Äidit, jotka väittävät...

Itse en ole kokenut mitään tarvetta viedä vauvaa tai pientä taaperoa yöksi hoitoon, että pääsisimme miehen kanssa tuulettumaan.



Omaa aikaa otan kun huvittaa, käyn jumpassa tms ja miehen kanssa yhteistä aikaa vietämme joka ilta kun lapset (3 alle kouluikäistä) nukkuvat. Sosiaalisia suhteita hoidan puhelimitse, tapaamalla ystäviä jne. Meillä on paljon myös perhetuttuja, joita tapaamme koko perheen voimin ja kyläillään puolin ja toisin ainakin viikottain, usein muutaman kerran viikossa.



Meillä on miehen kanssa erinomainen parisuhde eikä se ole kärsinyt lasten tulosta, päinvastoin. Juuri eilen keskustelimme tästä aiheesta ja molemmat olimme sitä mieltä, että meillä on edelleen hyvä olla yhdessä, puhuttavaa riittää aina ja kaikilla on hyvä olla. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että parisuhdetta pitää osata hoitaa ihan siinä arjessa. Jos sitä taitoa ei osaa niin ei baari-ilta tai ravintolaillallinen silloin tällöin suhdetta enää pelasta.

kun he olivat vielä vauvoja. Nyt kun lapset ovat vanhempia, tilanne on eri.



Hoitajia meillä kyllä riittää ja olisi riittänyt vauva-aikoinakin, mutta itse elin silloin jotenkin niin vahvaa symbioosivaihetta, etten halunnut "tuulettumaan" viihteelle. Toki kävin lenkeillä, joskus shoppailemasssa tms., se riitti tuossa vaiheessa vallan mainiosti. Koin myös hankalaksi sen, että olisi pitänyt kuskailla mukana rintapumppua ja jossain vessassa pumppaila maitoa (täysimetin 5-6 kk joka kerta).



Meidän lapset ovat olleet aina melko hyviä nukkumaan, joten vauva-ajat eivät ole olleet erityisen väsyttäviä, ei ole tullut unvelkaa. Illat ja yötkin olemme saaneet miehen kanssa olla rauhassa. Iltaisin harrastamme vieläkin silloin tällöin kahdenkeskistä ruuanlaittoa ja kynttiläillallisia. Nykyäänkin käymme aika harvoin kahdestaan ns. tuulettumassa kodin ulkopuolella - olemme kai vain kotona viihtyvää "sorttia" ja molemmat saamme työn kautta toteuttaa itseämme.

Itse en ole kokenut mitään tarvetta viedä vauvaa tai pientä taaperoa yöksi hoitoon, että pääsisimme miehen kanssa tuulettumaan.

Omaa aikaa otan kun huvittaa, käyn jumpassa tms ja miehen kanssa yhteistä aikaa vietämme joka ilta kun lapset (3 alle kouluikäistä) nukkuvat. Sosiaalisia suhteita hoidan puhelimitse, tapaamalla ystäviä jne. Meillä on paljon myös perhetuttuja, joita tapaamme koko perheen voimin ja kyläillään puolin ja toisin ainakin viikottain, usein muutaman kerran viikossa.

Meillä on miehen kanssa erinomainen parisuhde eikä se ole kärsinyt lasten tulosta, päinvastoin. Juuri eilen keskustelimme tästä aiheesta ja molemmat olimme sitä mieltä, että meillä on edelleen hyvä olla yhdessä, puhuttavaa riittää aina ja kaikilla on hyvä olla. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että parisuhdetta pitää osata hoitaa ihan siinä arjessa. Jos sitä taitoa ei osaa niin ei baari-ilta tai ravintolaillallinen silloin tällöin suhdetta enää pelasta.

on puhunut parisuhteen pelastamisesta kahdenkeskeisellä ajalla? ei mielestäni kukaan vaan sitä parisuhdetta ei tarvitse pelastaa jos on aikaa olla kaksistaan!

täällä taas tekopyhiä! yritetään todistella, että me ollaan supervanhempia, jotka eivät ole ikinä väsyneitä arkeen! kakki kaipaavat hetken hengähdystaukoja!

kakkien lapset mene klo 20 nukkumaan!!!!

meillä vauva valvoo ainakin klo 24. ei siinä työssäkäyvä mies enää silloin hereillä ole. älkää rutisko jos joku normaali vanhempi haluaa viettää joskus aikaa vain aikuisten kesken!

tuttavani sai lapsen eikä häntä saanut enää lähtemään minnekään paitsi kahville äiti-lapsi-piireihin. miestäänkään hän ei päästänyt vaan piti viettää perheen kesken aikaa. ystävät jäivät ja mies jätti, koska heillä ei ollut yhteistä aikaa kaksin. jälkeenpäin tuttavani kertoi,että olisi vaan pitänyt välillä lähteä ulos ja viettää romanttisia hetkiä miehen kanssa jos hän olisi silloin tiennyt että ero tulee ja ystävät kaikkoavat!

