollaan taas siinä, että ei ymmärretä sitä, että ihmisillä on erilaiset elämäntavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ekstensiivistä kodin ulkopuolella tuulettumista. meitä on paljon ihmisiä, jotka mielellämme laitamme taloa, teemme puutarhatöitä, harrastamme ruuanlaittoa tai vain nautimme kesäpäivästä auringossa omalla pihalla. Meillä käy myös usein ystäväperheitä kylässä, ja se riittää mainiosti tuulettumiseksi. näin oli myös ennen lapsia, ja näin on edelleen.
taas joku veti herneet nenään! :)
Olen samaa mieltä! Kyllä jokainen äiti tarvitsee hetken omaa aikaa.
ja, kyllä parisuhde on huono ellei halua viettää aikaa kahdestaan!
Mutta voi aikaa viettää kahdestaan vaikka ollaan kotona, lapset huoneissaan nukkumassa.. vai eikö?
Meillä ei pahemmin lapsenvahteja ole, joten useimmiten käymme "ulkona" omien kavereiden kanssa. Esim; syömässä/leffassa/risteilyllä/shoppailemassa/kylpylässä.
ja mahdollisuuksien mukaan sitten yhdessä. Lomalle lähdemme aina koko perhe.
.Mä en ole absolutisti, en missään nimessä. MUTTA... mä en ymmärrä kyllä, mikä ihmeen onnenlähde se baari on? Mä tarvitsen aikaa itselleni kyllä, sitä en kiistä. Tosin mä en tarvitse sitä kuin 3-4krt / vuosi. Ihan hiljattain vasta olen ollut ensimmäisiä kertoja 2 yötä peräkkäin pois lapseni luota (2,5v).
Mua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta lähteä baariin ryyppäämään. Eriasia sitten, jos on joku esiintyjä yms. jota menisin katsomaan. Ihan vaan ryyppäämään en tahdo lähteä... ja tätäkös on mun ihanien lapsettomien ystävien vaikea ymmärtää. He vinkuvat, kun en koskaan käy missään ilman lasta... Hmm... juurikin olin Tallinnassa, tosin join sillä reissulla 2 alkoholipitoista juomaa, enkä ollut yhdessäkään yökerhossa. Eikö tätä sitten lasketa tuulettumiseksi? Ilmeisesti ei... Koska 2pv reissun jälkeen alkoi vinkuna... "sun pitää saada muuta ajateltavaa, lähde nyt meidän kanssa, vedetään oikein kunnon lärvit, sä et ikinä käy missään...". Juujep... ei ole mun elämääni enää. Minä ymmärrän teidän elämäänne, ymmärtäkää tekin minun. Minä olen aina halunnut lapsen... nyt kun minulla se viimein on, antakaa mun viettää aikaa tämän ihmeen kanssa. .Aluksi sanoit ettet ymmärrä ja sitten että ymmärrät. No, selvästikään et ymmärrä.
se baarissajuokseminen on joku yleispätevä onnellisuuden lähde, jonka pitää sopia aina ja kaikille ja tehdä ihan kaikki onnellisiksi.
Minulle se ei sovi, ystävilleni kyllä... Ja tämä on ok. Minä en valita heille siitä, että he käyvät baarissa. Miksi heillä on oikeus valittaa minulle siitä, etten käy aina baarissa?
Eli tässä ollaan taas siinä, että ei ymmärretä sitä, että ihmisillä on erilaiset elämäntavat.
taas kuvitellaan että tuulettuminen vastaa ryyppäämistä!
Opetelkaa jo ihmiset lukemaa!
