Miksi avun saanti on nykyään niin vaikeaa? Väsyneen äidin purkaus...

14! Luitko ollenkaan ap:n viestiä? Hänhän valitti että yhteiskunnalla nimenomaan ei ole tarjota apua

Olen neuvolassa puhunut väsymyksestäni, mutta saanut kuulla vain ilkeitä vastauksia, ettei kannata ihan pienestä valittaa kun kaikki vauvat itkee ja toiset ovat itkuisempia kun toiset jne. Olen vaatinut hoitajaa edes parina päivänä viikossa tmv, mutta ei.

sen käsityksen, että häntä ei ole otettu vakavasti neuvolassa. Se ei tarkoita samaa, kuin se, etteikö yhteiskunnalla olisi mahdollisuuksia tarjota apua. Oletko kuullut kodinhoitoavusta? Se on juuri sellaista apua.

se perhetyöntekijä hoitaa lapset. Äiti voi vaikka nukkua sen ajan, kun se on paikalla.



Se tekee myös ruokaa ja pientä siivousta ,jos niitä toivotaan. Ei suursiivousta, mutta pientä lakaisua ja tomutusta. tekee.

valvoneet useita vuorokausia. Minä saan pääsääntöisesti 1-2tuntia nukkua vuorokaudessa ja tuokin 15-30min pätkissä. Vauvan tultua myös keskimmäinen on alkanut uusiks heräillä. On aina ollut herkkäuninen. Ja ennen vanhaan asui useampi sukupolvi samassa talossa.

Olemme käyttäneet vauvaa vyöhyketerapiassa ja kaikkea muutakin, josta saattais olla apua koliikkiin.

Kiitän neuvoista, selvitän nuo, jos vaikka sieltä saisimme apua.

ap

Eiköhän vauvojen äidit oo kautta aikain olleet väsyjä ja silti hoitaneet homman.

meillä kävi perhetyöntekijä, ja kyllä se vaan välillä osallistui myös kodinhoitoon. äidille siitä ei seuraa ollut, lapsille kyllä. äiti sai omaa aikaa ja hengähdystaukoja.

"on sitä ennenkin selvitty vinkumatta prkl" -kommentit, kun joku pyytää apua ja tukea. Tulee väkisin mieleen, että tällaiset ihmiset on kasvatettu jo pienestä selviämään liian yksin, joten herkkyys ja empatia eivät ole päässeet kehittymään. Surullista on, että tällaisilla kommenteilla asioihin suhtautuvat kasvattavat seuraavaa armotonta suorittajapolvea.



Ap:lle jaksamista! Tee rohkeita päätöksiä ja pikaisesti!

Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.

Ei kodinhoitajia ja perhetyöntekijöitä riitä jokaisen itkuisen vauvan perheeseen.

[/quote]

Ei kodinhoitajia ja perhetyöntekijöitä riitä jokaisen itkuisen vauvan perheeseen.

[/quote]

ei ollut kyseessä perhe jossa ainoastaan yksi itkuinen vauva, vaan muutenkin hankala elämäntilanne. perhetyöntekijää suositellaan usein lähes jokaiselle yksin vauvaa odottavalle henkilölle jo ennenkuin vauva on edes syntynyt!! kyllä niitä siis riittää jos suositellaan yksinhuoltajaperheeseenkin jossa vain yksi vauva.



eivätkä ne perhetyöntekijät päivätolkulla yhdessä perheessä notku.

tukea perheitä silloin kun ongelmat ovat vielä pieniä ja kevyellä tuella korjattavissa. Rahaa alkaa palamaan toden teolla, kun vanhempi uupuu, masentuu ja/tai alkoholisoituu, menettää mahdollisesti työkykynsäkin ja lapsia hoidetaan laitoshoidossa plus osa syrjäytyy pois koulu- ja työelämästä jne. jne.

Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.

se on subjektiivista, sitä ei voi av-mamma arvioida. vaadit koska nykyään säästetään ja säästetään vääristä asioista. kuitenkin antavat mieluummin kodinhoitajan apua tai perhetyöntekijän kun antavat teidän perheen tilanteen mennä lastensuojeluasiaksi joka on vielä paljon kalliimpaa. sympatiat sulle ap. joo kyllä ne palvelut on just sunlaisia perheitä varten ja se tarve ei vähene vaikka olisi kuinka lama!!!

vauvan joka itkee yöt ja päivät. Meillä ei ole säästöjä joilla palkata hoitaja ja mies saattaa jäädä työttömäks (nyt jo tekee lyhennettyä päivää) niin lainaa hoitajan palkkaan ei voi ottaa.

Ja sinulle tiedoksi, että esikoisellemme on parempi olla hoidossa arkisin, tuo on lääkärin suositus.

Täällä ei ole mll toimintaa, siitä ei siis ole apua.