tuttavani sai lapsen eikä häntä saanut enää lähtemään minnekään paitsi kahville äiti-lapsi-piireihin. miestäänkään hän ei päästänyt vaan piti viettää perheen kesken aikaa. ystävät jäivät ja mies jätti, koska heillä ei ollut yhteistä aikaa kaksin. jälkeenpäin tuttavani kertoi,että olisi vaan pitänyt välillä lähteä ulos ja viettää romanttisia hetkiä miehen kanssa jos hän olisi silloin tiennyt että ero tulee ja ystävät kaikkoavat!

näin on käynyt minille tutuille! naisesta tullut äiti joka ei hellitä lapsestaan sekunniksikaan eikä huomioi miestään. toisin sanoen mökkihöperö pirttihirmu!!!

on että monet naiset erakoituvat saatuaan lapsia. Hidän elämänsä pyörii oman pikku perheen ympärillä ja kaikki muu on turhaa.

Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä vaikka haluisikin kerran tai kaksi vuodessa lähteä baariin. Järkevämpää on silloin viedä lapset yökylään.

Pitäisikö jokaisen äidin tulla absolutiksi lapsen syntymän jälkeen??

on hyväksyttävää, että mies saa käydä tuulettumassa, mutta jos nainen haluaa tehdä samoin leimataan hänet huonoksi äidiksi??

Onko miehilla etuoikeus ottaa etäisyyttä arkeen?

muijaa ei saanu lähtee mihkään muksun syntymän jälkeen. Hoitoon ei saanu viiä ettei vauva kärsi. muija alko pihtaan ku aina hommiin alettaessa loppuun ei päästy ku muksu heräs. lapseni on mulle tärkee, mutta muija muuttu täysi ja fiilis men siitä. Löysin toisen ku haluaa joskus ees olla täysin kaksin vaiks silki itel kolme mukulaa.

Baareis ei käydä mut leffas, syömäs ja ajelemas ym.

Muksua en oo hylänny. Viikko ja viikko o huoltajuus.

vauva ssatu nukkumaan ja klo on jo kaksi. Nyt voisi sitten viettää sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa... Ai niin, mutta mies on mennyt jo neljä tuntia sitten nukkumaan kun pitää herätä aamulla töihin!

Mites tässä arjessa saa revittyä muka yhteistä aikaa?

meidän perheestä löytyy jopa 12-vuotias, joka ei ole koskaan ollut yökylässä. Ei ole tullut eteen paikkaa, minne hän voisi mennä, vaikka mielellään menisikin.

olet mielestäsi tekopyhä, jos veisit lapsesi hoitoon jos paikka olisi? Et kyllä mielestäni sovi ap:n määritelmään.

jotka eivät halua "irtiottoa", jos kerta olet niin varma asiastasi?



Itse en ole mitää irtiottoja vauva-aikana kaivannut. Ystäväpiirissä jotkut äidit ovat. Se siitä, ei kai omaa valintaa tarvitse kohottaa mollaamalla toisen valintaa? Vai?

En kaipaa "tuulettumista" ilman perhettäni. Miehen tultua kotiin töistä menemme kaikki yhdessä jonnekin kivaan paikkaan, oli se sitten museo, kauppakeskus tai puisto.



Lapsen nukkuessa minulla on omaa aikaa vaikka muille jakaa; aamulla herään samaan aikaan miehen kanssa, teen hänelle aamupalan ja sitten teen mitä lystään, kun lapsi uinailee vielä useamman tunnin. Jä tähän päälle päiväunet ja illalla yöunet.



Minulle "henkireikä" on kotityöt (nautin siivoamisesta, ruoanlaitosta, sisustamisesta, ylipäänsä kaikista kotitöistä; en voi olla iloitsematta, kun hanasta tulee puhdasta vettä ja koneet tekee suuriman osan, kuinka hienoa on elää tänä aikana!), netissä surffaaminen (yksi harrastus asioiden etsiminen tietyn teeman ympärillä, kuten vaikkapa Pariisin viemäriverkostot 1800-luvulla tai myynnissä olevat korut 1700-luvulta jne.), sukututkimus (etsin tietoja edesmenneistä sukulaisista ja kirjoitan ne tarinan muotoon; viimeksi etsin tietoa 1880-luvulla syntyneestä sukulaisesta, jonka tiedot yllättäen löysin Ellis Islandin digisoiduista arkistoist) jne.