Eikö monet äidit ole juuri kirjoittaneet että tuulettuminen ilman lapsia ei tarkoita baariin lähtöä!!
kyllä kävelylenkki silloin tällöin yksin on ihan mukavaa. Jos perheessä on vain yksi lapsi, en tosiaan ymmärrä yökyläilyn tarvetta. Kahdenkeskistä aikaahan on aina kun vauva nukkuu, eli lukuisia tunteja joka ikinen vuorokausi. Se on kyllä pakko mainita, että mikään parisuhteen edellytys se kahdenkeskinen aika ei kyllä ole. Jos ei ole niitä lasta hoitavia mummoloita, niin kyllä sitä aikuisen tulee ilmankin selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt että onhan se hullua mennä lapsi kainalossa vaikka firman illallisille tai pikkujouluihin tai vaikkapa ystävän polttareihin, jollei sitä lasta saa viedä hoitoon!!!
Meillä on ollut kerran vuodessa tapana tehdä ulkomaanmatka kahdestaan mieheni kanssa. Yksi vuosi kuopuksen pikkuvauva-aikana on jäänyt väliin, kun nuorin lapsemme oli ihan järkyttävän huono nukkumaan ja ylipäänsä ensimmäiset 8 kk on minun tisseineni ollut suunnilleen välttämätöntä olla saatavilla tälle raivopäälle :) Yön yli ei oikein ole uskaltanut lähteä, ei niinkään vauvan vuoksi kuin hoitajan vuoksi.
Mutta siis asiaan: Mielestäni noilta matkoilta ja siltä kahdenkeskiseltä ajalta siellä saa niin valtavasti voimaa ja energiaa ettei ole tosikaan. Se kiireettömyys, tunne ettei kukaan tarvitse meitä nyt kolmeen päivään vaan voimme mennä minne nokka näyttää ja viipyä niin kauan kuin huvittaa. Ja tietenkin ne yöt :)
Tottakai kotonakin saa kahdenkeskistä aikaa ja viihdymme aivan erinomaisesti kotona, kumpikaan meistä ei käy baareissa. Pe-illat viinilasin ääressä hyvää elokuvaa katsoen ovat sitä ihanaa arjen hengähdysaikaa, mutta ei siitä voi puhua samana päivänäkään sen kanssa, että kahdestaan on kodin ulkopuolella.
Meillä on onni, että vaikka kummankaan vanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla, on lastenhoito isovanhempien toimesta aina onnistunut näiden reissujen aikana ja vanhempamme ovat suorastaan patistaneet meitä lähtemään reissuun.
Jotain lenkkeilyä tai shoppailua en oikein osaa edes laskea ns. omaksi ajaksi kun se on aivan normaalia arkea ja elämää, joka ainakin itselläni on alkanut jo ihan vastasyntyneen äitinä.
Olemme melkein 40 vee ja meillä on 3 lasta, joista nuorinkin jo 4-vuotias. 10 vuotta olemme olleet naimisissa ja yhdessä melkein 17-vuotta. Eikä se, että esim. mies on kansainvälisessä firmassa, wau;), ja matkustaa yli 100 päivää vuodessa vähennä meidän intoa lähteä reissuun kahdestaan. Eihän nuo ole vertailukelpoisia asioita, sen tietää jokainen työkseen reissaava. Arki ja loma lasten kanssa on ihanaa - seuraava tällainen loma odottaa kolmen tunnin päässä ja odotamme sitä koko perhe ihan hulluna. Samoin on kahdenkeskinen irtiotto. Toivon etten ikinä tule sellaiseksi, että ajattelen, että olen saanut ihan tarpeeksi mennä eikä kiinnosta enää muu kuin olla kotona perheen kesken :) Silloin olen vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme huomenna lähdössä miehen ja lapsettoman tuttavapariskunnan kanssa "tuulettumaan". Ollaan hotellissa yötä, mennään katsomaan stand uppia ja sitten illalliselle huippuravintolaan. Mummi hoitaa lasta, jolla ikää 1v4kk.