Niin ja minua ei ole neuvolassa ymmärretty/otettu tosissaan kun olen puhunut vauvan itkuisuudesta, vaikka monesti vauva itkee neuvolassakin. Lisäksi meidän ystäväperhe, jolla oli koliikkivauva (ei itkenyt edes näin paljon kun meidän pieni) niin saivat hoitajan avuksi arkipäiviksi. Ja tämä tapahtui siis 6kk sitten.

ap

Miksi oletatte että olisi jotenkin yhteiskunnan tehtävä ILMAISEKSI hoitaa teidän lapset, jotka olette yhteisvoimin päättäneet maailmaan saattaa? No, bad to you jos vauva on itkuinen mutta se ei ole epätavallista eikä erityislapsikaan oikeuta siihen että heittäydyt täysin yhteiskunnan kustannukselle.

Meillä on huomattu että jos mieskin on mukana lääkärissä/neuvolassa asiat otetaan vakavammin. Olisiko mahdollista että miehesi ottaisi yhteyttä neuvolaan ja selittäisi tilannetta ja väsymystäsi. Ehkä apua järjestyisi sitten neuvolan kauttakin ?



Jaksamista todella paljon. Jos voisin auttaisin minäkin jotenkin konkreettisest. Tiedän mitä valvominen on.



Onko lapselle muuten kokeiltu refluksilääkitystä ?



terveisin kolmen allergisen lapsen äiti.

Tuota refluksilääkitystäkin on kokeiltu, mutta siitä ei ollut apua.

ap

Meillä on huomattu että jos mieskin on mukana lääkärissä/neuvolassa asiat otetaan vakavammin. Olisiko mahdollista että miehesi ottaisi yhteyttä neuvolaan ja selittäisi tilannetta ja väsymystäsi. Ehkä apua järjestyisi sitten neuvolan kauttakin ?

Jaksamista todella paljon. Jos voisin auttaisin minäkin jotenkin konkreettisest. Tiedän mitä valvominen on.

Onko lapselle muuten kokeiltu refluksilääkitystä ?

terveisin kolmen allergisen lapsen äiti.

Ja eiköhän se niin ajatella, että sun miehelläsikin on vapaapäiviä, jolloin sä voit levätä. Ja näin se pitäisi oikeesti ollakin eli viikonloppuisin sulle sitä lepoa ja mies hoitamaan lapset.



Mä luulen, että että teidän edelle avuntarpeessa menevät ne, joilla ei sitä puolisoa ole.

5kk, siis saanut nukkua vain muutamia tunteja. Ei siinä sillon auta vain se, että mies auttaa viikonloppuisin tai vapaapäivinä, voihan ap:n mies olla vkl töissäkin. Tuossa vaiheessa ois erittäin tärkeää ap:n saada nukkua univelkaa pois ennen kun univelka aiheuttaa masennuksen ym. ja sitten toipuminen kestää paljon kauemmin.

Minä tiedän tapauksia, joissa on ollut molemmat vanhemmat kotona, äiti äippälomalla ja mies työttömänä ja on ollut ennestään 2-4lasta ja vauva onkin sitten ollut itkuinen, pääsääntöisesti itkenyt yöt ja päivällä itkenyt muutaman tunnin ja jossain välissä vähän nukkunut niin nämäkin perheet ovat saaneet hoitajan ja sinusta ap:n pitäisi vaan yksin jaksaa pääsääntöisesti, vaikka toisille annetaan helpommin apua.

Vaadi ap sitä apua tai pyydä miehesi soittamaan esim. neuvolaan, saattavat hyvinkin suhtautua oikealla tavalla kun mies soittaa ja on huolissaan jaksamisestasi jne.

Ja eiköhän se niin ajatella, että sun miehelläsikin on vapaapäiviä, jolloin sä voit levätä. Ja näin se pitäisi oikeesti ollakin eli viikonloppuisin sulle sitä lepoa ja mies hoitamaan lapset.

Mä luulen, että että teidän edelle avuntarpeessa menevät ne, joilla ei sitä puolisoa ole.

ja mene neuvolan lattialle nukkumaan. Kylla ne siella osaa lapsista pitaa huolen vaikka aiteja eivat ymmarrakaan.

ne on sossun kyttääjiä ja ennenkuin huomaatkaan on lapsesi otettu huostaan. Vaadi kodinhoitajaa, koska on lainvastaista antaa perhetyöntekijä ellei kyse ole lastensuojeluasiasta. Ja lastensuojelusta kannattaa pysyä hyvin hyvin kaukana Suomessa.

Ei musta oo normaalia että vauva itkee koko ajan. Hae vaikka omalla kustannuksella erityiskorviketta apteekista (esim Neocate)ja jos sillä rauhottuu niin sitten vaadit lääkäriltä siihen reseptin. Pienten allergiathan ei usein näy testeissä, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olis. Meillä myös 3 allergista lasta että tiedän kyllä vähän mistä puhut, mitä on se itkuisuus ja jatkuva ärtyisyys. Tietty nyt seuraavien kanssa on ollut helpompaa kun olen heti arvannut että allergiaa on kun vauvat ovat jossain vaiheessa alkaneet sen itkemisen ja on ollut helppo siihen "puuttua". Ja sitten kiinteiden aloituksessakin on otettu varovasti kun tämä allergia-asia on ollut tiedossa.

niille kersoille, joita kenenkään ei ole pakko vääntää tähän maailmaan!