Elämäni on ainakin omasta mielestä kutkuttavan jännittävää ja rikasta. Parhaillaan valmistelen mielessäni puhetta sisareni häihin. Olen myös innoissani siitä, että myöhemmin keväällä tulemme käymään Suomessa. Ei tässä ole aikaa pitkästyä tai kaivata yksin "tuulettumaan". Miksi haluaisin olla erossa rakkaimmistani? Mieheni on samanlainen. Ehkä tämä on jotakin vastarakastuneiden symbioosia, kun olemme olleet naimisissa vasta kolme vuotta ja pikkuinenkin on vasta 17 kk.



Ai niin, ehkä Suomessa asuessa tilanne voisi olla eri. Täällä en voi mennä yksin ulos jo turvallisuussyistä. Mutta vaikka kuinka mietin, niin en edes haluaisi mennä "tuulettumaan" yksin. Ehkä syksyllä voisin alkaa tanssia balettia tai jatkaa piano- tai viulunsoittotunteja. Saa nähdä :)



Huom! Ymmärrän hyvin "tuulettumisen" tarpeen, enkä vertaa itseäni muihin tai muita toisiinsa. Olennaista on löytää juttuja, joista ammentaa sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja, jotta jakselisimme mahdollisimman hyvin. Äidin hyvinvointi on koko perheen etu!

meidän perheestä löytyy jopa 12-vuotias, joka ei ole koskaan ollut yökylässä. Ei ole tullut eteen paikkaa, minne hän voisi mennä, vaikka mielellään menisikin.

Pakko tunnustaa, että enpä kaivannut tuulettumaan kummemmin kun lapset oli pieniä. Lenkille pääsin hyvin kun mies hoisi vauvaa. Samoin kylästelemään yms. Yökylään en ole lapsia kaivannut. Hyvin olen saanut nukkua kotonakin.

Ja tuosta parisuhteen hoidosta. Jokainen tavallaan, mutta kylläpä tuo parisuhde on hyvin toiminut, vaikka ei ole lapsia vietykään yökylään ja lähdetty risteilyille rälläämään kahdestaan. Kahdenkeskistä aikaa on riittänyt hyvin iltaisin lasten nukuttua.

Ehkä osansa tekee se, että olemme perhekeskeisiä ihmisiä ja lapset olivat meille kummallekin suuri toive.

Mutta niin sitä minullakin oli nuorena luuloja, että vain minun totuus on oikea. Ap vielä tuosta aikuistuu ja oppii, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Ei ole tylsempää hommaa. Ja mieskin sattuu olemaan absolutisti niin mikäs meillä on ollessa.

on että monet naiset erakoituvat saatuaan lapsia. Hidän elämänsä pyörii oman pikku perheen ympärillä ja kaikki muu on turhaa. Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä vaikka haluisikin kerran tai kaksi vuodessa lähteä baariin. Järkevämpää on silloin viedä lapset yökylään. Pitäisikö jokaisen äidin tulla absolutiksi lapsen syntymän jälkeen??

Mielestäni, et voi sanoa, ettet ole käynyt tuulettumassa!

meidän perheestä löytyy jopa 12-vuotias, joka ei ole koskaan ollut yökylässä. Ei ole tullut eteen paikkaa, minne hän voisi mennä, vaikka mielellään menisikin.

Pakko tunnustaa, että enpä kaivannut tuulettumaan kummemmin kun lapset oli pieniä. Lenkille pääsin hyvin kun mies hoisi vauvaa. Samoin kylästelemään yms. Yökylään en ole lapsia kaivannut. Hyvin olen saanut nukkua kotonakin.

Ja tuosta parisuhteen hoidosta. Jokainen tavallaan, mutta kylläpä tuo parisuhde on hyvin toiminut, vaikka ei ole lapsia vietykään yökylään ja lähdetty risteilyille rälläämään kahdestaan. Kahdenkeskistä aikaa on riittänyt hyvin iltaisin lasten nukuttua.

Ehkä osansa tekee se, että olemme perhekeskeisiä ihmisiä ja lapset olivat meille kummallekin suuri toive.

Mutta niin sitä minullakin oli nuorena luuloja, että vain minun totuus on oikea. Ap vielä tuosta aikuistuu ja oppii, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Ei kaikissa lapsiperheissä valvota öitä tai kärsitä unen puutteesta!

niitä tekopyhiä löytyy paljon. Sitten haukutaan huonoksi äidiksi. Taitavat vain olla kateellisia kun ei pysty viettämään kahdenkeskeistä aikaa miehensä kanssa! Yökyläily on tärkeää myös äidin jaksamisen kannalta. Jos äiti saa nukkua edes kerran vuodessa kunnon yöunet, tekee se ihmeitä jaksamiselle.

onneksi tuo aika oli niin lyhyt, että se ei koko elämää ole muuttanut.