Mutta. Tämä vanhempien "tuulettuminen" on sivuseikka. Muistan itse lämmöllä mummolassa vietettyä aikaa. Voi sitä rakkauden ja huolenpidon määrää! Miksi ihmeessä haluaisin, että oma lapseni jäisi ilman sitä?
jos se on sille ihmiselle mieluinen ja rentouttava asia? Ihmiset kun ovat erilaisia, yksi haluaa tätä, yksi tuota.
.Mä en ole absolutisti, en missään nimessä. MUTTA... mä en ymmärrä kyllä, mikä ihmeen onnenlähde se baari on? Mä tarvitsen aikaa itselleni kyllä, sitä en kiistä. Tosin mä en tarvitse sitä kuin 3-4krt / vuosi. Ihan hiljattain vasta olen ollut ensimmäisiä kertoja 2 yötä peräkkäin pois lapseni luota (2,5v). Mua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta lähteä baariin ryyppäämään. Eriasia sitten, jos on joku esiintyjä yms. jota menisin katsomaan. Ihan vaan ryyppäämään en tahdo lähteä... ja tätäkös on mun ihanien lapsettomien ystävien vaikea ymmärtää. He vinkuvat, kun en koskaan käy missään ilman lasta... Hmm... juurikin olin Tallinnassa, tosin join sillä reissulla 2 alkoholipitoista juomaa, enkä ollut yhdessäkään yökerhossa. Eikö tätä sitten lasketa tuulettumiseksi? Ilmeisesti ei... Koska 2pv reissun jälkeen alkoi vinkuna... "sun pitää saada muuta ajateltavaa, lähde nyt meidän kanssa, vedetään oikein kunnon lärvit, sä et ikinä käy missään...". Juujep... ei ole mun elämääni enää. Minä ymmärrän teidän elämäänne, ymmärtäkää tekin minun. Minä olen aina halunnut lapsen... nyt kun minulla se viimein on, antakaa mun viettää aikaa tämän ihmeen kanssa. .
Aluksi sanoit ettet ymmärrä ja sitten että ymmärrät. No, selvästikään et ymmärrä.
se baarissajuokseminen on joku yleispätevä onnellisuuden lähde, jonka pitää sopia aina ja kaikille ja tehdä ihan kaikki onnellisiksi. Minulle se ei sovi, ystävilleni kyllä... Ja tämä on ok. Minä en valita heille siitä, että he käyvät baarissa. Miksi heillä on oikeus valittaa minulle siitä, etten käy aina baarissa? Eli tässä ollaan taas siinä, että ei ymmärretä sitä, että ihmisillä on erilaiset elämäntavat.
taas kuvitellaan että tuulettuminen vastaa ryyppäämistä! Opetelkaa jo ihmiset lukemaa! Eikö monet äidit ole juuri kirjoittaneet että tuulettuminen ilman lapsia ei tarkoita baariin lähtöä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä kävelylenkki silloin tällöin yksin on ihan mukavaa. Jos perheessä on vain yksi lapsi, en tosiaan ymmärrä yökyläilyn tarvetta. Kahdenkeskistä aikaahan on aina kun vauva nukkuu, eli lukuisia tunteja joka ikinen vuorokausi. Se on kyllä pakko mainita, että mikään parisuhteen edellytys se kahdenkeskinen aika ei kyllä ole. Jos ei ole niitä lasta hoitavia mummoloita, niin kyllä sitä aikuisen tulee ilmankin selvitä.
Tämä sama kuvio toistuu vuodesta toiseen. Ne, jotka eivät saa, tuomitsevat. Eli se kuuluisa kateuskortti lävähtää nyt pöytään.
itse kuulun niihin jotka eivät kokeneet tarvetta tuulettumiseen vauva- ja pikkulapsiaikaan.
Vasta lasten ollessa leikki-ikäisiä kävin muutaman kerran ulkona eikä se viehättnyt joten lopetin kokonaan. En kaipaa bailausta.
Kaikella on aikansa. Menokausi kuului aikaan ennen lapsia. Jos on riittävästi saanut mennä ja tulla ei ole kaipuuta hakea mitään ryyppäämisestä ja bailaamisesta.