Isä mukaan neuvolaan, tai soittamaan sinne, ja ottamaan esille sun jaksamista. Mulla aikoinaan oli esikoinen koliikkivauva, joka itki lähes vuorokauden ympäri 6-kuiseksi asti, ja vaikka isompia lapsia ei ollutkaan "jaloissa pyörimässä", olin todella, todella väsynyt. Neuvolassa itkin, selitin, itkin, selitin ja pyysin apua, joka kerta käydessäni ja käyntien välillä soittelin pariin, kolmeen kertaan, etten oikeasti jaksa enää. Olen itse asunut lapsuuteni ja nuoruuteni lastenkodissa, en tunne omia vanhempiani enkä sukuani (paitsi kaksi siskoani), eikä mulla oikeasti ollut mitään tukiverkkoja, ei ketään, keltä pyytää apua. Mies tietysti auttoi ja tuki parhaansa mukaan, mutta ei hänkään työssäkäyvänä pystynyt ihan kaikkeen repeämään. Neuvolasta ei kuitenkaan suhtauduttu muhun ollenkaan vakavasti, sanottiin tuota samaa - "sellasia ne lapset on, toiset itkee enempi ja toiset vähempi", "itehän sä lapsen halusit, ni koitahan nyt vaan selvitä".



Olin järkyttävän huolissani esikoiseni hyvinvoinnista, koska minusta ei ollut normaalia itkeä jokainen hereilläolominuuttinsa. Lisäksi mulla oli kyllä kokemusta vauvojen hoidosta jonkin verran, enkä ollut ikinä nähnyt/tavannut vauvaa, joka oikeasti itki jokaisen hetken, jonka oli hereillä. Lisäksi aloin huolestua paitsi omasta jaksamisestani, myös mielenterveydestäni. Mulla alkoi esiintyä muistihäiriöitä, en muistanut, miten kananmunat keitetään, tai miten kokeillaan, onko perunat kypsiä, en osannut sanoa, mikä viikonpäivä tai monesko päivä on, enkä aina tiennyt, onko yö vai päivä. Aloin pelätä, että unohtelustani alkaa seurata jotakin vakavampaakin, tai että nukahdan istualleni/seisaalleni ja tiputan vauvan, enkä uskaltanut edes ottaa lasta syliin, jos ei ollut ihan pakko. Kerran sitten kävikin oikeasti niin, että tiputin vauvan, kun nukahdin istualleni. Soitin miehelle töihin itkien, mies tuli kotiin ja soitti samantien neuvolaan hyvin vihaisen puhelun. Neuvolasta annettiin seuraavalle päivälle aika, jonne menimme yhdessä miehen kanssa - ja neuvolan täti kuunteli hyvin tarkkaan, kun mieheni tilitti, miten rankkaa meillä on, ja miten tämä alkaa olla vauvallekin vaarallista. Ensin pääsimme ensikodille lepäämään, sen jälkeen saimme joksikin aikaa kodinhoitajan avuksi.

suosituksestaan olin tiukalla imetysdieetillä, sillä ei ollut mitään vaikutusta itkuihin. Tuon jälkeen samaisen lääkärin suosituksesta kokeiltiin eri erityiskorvikkeita, myös neocate eikä näistäkään mikään vaikuttanut itkuihin. Samoin refluksilääkkeitä testattu, mutta niistäkään ei apua. Näiden perusteella meille sanottiin, että vauvalla on vain koliikkia, mutta nyt taas mielessä pyörii, että voiko olla kun koliikkihan useimmiten loppuu 3-4kk mennessä.

Joku tais aiemmin jo kysyä, että voisko ystävät tai sukulaiset auttaa, niin sukulaiset asuu kaukana eivätkä siksi juuri voi auttaa ja kun olemme hiljattain tänne muuttaneet niin täällä ei ystäviäkään kauheasti ole. Meidän molempien vanhemmat ovat vielä itsekin työelämässä niin eivät voi senkään takia niin paljon auttaa kun haluaisivat.

ap

Ei musta oo normaalia että vauva itkee koko ajan. Hae vaikka omalla kustannuksella erityiskorviketta apteekista (esim Neocate)ja jos sillä rauhottuu niin sitten vaadit lääkäriltä siihen reseptin. Pienten allergiathan ei usein näy testeissä, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olis. Meillä myös 3 allergista lasta että tiedän kyllä vähän mistä puhut, mitä on se itkuisuus ja jatkuva ärtyisyys. Tietty nyt seuraavien kanssa on ollut helpompaa kun olen heti arvannut että allergiaa on kun vauvat ovat jossain vaiheessa alkaneet sen itkemisen ja on ollut helppo siihen "puuttua". Ja sitten kiinteiden aloituksessakin on otettu varovasti kun tämä allergia-asia on ollut tiedossa.