meillä on jo isot lapset. yksin tuulettumista en kaipaa. ellei sitten juoksulenkkejä lasketa tuulettumiseksi. :D minulla ei ole tarvetta kulkea yksin oikeastaan missään. ruokakauppa on ehkä sellainen paikka jossa käyn mielelläni itsekseni, mutta sekin siksi, että selviän siitä nopeammin niin.



miehen kanssa meillä on kahdenkeskistä aikaa päivittäin saunan yhteydessä. se on se aika, kun parannamme sekä maailmaa että suhdettamme, keskustelemme kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä ja toisinaan rakastelemme.



joskus, hyvin harvoin meillä on viikonloppu ihan kaksin, ne viikonloput käytetään yleensä sosiaalisten suhteitten ylläpitämiseen. eli ystävämme järjestävät usein kutsuja ties mistä syystä tai sitten järjestämme niitä itse. jos sen kummempaa syytä ei keksitä, on aina mahdollista kutsua ihmiset saunomaan. luojan kiitos, kaikki ystävämme ovat samanlaisia friikkejä kuin mekin. :)



kaiken muun teemme yleensä perheenä. kaikki yhdessä.



tämä on meidän tapamme. en sano, että se on ainoa oikea tapa, mutta tällä tavalla meidän suhteemme, oma mielenterveys ja perhe-elämä sekä sosiaaliset suhteet toimivat erinomaisesti. joku toinen kaipaa toisenlaista elämää, eikä minulla ole mitään oikeutta sanoa, että se olisi vääränlaista elämää.



ai niin, unohdin mainita. meillä tämä on uusioperhe. on miehen lapset ja minun lapset. yhteisiä ei ole. kun elin edellisessä avioliitossani, meillä oli säännöllisesti järjestetty viikonloppu tai ilta vapaaksi, molemmilla oli kalenteriin merkityt omat harrastukset, jotta kumpikin sai varmasti omaa aikaa tarpeeksi. ja niin vain sekin suhde väljähtyi ja päättyi. ei se pelkästään tuon ajan jakamisesta siis ole kiinni.

etteivät koe tarvetta päästä tuulettumaan ensimmäisen vuoden aikana lapsen syntymästä ovat mielestäni tekopyhiä teeskentelijöitä!! Rakastan lastani yli kaiken ja hän on tärkeintä maailmassa, mutta siitä huolimatta pieni irtiotto arjesta silloin tällöin tekee hyvää. On ihanaa viedä vauva yökylään, jotta saa rentouttavan illan jälkeen kerrankin nukkua niin pitkään kuin unta riittää! Samaiset äidit myös väittävät, että jos parisuhde on hyvä ei tarvitse kahdenkeskeistä aikaa puolisonsa kanssa! Paskat sanon minä. Terveen, kypsän ja hyvän suhteen merkki on se, että pari haluaa viettää hetkisen aikaa vain kahdestaan ilman "häiriöitä". Huonossa parisuhteessa kahdenkeskistä aikaa ei kaivata. Olenko oikeasti yksin tätä mieltä? Tätä palstaa lukiessa tulee kyllä sellainen olo!!

Meillä on esikoinen 1v3kk ja kyllä me olemme mieheni kanssa yhdessä mahdollistaneet toisillemme omaa aikaa ja sitten vietetty yhteistä aikaa, päivittäin. Poika menee nykyisin klo 20.15 unille ja silloin jää tosiaan sitten 2-4 tuntia yhteistä aikaa joka ilta. Koskaan ei ole poika ollut yötä hoidossa. Harrastamme ihan normaalisti seksiä ihan täällä kotona, omassa makuuhuoneessamme. Hieromme, käymme yhteisissä suihkuissa, teemme toisillemme ruokaa, katsomme elokuvia, kaikkea mitä tehtiin ennen lastakin.

Aamuista; sovitaan illalla että kumpi nousee pojan kanssa (klo 08) ja toinen voi sitten nukkua tarpeensa mukaan pidempään. (Mieheni lähtee töihin klo 09-11).

Jos haluan omaa aikaa, on mieheni, oma äitini, isäni, miehen vanhemmat, valmiita hoitamaan poikaa. Noin kerran viikossa mies käy parin tunnin reissulla vanhempiensa luona ilman minua. Vapaillaan mies ulkoilee pojan kanssa aikankin kerran päivässä. Onhan noita mahdollisuuksia olla "ihan rauhassa". En silti laita poikaa hoitoon koskaan vaan siksi että istuisin ja kaivaisin nenääni. Teen opintojani nyt hoitovapaalla, siivoan paremmin, käyn kampajalla tms. Hoidan asioita.

Pikkulapsiperheessä TODELLAKIN tarvitaan vanhempien kahdenkeskistä aikaa. Tuosta suhteestahan se lapsikin sai alkunsa..