Arvot muuttuvat.
Perheessä on kahdenkeskistä aikaa vanhemmilla iltaisin kun lapset nukkuvat - ei tarvita jotain erillistä irrottautumista toiseen ympäristöön. Jopa seksielämä on ulkoistettu kotiympäristöstä näihin erikoisiin paikkoihin.
Mielestäni suhde nojaisi löyhiin perusteisiin jos sen tuki olisi muutaman kerran vuodessa tapahtuva irtiotto omasta elinympäristöstä.
Tukipilari on se arki jota eletään. Seksielämä voi hyvin ja se sulautuu normaaliin elämänrytmiin oli perheessä vauva tai minkä ikäinen lapsi tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se on sille ihmiselle mieluinen ja rentouttava asia? Ihmiset kun ovat erilaisia, yksi haluaa tätä, yksi tuota.
Kumosit juuri viimeisessä lauseessasi otsikon väitteen. :D
Itse en voisi kuvitellakaan, että lähtisin 3 päivän lomalle ilman lapsia. Yön yli lapset on aina silloin tällöin hoidossa, mutta 3 päivää on liikaa omasta mielestäni.
Ja jos palataan siihen, mistä ap kirjoitti niin kyse oli vauvoista ja tuulettumisesta vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Kuten sanoin, omat lapseni ovat silloin tällöin yötä hoidossa, mutta vauvan kohdalla en sitä ymmärrä lainkaan. Kumman tarpeet on ensin, vauvan vai äidin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sillehän ei sitten mitään voi! Et halua uskoa, nin et sitten usko. Miksi edes vaivaannut kirjoittelemaan tästä?
Heh :) Teidän perheellä ei taida olla niitä hoitavia mummoloita.
kyllä kävelylenkki silloin tällöin yksin on ihan mukavaa. Jos perheessä on vain yksi lapsi, en tosiaan ymmärrä yökyläilyn tarvetta. Kahdenkeskistä aikaahan on aina kun vauva nukkuu, eli lukuisia tunteja joka ikinen vuorokausi. Se on kyllä pakko mainita, että mikään parisuhteen edellytys se kahdenkeskinen aika ei kyllä ole. Jos ei ole niitä lasta hoitavia mummoloita, niin kyllä sitä aikuisen tulee ilmankin selvitä.
Tämä sama kuvio toistuu vuodesta toiseen. Ne, jotka eivät saa, tuomitsevat. Eli se kuuluisa kateuskortti lävähtää nyt pöytään.
Tämähän menee mielenkiintoiseksi.
Ihana kehäpäätelmä!
jos se on sille ihmiselle mieluinen ja rentouttava asia? Ihmiset kun ovat erilaisia, yksi haluaa tätä, yksi tuota.
Kumosit juuri viimeisessä lauseessasi otsikon väitteen. :D
niin sillehän ei sitten mitään voi! Et halua uskoa, nin et sitten usko. Miksi edes vaivaannut kirjoittelemaan tästä?
Mutta näin se vain näyttää olevan. Ne, joilla ei sitä hoitoapua ole, niin he ovat kärkkäinä sitä tuomitsemassa kateuksissaan.
Ei ole mitään vaivaa tästä kirjoittamisesta.
Tämähän menee mielenkiintoiseksi.
että on selvittävä ilmankin, jos ei ole mummoloita lastenhoitajiksi.
olen siis se juoksua harrastava äiti, joka käy lenkeillä myös miehensä kanssa. Meille se todellakin on sitä omaa aikaa ja mahtava tapa rentoutua. Juoksua harrastamattoman on varmasti tätä vaikea tajuta.
joka pitää viettää kodin ulkopuolella, että voidaan puhua "tuulettumisesta"? Miksi pitää välttämättä olla pois yön yli, eikä päivällä voi "tuulettua"?
t. ihmettelevä